Moni koululainen syö lounaansa vartissa – professori toivoo, ettei ruokailusta tehdä suorittamista

Kouluruokailun kestoa ja järjestelyjä pohditaan parhaillaan osana kouluruokailusuositusten päivittämistä.

Kotimaa
Kouluruokailua
Mari Kahila / Yle

Suosituksen mukaan kouluruokailuun pitäisi varata aikaa puoli tuntia, ja sen jälkeen lapsilla pitäisi olla mahdollisuus 10-15 minuutin ulkoiluun tai liikuntaan. Todellisuudessa lounastauko on monesti tätä lyhyempi.

Vuonna 2009 tehdyn kyselyn mukaan vajaassa kolmanneksessa alakouluista ruokailuun oli varattu aikaa noin 20 minuuttia tai vähemmän. Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manninen arvioi, ettei aika ole siitä ainakaan lisääntynyt.

Liian tiukka ruokailurytmi on noussut esiin myös kyselyissä, joita uutta kouluruokasuositusta valmisteleva työryhmä on tehnyt. Asiaan ovat puuttuneet niin opettajat, oppilaat kuin vanhemmatkin.

– Suurissa kouluissa se ruokailun järjesteleminen vaatii aika paljon vaivaa. Saattaa olla, että ruokailutilat eivät vedä sitä suurta oppilasjoukkoa, ja silloin joudutaan porrastamaan ruokailua ja aloittamaan aikaisin. Ja silloin yksittäisten oppilaiden ruokailuaika saattaa jäädä lyhyeksi. Se ei tietenkään ole oppilaan näkökulmasta eikä ruokailutilanteen kokonaisuuden kannalta mielekästä, Manninen sanoo.

Hän muistuttaa, että kouluruokailulla ja ruokakasvatuksella on erityinen rooli ensi syksynä voimaan astuvassa uudessa opetussuunnitelmassa. Siksi ruokailun järjestelyjä käydään läpi myös ruokasuositusta uudistettaessa.

Yhteisöllisyyttä, sosiaalisia taitoja ja ruokatajua

Liian nopea ruokailutahti huolettaa myös Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professoria Johanna Mäkelää. Hän toivoo, ettei ruokailusta tehtäisi lapsille vain suorittamista.

– Jos se otetaan vain sellaisena suorituksena, niin minun huoleni on tietenkin se, että nämä monipuoliset muut ulottuvuudet, jotka siihen liittyy, katoavat, ja me ikään kuin menetämme käsityksen siitä, mitä ruoka ja syöminen merkitsevät meille ihmisinä, hän sanoo.

Mäkelä huomauttaa, että yhdessä syödessä myös vaihdetaan kuulumisia, vahvistetaan yheisöllisyyttä ja opetellaan sosiaalisia taitoja. Silloin voidaan luontevasti puuttua myös lasten väliseen kiusaamiseen.

– Aikuiset eivät välttämättä aina huomaa kaikenlaisia hienovaraisia ulos sulkemisia: ketkä mahtuvat samaan pöytään ja ketkä eivät mahdu. Jos esimerkiksi aikuiset, opettajat ja koulun henkilökunta, ovat aktiivisesti läsnä näissä sosiaalisissa tilanteissa, niin aikuisilla on paremmat mahdollisuudet nähdä se, mitä siellä tapahtuu, hän sanoo.