Pakolaisten määrä Suomessa ohittaa ensimmäistä kertaa 1990-luvun huipun – palvelut jääneet jälkeen

Maailman kriisien takia pakolaisia tulee Suomeen entistä enemmän, mutta kotouttamispalveluita järjestävistä kuntapaikoista on ollut pula jo pitkään.

Kotimaa
Vastaanottokeskuksen majoitustilat
Krista Karppinen/Yle

Tänä vuonna pakolaisten määrä Suomessa luultavasti ylittää ensimmäistä kertaa vuoden 1993 huipun. Vuonna 2014 Suomi vastaanotti 3 444 pakolaista, kun taas vuonna 1993 heitä oli 3 689. Huippu syntyi, kun Suomeen saapui suuri määrä Somalian sisällissotaa pakenevia ihmisiä.

Seuraavien 13 vuoden ajan maailmalla oli rauhallisempaa ja pakolaisten vuosittainen määrä jäi pieneksi, 1 000 ja 1 500 pakolaisen tienoille. Vuoden 2007 jälkeen muun muassa Irakin ja Syyrian sodat sekä Somalian konflikti nostivat Suomeen otettujen pakolaisten määrää.

Tilastoissa pakolaisiksi lasketaan kiintiöpakolaiset, myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat ja perheen yhdistämiseksi maahan saapuneet.

grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä 5 300 ihmistä oli hakenut turvapaikkaa Suomesta, ja tahdin ennustetaan kiihtyvän vuoden loppua kohden. Eniten turvapaikkahakemuksia koskaan tuli vuonna 2009, kun hakemuksia jätettiin noin 6 000. Vuonna 2009 myönteisen turvapaikka- tai perheenyhdistämispäätöksen sai 1440 ihmistä, ja seuraavana vuonna noin 2 600 ihmistä.

Seinät, katto ja kielikoulutusta

Tulijoiden suuri määrä luo kunnille painetta tarjota lisää kuntapaikkoja. Tällä hetkellä kunnat voivat mitoittaa paikat vapaaehtoisesti sen mukaan, kuinka monelle pakolaiselle kukin kunta kokee voivansa järjestää kotouttamispalveluita.

Kuntapaikkoja on kuitenkin ollut liian vähän jo ennen nykyistä kasvavaa pakolaisten määrää. Yksi syy tähän on se, että myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat muuttavat omatoimisesti vastaanottokeskuksista kuntiin.

Koska itsenäisesti muuttavat ihmiset tulevat kunnille yllätyksinä, kunnat eivät voi palvelujaan suunnitellessaan varautua heihin.

– Jotkut kunnat ovat joutuneet jopa luopumaan kiintiöpakolaisille osoitettujen paikkojen varaamisesta juuri sen vuoksi, että kuntiin muutetaan vastaanottokeskuksista niin voimakkaasti. Tavallaan ne paikat, joihin kunnat ovat varautuneet kiintiöpakolaisten osalta, on jo käytetty, kertoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Anu Wikman-Immonen.

Myös asuntojen järjestäminen on mahdollinen pullonkaula varsinkin muuttovoittoalueilla. Monet pakolaisperheet ovat suuria, ja riittävää määrää suuria asuntoja ei helposti löydy kaikilla paikkakunnilla.

Molemmat ongelmat koskevat etenkin pääkaupunkiseutua ja isoja kasvukeskuksia, koska suurten kaupunkien työ- ja opiskelumahdollisuudet houkuttelevat niin pakolaisina maahan tulleita kuin kantasuomalaisiakin.

Valtion raha ei kata kuluja

Toinen syy kuntien haluttomuudelle ottaa pakolaisia vastaan on yksinkertaisesti raha.

Koska valtio vastaa pakolaispolitiikasta, kotouttamisesta aiheutuneita kuluja korvataan kunnille. Per pakolainen maksettavat laskennalliset korvaukset ovat kuitenkin jääneet selvästi nykyisestä hintatasosta jälkeen.

Asiat kannattaisi tehdä hyvin alusta asti.

– Kuntapuolella ollaan aika yksimielisiä siitä, että valtion satsaukset voisivat olla isompia. Pääkaupunkiseudun ja metropolin haasteet ovat vielä eri luokkaa kuin muualla Suomessa, sanoo Espoon perusturvajohtaja Juha Metso.

Kuntapaikkojen vähäisyydestä seuraa se, että pakolaisten kotouttaminen viivästyy esimerkiksi suomen kielen opetuksen ja työelämäkoulutuksen osalta. Tämä taas vaikeuttaa ja hidastaa pakolaisten pääsyä kiinni yhteiskuntaan esimerkiksi töiden tai opiskelujen muodossa.

– Jos kotoutumisessa tulee pitkiä viiveitä, kuukausia tai jopa pitempiä, niin se maksaa pitkässä varressa enemmän. Asiat kannattaisi tehdä hyvin alusta asti, Metso kertoo.