Puu, metalli, muovi? – Metsähallitus vielä selvittelee pitkosten materiaalia

Metsähallitus haluaa vielä lisää käyttäjäkokemuksia teräksisistä ja muovisista pitkospuista. Lapissa Metsähallituksen luontopalvelut on jo muutamana kesänä testannut teräksisiä pitkoksia ja porrasrakennelmia.

Kotimaa
Pitkospuut kansallispuiston jängällä.
Ei kastu vaeltajan jalka vetisilläkään soilla Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Viime aikoina pitkoksia on uusittu kilometritolkulla. Töitä on tehty talkoilla ja puiston oman väen voimin. Jorma Korhonen / Yle

Pohjanmaalla puolestaan kokeillaan muovikomposiittia kuusilankun korvikkeena. Teräspitkoksen eliniäksi on laskettu jopa 200 vuotta, eli se on kymmenen kertaa puuta pidempi.

Metsähallitus haluaa puupitkosten tilalle kestävämpiä, helppohoitoisempia ja edellisempia ratkaisuja, sanoo aluepäällikkö Sakari Kokkonen Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.

Kysymys on siis kustannuksista. Kokkonen kuitenkin arvioi, ettei puurakentaminen koskaan kokonaan häviä, mutta eräin paikoin puun rinnalle voi tulla näitä uusia ratkaisuja.

460 km pitkospuita ja yli tuhat siltaa

Metsähallituksen hoidossa on noin 460 kilometriä pitkospuita, 14 kilometriä maastoportaita ja yli tuhat siltaa.

– Melkoinen ongelma meille nuo pitkospuut. Niitä rakennettiin silloin tuotantolähtöisinä vuosina, kun rahaa oli; saatiin investointi- ja työllistämistukea, Sakari Kokkonen sanoo.

Metsähallituksen pitkoskokeilu on kesken

Pitkoskokeilua seuraava työryhmä haluaa vielä lisää teknistä ja taloudellista tietoa eri materiaalivaihtoehdoista, niiden sopivuudesta. Myös käyttäjäkokemuksilla on oma merkittävä painoarvonsa ja sitä tietoa on tänä kesänäkin hankittu lisää. Puu, teräs, vai muovi?

– Teräs toimii hyvin esimerkiksi erilaisten portaikkojen rakentamisessa, Kokkonen sanoo.

Muovikomposiitista sen sijaan on vielä varsin vähän kokemusta, mutta ennakkotiedon mukaan se muistuttaa hämmästyttävän paljon pitkoksissa käytettävää perinteistä kuusilankkua. Mutta onko muovi liukas? Ei ole liukas märkänäkään, kerrotaan Seinäjoen kokeilualueelta.

Metalli ja muovi jakavat mielipiteitä

Selvää on, että nuo metalliset ja muoviset pitkospuut jakavat ihmisten mielipiteitä. Monien mielestä kulkuväylän ainoa oikea rakennusmateriaali on puu, mutta toki esimerkiksi teräkselläkin on kannattajansa. Eläimelle tuo teräsristikko vain on vaikeakulkuinen ja jopa vaarallinen.

Mutta koska puupitkoksen käyttöikä on korkeintaan parikymmentä vuotta, niin Metsähallituksessa on ruvettu pohtimaan jotakin kestävämpää. Teräksen eliniäksi on laskettu jopa 200 vuotta.

Kokeilua eri puolilla maata

Teräksestä rakennettuja pitkospuita ja kävelysiltoja on käytössä pääkaupunkiseudulla Nuuksion kansallispuistossa, Joensuussa Kalliojärven luontopolulla, Lemmenjoen kansallispuistossa Inarissa ja Kekkosen puistossa Itä-Lapissa.

Kolarissa Ylläkselläkin on kokeilukäytössä 150 metriä pitkät teräspitkokset. Teräksestä valmistetut portaita kuljetaan myös Rovaniemellä Auttikönkään retkeilyalueella.

Muovisista pitkoslankuista Metsähallitus hankkii kokemusta Pohjanmaalla Paukanevalla yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa.

Teräksen ja muovin rinnalla puhutaan myös vesilasipuusta. Se on lankkua, jossa kvartsihiekkaa on puhallettu paineella puun sisälle.

Euro ei ole ainoa ratkaisija

Sakari Kokkonen tähdentää, että euro ei suinkaan ole ainoa mihin tuijotetaan, kun toimitaan luonnon komeimmissa kohteissa ja kansallispuistomaisemissa.

– Raha ja taloudellisuus on tietysti tärkeää, mutta kyllä täytyy miettiä sitäkin, miltä mikin näyttää, hän sanoo.

Oma kysymyksensä on Kokkosen mielestä sekin, täytyykö jokaiselle jängälle päästä nappaskengissä? Esimerkiksi Pallas-Yllästunturilla on uusilla reittilinjauksilla voitu poistaa jänkäpitkoksia parikymmentä kilometriä, hän sanoo.

Myös lähipolkujen sorastaminen on havaittu hyväksi ratkaisuksi.