1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Karhunmetsästys tuottaa Pohjois-Karjalassakin tuhansia kiloja saalista – iso osa matkaa pääkaupungin ravintoloihin

Karhun lihojen ja osien kauppaaminen on laillista silloin, kun eläin kaadettu laillisesti. Pääkaupunkiseudulta löytyy ravintoloita, joiden tarjoama karhunliha tulee pääosin Pohjois-Karjalasta.

Kuva: Matti Törrönen

Karhujahdin taloudellisia vaikutuksia ovat itse eläimestä mahdollisesti saatavan hyödyn lisäksi metsästäjien ja seurueiden alueille tuottamat tulot esimerkiksi polttoaineista, muonituksesta ja majoituksesta.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lupamäärät ovat normaalivuotena 30 - 40 luvan tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että lihoja liikene vähemmän vapaaseen kauppaan, valtaosa saalista jaetaan jahtiporukoiden kesken.

Vuosina 2009 - 2010 karhukannan kasvun pysäyttämisen ja kannan leikkaamisen nimissä lupia myönnettiin Pohjois-Karjalassa vuositasolla 80 - 90. Näin suuret kaatomäärät tarkoittavat taasen sitä, että karhun lihan kauppa vilkastuu.

Lähes kaikki talteen

Lihojen lisäksi Karhusta otetaan useimmiten talteen taljan lisäksi kallo, kynnet ja uroskarhun siitinluu.

Vanhan metsästysperinteen mukaan kallo, talja ja siitinluu kuuluvat ampujalle. Vielä satakunta vuotta sitten kaikki karhun osat olivat voimakkaita taikaesineitä. Nykyaikaan tultaessa taika on ehkä hieman haihtunut, mutta yhtäkaikki hyvin haluttuja ne ovat.

Kaikkia on tietenkin kaupan esimerkiksi netin välityksellä.

Karhun lihojen ja osien kauppaaminen on laillista silloin, kun kaupan oleva eläin kaadettu laillisesti. Tästä todisteena pitää olla Suomen Riistakeskukselta saatava laillisesta saannosta. Siis paperi siitä, että kyseinen eläin on kaadettu Riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.

Lisäksi tarvitaan suomen ympäristökeskuksen myöntämä Cites-lupa, se tarvitaan, olipa myynnissä mikä tahansa osa eläintä. Karhun sappirakon myyntiin lupaa ei anneta.

Kaupallisesti käytettävä karhunliha tarkastetaan ja sille tehdään aina trikiinitesti. Trikiini on loinen, joka voi olla ihmiselle hengenvaarallinen.

Rajan pinnasta helsinkiläispöytiin

Esimerkiksi helsinkiläinen Saslik (osa A&S Ravintolat -ketjua) ostaa käytännöllisesti katsoen kaiken käyttämänsä karhunlihan Itä-Suomesta, kertoo myynti- ja markkinointijohtaja Johanna Haataja.

– Ostamme karhunlihan Pohjois-Karjalasta ja vuotuinen lupamäärä näkyy ravintoloiden keittiöissä. Vähemmän lupia, vähemmän lihaa.

Se on meillekin kallista lihaa. Tämän vuoksi jokainen muru käytetään ja luutkin hyödynnetään liemien teossa.

Johanna Haataja

– Meillä on maakuntaan pitkä suhde, metsästäjät tietävät mitä me tarvitsemme. Pyrimme ostamaan tarvitsemamme lihan kokonaisina ruhoina.

Sitä, kuinka paljon yritys maksaa karhunlihasta, Haataja ei ostosesongin keskellä suostu kertomaan. Raaka-aine on kuitenkin arvokasta.

– Se on meillekin kallista lihaa. Tämän vuoksi jokainen muru käytetään ja luutkin hyödynnetään liemien teossa.

Ja luuta kontiossa piisaa, Haataja arvioi, että 120 kiloa painavan ruhon luiden osuus on liki 30 kiloa.

Maakunnassa arvioidaan, että paloiteltuna ravintolat maksavat esimerkiksi paistista noin 20 euroa kilolta. Sisäfileen hinta voi nousta viiteenkymppiin. Nämä ovat siis tarkastettujen, ravintolakäyttöön tarkoitettujen lihojen hintoja.

Ravintolan ruokalistasta voi taas tarkistaa vaikkapa Karhuruukun hinnan, reilut 54 euroa annokselta.

Lihan hinta kädestä käteen myytynä on puolestaan romahtanut hirvenlihan tasolle, paistiliha liikkuu kymmenellä eurolla kilo.

Polvijärven Liha-aitta käsittelee esimerkiksi Saslikiin menevät lihat. Liha-aitan Olli Hyttinen muistelee, että viime vuonna lihaa käsiteltiin muillekin tilaajille, tänä vuonna tilanne on vielä auki.

– Voi olla, että menee pelkästään Saslikille, palvipuolelle saattaa tulla jotain mikä ei sinne mene.

Esimerkiksi viime vuonna Liha-aitta käsitteli noin 1500 kiloa karhunlihaa, suurin yksittäinen asiakas oli helsinkiläisravintola.

Riistaeläimenä karhusta hyödynnetään pääsääntöisesti keuhkoja ja suolia lukuun ottamatta kaikki.

Riittejä ja rituaaleja

Karhunmetsästys on osa ikivanhaa metsäläisperinnettä. Karhua kunnioitettiin ja pelättiin, otson kanssa oltiin tarkkoina.

Kun karhua ryhdyttiin tappamaan talvipesälle, tehtiin pesän ympäri kierros. Tämän karhunkierroksen tekeminen oli välttämätöntä, sillä se soi rikkomattoman ja kiistattoman saaliin omistusoikeuden kierroksen tekijälle.

Karhunkierroksen tekemisen voi laskea osaksi karhun kaatoon liittyviä riittejä. Näitä oli  paljon, ennen jahtiin lähtöä, ennen kaatoa, itse kaato ja tietenkin peijaiset ja karhun luiden ja kallon käsittely.

Metsänhajuiset vaatteet säilötään vaikka jätesäkissä havujen kanssa. Karhun kirsu on uskomattoman herkkä.

Matti Törrönen

Esimerkiksi talvipesälle kaadettu karhu piti ensin herättää erilaisin loitsuin manauksin. Jos karhu olisi tapettu sen nukkuessa pesään, olisi karhun henki jäänyt pahantahtoisena seudulle vaeltelemaan.

Nykyajan rituaalit ovat toisenlaisia, kertoo lieksalainen karhunkaataja Matti Törrönen.

– Esimerkiksi metsästysvaatteita ei säilytetä sisällä, ihmisen hajussa. Metsänhajuiset vaatteet säilötään vaikka jätesäkissä havujen kanssa. Karhun kirsu on uskomattoman herkkä, se havaitsee ihmisen täysin tyynelläkin kymmenien metrien päästä.

– Karhumiehen vala voi sitten mennä typeryyksien puolelle. Karhun veren nauttiminen voi olla hengenvaarallista trikiini-vaaran takia.

– Saaliin kunnioittaminen kuuluu mielestäni edelleenkin kaikkeen metsästykseen. Ei karhuakaan pidä raahata metsästä pois, otso kannetaan orressa. Ei metsästä mitään oteta, metsä antaa, summaa Törrönen.