Ihmisiltä piilossa pysyvä eläin sanelee suuren kaupungin rakentamista – vaatii laajat öiset selvitykset

Kouvolassa selvitetään lepakoiden esiintymistä kaupungin alueella. Kaupunki suunnittelee kaavoitusta lepakoiden ehdoilla, koska ne ovat rauhoitettuja.

Kotimaa
Mies istuu pimeässä metsässä otsalamppu päässään ja kirjoittaa kynällä muistiin lehtiöön.
Luontokartoittaja Petri Parkko kirjaa lepakkohavainnot metsässä tutkittavan alueen karttaan. Kirsi Partanen / YLE

Luontokartoittajat ovat kesän aikana etsineet Kouvolasta lepakoita detektoreilla. He ovat jättäneet tallennuslaitteita luontoon ja autiotalojen pihoille sekä kulkeneet maastossa havainnoimassa.

Petri Parkko kirjaa raporttiinsa suosituksia Kouvolan valmisteilla olevaa uutta osayleiskaavaa varten. Lepakkoalueiden läpi kulkevia ulkoilureittejä ei esimerkiksi kannattaisi valaista, eikä lepakoiden asuttamia autiotaloja purkaa.

Kouvolasta on tähän mennessä löytynyt pohjanlepakoita, viiksi- ja vesisiippoja sekä pikkulepakoita. Suomessa elää 13 eri lepakkolajia.

Lepakot löytyvät detektoreilla

Kartoittaja jättää passiividetektorit yön ajaksi metsään nauhoittamaan ja analysoi niiden tallenteet. Petri Parkko piilottaa yhden detektorin metsän reunaan suojaisan polun varteen. Hän arvelee, että viiksisiipat käyttävät polkua ruokailulennollaan.

– Ne saalistavat poluilla kaikuluotaamalla saalista ultraäänillä suunnilleen silmien korkeudella. Pohjanlepakot etsivät metsästä kaatuneiden puiden jättämiä latvusaukkoja, joissa ne pyydystävät hyönteisiä.

Laite nauhoittaa koko yön lepakkoliikenteen ja tallenne kertoo, mitä lepakkoja polulla on lentänyt. Pohjanlepakot kuulee 30 kilohertsin ja viiksisiipat 45 kilohertsin taajuudella.

Kädessäpidettävät lepakonpaljastimet nakuttavat, kun lepakko saalistaa niiden lähellä.

– Kun kaikuluotaus osuu sen nappaamaan hyönteiseen, kuuluu surahdus, selittää Parkko.

Lajit maastokarttaan

Luontokartoittaja ottaa metsään kopion alueen maastokartasta, johon hän kirjaa havaitut lepakkolajit, havaintopaikan koordinaatit ja maastokuvauksen.

Viiksisiipat ovat usein lentäneet Parkon otsalampun valossa. Ne viihtyvät pienillä puiden reunustamilla teillä ja poluilla.

– Detektori ilmaisee viiksisiipan muutaman kymmenenkin metrin päästä. Lepakon ääni kuulostaa viiksisiipan rätinään verrattuna pingispallon pomppimiselta.

Vesisiippoja löytyy kosken rannalla olevasta autiosta rakennuksesta, jossa yksi roikkuu katosta pää alaspäin. Joen päällä pieni loukko lepakoita syöksähtelee hyönteisten perässä.

Lepakot viihtyvät heikossa valossa

Ohikiitävää lepakkoa on vaikea nähdä hämärässä tai pimeässä. Hiiren kokoinen eläin syöksyy ohi, ja kokematon tarkkailija huomaa sen vain pienenä tummana välähdyksenä. Jos pääsee näkemään lepakon lisätiloissa, sen voi nähdä pienenä tummana möykkynä roikkumassa katosta pää alaspäin.

– Ne saalistavat heikossa katuvalaistuksessa valon houkuttelemia hyönteisiä, mutta esimerkiksi voimakkaasti valaistu teollisuusalue karkottaa lepakot, toteaa Parkko.

Lepakot talvehtivat horroksessa hiukan nollan yläpuolella olevassa lämpötilassa, josta ne välillä heräävät. Niiden lämpötila voi laskea talvella kahteen kolmeen asteeseen. Ne voivat siirtyä keskitalvella kellareista luoliin horrostamaan.

Osa muuttaa talveksi pois

Suomessa on vain vähän lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja.

– Emme tiedä ihan tarkkaan, minkä verran niitä jää talvehtimaan, sillä lepakoita on rengastettu toistaiseksi aika vähän. Repoveden kansallispuistossa Valkealassa on aika hienoja kallionhalkeamia, joissa lepakot saattavat talvehtia. Niitä on löydetty myös Kaakonkulmalla olevan Salpalinjan bunkkereista. Rannikolla olevat pitkät niemenkärjet ohjaavat lepakoiden muuttoa meren yli.

Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turmeleminen on kielletty luonnonsuojelulailla.Suomi on mukana Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa, joka velvoittaa suojelemaan niiden ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä.