1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. riimukivet

Ruotsi lahjoitti Loviisalle uusvanhan riimukiven – tuhatvuotias kirjoitus paljastaa viikinkien ryöstöretket

Ruotsi on lahjoittanut Loviisalle uusvanhan riimukiven. Kyse on replikasta, joka on tehty Ruotsin tunnetuimmasta Gripsholmin riimukivestä. Kiven riimu kertoo viikinkien seikkailuista ja ryöstöretkistä aina Kaspianmerta myöten.

Maria Schulginin uskoo, että tieto menneestä auttaa ymmärtämään tätä päivää. Edessään hänellä on viikinkien rosvoretkistä Nevalle ja Kaspianmerelle asti kertova riimukivi. Kuva: Outi Pukkila/Yle

Vaikka graniittinen riimukivi Loviisassa onkin vain jäljennös, kertoo se hurjaa tarinaa menneisyydestä. Silloiset viikingit, joita myös varjageiksi kutsuttiin, kulkivat ryöstöretkillään Suomenlahtea pitkin Nevajoelle, Laatokalle ja sieltä aina Kaspianmerelle saakka.

Riimukiven kertoma on tämä: Tola pystytti kiven pojalleen Haraldille, Ingvarin veljelle. He lähtivät miehekkäästi kauas etsimään kultaa ja ruokkivat idässä kotkia. He kuolivat etelässä, Särklandissa.

He lähtivät miehekkäästi kauas etsimään kultaa

Gripsholmin riimukivi

– Ingvar oli kuuluisa viikinki, joka sai oman saagansakin. Kotkien ruokkiminen taas kertoo surmattujen vihollisten jättämisestä taistelukentille kotkien syötäväksi. Särkland oli viikinkien nimitys Bagdadin kalifaatille, selvittää loviisalainen kulttuuriaktivisti Maria Schulgin.

Bagdad oli reilut tuhat vuotta sitten arabikulttuurin keskus, jossa kehittyi niin lääketiede kuin matematiikka.

Kivet opettavat maailmasta

Loviisan rantapuistoon rakennettiin toistakymmentä vuotta sitten jatulintarha. Sen jälkeen sinne on tuotu parikin vanhaa loviisalaista myllynkiveä ja veistos, jossa on Liljendalin vanhan kivisillan kappaleita.

Lahjoituksena saatu kopio riimukivestä on alku kansainväliselle kivipuistolle. Sinne on tarkoitus tuoda kopioita historiallisesti tärkeistä kivistä kaikkialta maailmasta.

– Ihmisen on hyvä tietää ihmiskunnan juurista, mikä tuntuu nykyisin jäävän taka-alalle. Uskon, että kivipuisto saa ihmiset muistelemaan historiaa ja vaikkapa omia muistojaan Kreikasta ja muualta maailmasta. Ja kouluopetuksessa tätä voi hyödyntää myös, sillä onhan käsin kosketeltava kivi ihan toinen juttu kuin kuva kirjassa, tuumaa Schulgin.

Ihmisellä liian lyhyt muisti

Nykyihmiset ovat usein historiattomia eikä edes oman kotiseudun tapahtumista tiedetä mitään. Eletään vahvasti nykyhetkeä tai tulevaa, mutta juurista tai taustasta, historiasta ei ole tietoa.

– Kun puhutaan esimerkiksi pakolaisista niin unohdetaan, että meillä oli evakkoja, samalla lailla sotaa pakenevia ihmisiä kuin Syyriasta nyt pakenevat. Näin lyhyt on muistimme, murehtii Schulgin.

Historian opetuksen vähentäminen ja kotiseutuopin puuttuminen on loviisalaiselle kulttuuriharrastajalle kauhistus.

– On tärkeää tietää oman kotiseutunsa historia ja olla ylpeä siitä. Ja ymmärtää omat juurensa ja myös muuta maailmaa. On kauheaa kuunnella uutisia, joissa kerrotaan esimerkiksi kuinka Isis tuhosi Palmyrassa temppelin. Se on käsittämätöntä ja kertoo, ettei heillä ollut tietoa sen merkityksestä ja tärkeydestä ihmiskunnalle, pohtii Schulgin.