1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Kun viisi kiloa hunajaa ei riitä – asuntopulaa paetaan kommuuneihin

Lahtelaisessa kimppakämpässä asuu kuusi aikuista ihmistä, vapaaehtoisesti. Kommuuneihin hakeudutaan sekä asumiskustannusten takia että turvan ja seuran toivossa. Myös vuokranantajat ovat rohkaistuneet vuokraamaan asuntojaan kommuuneille.

Kommuunissa asuvat aikuiset talonsa pihalla.

Kuuden nuoren aikuisen kommuunissa keitetään päivänkakkarateetä.

Keittiön työpöydällä on viiden kilon pönttö hunajaa, jota kuukausi sitten taloon muuttanut Jaakko Repola käy kaapimassa suoraan omalla lusikallaan. Pönttö tyhjenee vuodessa.

– Viisi kiloa hunajaa ei itse asiassa riitä, enemmän tarvitsisi tälle porukalle olla, kertoo Fredrika Winsten, Lahdessa Anttilanmäellä omakotialueella sijaitsevan vuokrakommuunin pitkäaikaisin asukas. Hunajakin on Winstenin mehiläisiä harrastavalta tuttavalta.

Toisten ruokia kommuunissa ei kuulemma syödä.

– Ja jos syödään, niin sitten ostetaan jotain tilalle, sanoo Jaakko Repola.

Olemme pitäneet hätäperhepalavereita, jos jollakin käämi on kärvähtänyt.

Fredrika Winsten

"Lappusotaa ei saa syntyä"

Kimppakämpässä Lahdessa asuu kuusi nuorta aikuista, opiskelija ja työssäkäyviä. On joogaohjaajaa, kiipeilyn opettajaa ja taiteilijaa.

Keittiön seinällä on iso paperinen juliste yhteisistä pelisäännöistä. Roskat ja tiskit kuuluvat myös vieraille ja ystäville.

– Passiivis-aggressiivista lappusotaa tänne ei saa syntyä, ei nipotusta ja kyräilyä, Winsten sanoo ehdottomana.

Jos keittiö on ollut siivoton, asiat on selvitetty Winstenin mukaan avoimesti.

Bileiden jälkeen aina siivotaan.

Fredrika Winsten

– Olemme pitäneet hätäperhepalavereita, jos jollakin käämi on kärvähtänyt. Silloin on istuttu alas keskustelemaan siitä, miten voisi toimia jatkossa eri tavalla.

Perhepalavereissa on jaettu esimerkiksi siivousvuorot uusiksi.

Winsten huomauttaa, että koskaan keittiö ei ole ollut pommin jäljiltä bileiden jälkeen vaan epämiellyttävät yllärit tupsahtelevat arkena.

– Bileiden jälkeen aina siivotaan. Arkena puolestaan omien jälkien korjaaminen joskus jää. Tarvitaan vaan toistoa ja toistoa.

Kommuunien suosio kasvanut

Yhteisöllisestä asumisesta kiinnostuneille neuvoja työkseen antava arkkitehti Johanna Kerovuori arvioi kommuuniasumisen suosion kasvaneen kymmenen vuoden aikana.

Ihmiset alkavat tottua siihen, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse.

Johanna Kerovuori

– Pääkaupunkiseudun asuntopula on yksi syy, mutta myös jakamistalouden ja kaupunkikulttuurin suosio vaikuttaa. Ihmiset alkavat tottua siihen, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse, asuinyhteisövalmentajaksi itseään tituleeraava Kerovuori sanoo.

Esimerkkinä kommuunien suosion kasvusta Kerovuori mainitsee Facebookin Kommuunit koolle -ryhmän, jossa etsintäkuulutetaan kimppakämppiä ja -kämppiksiä.

– Ryhmä on kasvanut todella isoksi ja aktiiviseksi. Viime aikoina lisäksi vuokranantajat ovat entistä enemmän uskaltaneet vuokrata yhteisöille asuntoja. Se ei enää pelota niin paljon, Kerovuori sanoo.

"Ihan paras vuokraisäntä"

Myös Lahden Anttilanmäellä kolmikerroksisen puisen omakotitalon omistaja halusi vuokrata talon kimppakämpäksi nuorille, vaikka tulokkaita olisi ollut muitakin.

Usein ajatellaan, että kommuuneissa asuu vain opiskelijoita.

Fredrika Winsten

– Vuokraisännän mukana hakijoita oli arvioimassa naapuri. Vuokraisäntä kysyi myöhemmin naapurilta mielipidettä taloa katsomassa käyneistä ehdokkaista, ja tämä sanoi silloin ystävällisen sanan nuorten puolesta.

– Tässä talossa on paras vuokraisäntä, joka minulla on ikinä ollut, Winsten sanoo.

Anttilanmäen kommuunilaisten mukaan heihin on suhtauduttu hyvin asuinalueella, joka on lapsiperheiden suosima. Lähimmät naapurit ovat tulleet puutarhajuhliin jopa mukaan.

– Poliisia ei ole meidän juhliimme koskaan kutsuttu. Naapurin pienkerrostalossa ne käyvät joka toinen viikonloppu, Winsten huomauttaa.

Hän kuitenkin kertoo monen yllättyvän hänen kertoessaan, että kämppiksiä on kaikkiaan kuusi.

– Kyllä se ihmisiä yllättää. Usein ajatellaan, että kommuuneissa asuu vain opiskelijoita. Meistä vain yksi on tällä hetkellä koulussa.

Kuva: Anna Näveri / Yle

Myös varttuneille kimppakämppiä

Yhteisöllinen asuminen ei tarkoita pelkästään vanhan talon kommuuniksi muuttamista. Yhteisasumiseen suunniteltujen talojen rakentaminen on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla.

– Suosio kulkee aalloittain, ensimmäinen aalto oli 1980-luvulla. Viime vuosina on taas rakennettu entistä isompia kohteita, sanoo yhteisöllistä asumista tutkinut arkkitehti Anna Helamaa.

2000-luvulla erityisesti senioreille on rakennettu yhteiseloon suunniteltuja taloja.

Buumista ei kuitenkaan voi puhua, sillä kohteet ovat yksittäisiä verrattuna siihen, kuinka paljon uutta rakennetaan.

Anni Helamaa

Tällainen on esimerkiksi alle 48-vuotialta kielletty asukasyhteisö Loppukiri, joka nousi Helsingin Arabianrantaan vuonna 2006. Loppukirin 48–94-vuotiaat asukkaat omistavat omat asuntonsa, mutta sitoutuvat ruoanlaittoon ja siivoamiseen yhteisissä tiloissa.

– Loppukiri käynnisti aaltoa. Muutamia isoja usean kymmenen asunnon kohteita on suunnitteilla ja rakenteilla. Buumista ei kuitenkaan voi puhua, sillä kohteet ovat yksittäisiä verrattuna siihen, kuinka paljon uutta rakennetaan, Helamaa sanoo.

Turvaa muista asukkaista

Helamaan mielestä yhteisöasumisen suosion kasvamisen taustalla on jakamistalouden lisäksi halu vaikuttaa ja päättää itse.

On syntynyt kipinä siitä, että ei haluta asua täysin yksin tai yhteiskunnan varassa.

Anni Helamaa

– Ei haluta valmista ratkaisua. 2000-luvun uusissa seniorikohteissa ihmiset ovat halunneet eläkeiän kynnyksellä miettiä, miten asuisi sitten, kun oma toimintakyky ei enää ole sataa prosenttia. On syntynyt kipinä siitä, että ei haluta asua täysin yksin tai yhteiskunnan varassa, Helamaa sanoo.

Suomi laahaa kuitenkin Pohjolan naapureita jäljessä.

– Varsinkin Tanskassa esimerkkejä on paljon. Siellä yhteisöllisessä asumisessa ollaan ainakin kymmenen vuotta Suomea edellä, Helamaa sanoo.

Kommuunissa ei voi sooloilla

Lahden Anttilanmäen sinisen puutalon kuudelle kämppikselle yhdessä asuminen voittaa yksiöelämän, vaikka yhteiselo ei aina helppoa olekaan.

Eron jälkeen halusin haastaa itseäni toisten kanssa asumisesta.

Jaakko Repola

– Olen asunut aikaisemmin yksinäni ja myös yhdessä tyttöystäväni kanssa. Eron jälkeen halusin haastaa itseäni toisten kanssa asumisesta, sanoo Jaakko Repola.

Repola on tosin asunut aiemmin Lahden kansanopistolla yli kymmenen kämppäkaverin kanssa, joten kuusi kämppistä tuntuu vähäiseltä. Yhteyttä pidetään asukkaiden yhteisessä Facebook-ryhmässä.

– Ryhmä on kätevin keino tavoittaa kaikki kämppikset. Aina kaikki eivät ole kotona, eikä viitsi mennä koputtelemaan oviin, Hertta Paulasto sanoo.

"Ei ole tullut yksiöitä katsottua"

Kommuuniin muuttaneet eivät ole olleet entuudestaan tuttuja. Tällöin tutustumiseen on täytynyt nähdä erityistä vaivaa.

– Entuudestaan olen tiennyt vain nimen, ja yhteiselo on sitten opittu matkan varrella. Kun ei tunne toista entuudestaan, on otettava toinen huomioon alussa, Paulasto kertoo.

Entuudestaan olen tiennyt vain nimen, ja yhteiselo on sitten opittu matkan varrella.

Hertta Paulasto

Kommuunilaisten mielestä yhteiseloon ei kuitenkaan väsy, vaikka se panostamista vaatii.

– Ei ole tullut yksiöitä katsottua netistä, Paulasto sanoo.

Olisiko yhteisöllisyydessä lääke yksinäisyyteen?

– Sitä keskustelua on käyty jo 1980-luvulta. Usein yhteisöllisen asumismuodon valitsevat ihmiset eivät ole niitä, jotka kärsivät eniten yksinäisyydestä, yhteisöllistä asumista tutkinut Helamaa sanoo.

– Suuria toiveita on, että yhteisöllinen asuminen voisi olla yksi ratkaisu, hän lisää.