Iltalentoa odotellessa – sorsanmetsästäjät saavat nyt saaliin sijaan aurinkoa

Loppukesän lämpimät ilmat eivät ole otolliset sorsajahdin kannalta, tietää yli 50 vuotta Temmesjoella Pohjois-Pohjanmaalla metsästänyt Aarne Tervo.

Kotimaa
Aarne Tervo ja Sipe-koira veneessä Temmesjoella.
Kati Teirikko / Yle

Liminganlahdella Temmesjoen suistossa on aamulla hiljaista. Jostain kaukaa kuuluu harvakseltaan muutamia vaimeita laukauksia. Yli viisikymmentä vuotta samoilla paikoilla metsästänyt Aarne Tervo pohtii, että sorsista ei taida tällä kertaa näkyä vilaustakaan. Myöskään metsästäjiä ei näy.

– Iltalennolla olleet taitavat olla vielä nukkumassa. Ja aamu kun on tällainen, parasta kesähellettä kuin olla voi, eivät ne sorsat lennä kuin sattumalta, Tervo toteaa soudellessaan joella.

Temmesjoen metsästysmaastot ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana.

– Olin ensimmäistä kertaa isän matkassa täällä vuonna 1959. Silloin ei ollut tällaista kaivettua jokiuomaa vaan tämä koko ranta oli laajaa kosteikkoaluetta.

Vesilintujen määrä on vähentynyt koko Suomessa rehevöitymisen takia. Ilmiö on huomattu myös Temmesjoella.

– Kosteikot ovat olennaisesti vähentyneet ja samoin jokiuomat, jotka olivat kaikista otollisimpia sorsalintujen pesimäalueita, Tervo pohtii.

Merihanhia yhä enemmän

Linnuista merihanhia näkee puolestaan yhä useammin.

– Merihanhien määrä on lisääntynyt. Kun ennen syksyllä niitä näki ehkä muutamia parvia, nyt niitä saattaa olla, kuten tänäkin syksynä olen nähnyt, varmasti kaksisataa yhdessä parvessa, Tervo kertoo.

Lähes paahtava lämpö on ajanut sorsat rannan ruovikoista kauemmas merelle. Toiveet suunnataan nyt iltalennolle, kun linnut palaavat lähemmäksi rantaa. Fieldspanieli Sipe kulkee Tervon kaverina jahdissa mukana.

– Kyllä me Sipen kanssa odotellaan nyt iltaa. Käymme sitten katsomassa, josko jotakin saataisiin, Tervo sanoo.