Moni omaishoitaja jaksamisensa äärirajoilla – miksi avun pyytäminen ja tarjoaminen on yhä niin vaikeaa?

Yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Läheisen sairaus voi edetä hiljalleen, eikä omaishoitaja aina havaitse, milloin ulkopuoliselle avulle voisi olla tarvetta. Avun pyytäminen voi myös olla hankalaa, niin kuin myös avun tarjoaminen.

Kotimaa
Omaishoitaja laittaa potilaalle kenkää jalkaan.
Yle

Moni omaishoitaja puurtaa yksin ja venyttää jaksamisensa äärirajoille. Jos kaikki aika ja voimat menevät omaisen hoitamiseen, omat toiveet ja tarpeet unohtuvat helposti.

Usein näin voi käydä huomaamatta, sanoo omaistoiminnan työntekijä Kaarina Hauskala Hämeenlinnan Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:stä. (siirryt toiseen palveluun)

– Monta kertaa läheisen sairaus tulee vähitellen, eikä omaishoitaja ymmärrä, että arjessa on muuttunut jokin asia. Silloin ei myöskään tule mieleen, että ulkopuoliselle avulle olisi tarvetta.

Halu pärjätä omin avuin voi kummuta myös siitä, että perheen tilannetta ei haluta avata muille.

– Kun läheinen ja hänen käytöksensä muuttuvat erilaiseksi kuin ennen, niin omaishoitaja saattaa ajatella, että hän ei halua kertoa sitä muualle, kuvailee Hauskala.

Joskus taas arki ja käytännön asiat pitävät omaishoitajan neljän seinän sisällä.

– Jos hoidettava on muistamaton tai aggressiivinen, häntä voi olla vaikea jättää pitkäksi aikaa yksin. Arjen pyörittäminen voi myös viedä voimavarat niin, ettei osaa lähteä liikkeelle, kertoo puolestaan omaistoiminnan työntekijä Suvi Silvola.

Vertaistuki ja vastuun jakaminen auttavat

Omaishoitajien joukko on suuri: noin miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Määrä kasvanee tulevaisuudessa, kun ihmiset elävät vanhemmiksi ja suuret ikäluokat ikääntyvät samalla, kun laitoshoitoa vähennetään.

Moni omaishoitaja hakee tukea ja virkistystä muun muassa yhdistyksistä, joissa on tarjolla vertaistuen lisäksi tärkeää tietoa. Kaarina Hauskalan mukaan omaishoitajan ei pidä jäädä oman onnensa nojaan.

Usein on niin, että omaishoitaja ei saa lähdettyä, ja hän kaipaa personal traineria, jotta hän pääsee liikkeelle ja virkistäytymään.

Kaarina Hauskala

– Ei kannata sinnitellä yksin. On hyvä ymmärtää se, että jos itse voi yhtään paremmin ja tietää asioista enemmän, niin hoidettavakin voi paremmin.

Suvi Silvolan mukaan on tärkeää yrittää jakaa vastuuta myös lähipiirin kanssa.

– Jos hoitaa yksin vaikkapa vanhempaansa, omilta sisaruksiltaan kannattaa kysyä, voisivatko he tulla välillä auttamaan. Apua voi kysyä myös muilta: naapurilta tai ystävältä.

– Omaishoitajalla pitää olla omaakin vapaa-aikaa ja vaikka joku oma harrastus, jossa elämästä pääsee nauttimaan, muistuttaa Silvola.

Omaishoitaja kaipaa eteenpäin tökkijää

Apua voi olla vaikea pyytää – mutta myös tarjota, kertoo Kaarina Hauskala:

– Kun kysyimme yhdistyksessämme tavallisilta ihmisiltä, auttaisitko tarpeen tulleen omaishoitajaa, suurin osa vastasi myöntävästi. Kun taas omaishoitajalta kysyttiin, ottaisitko apua vastaan, jos sitä tarjottaisiin, vastaus oli niin ikään "Kyllä".

– Mutta samaan hengenvetoon molemmat ryhmät kertoivat, että apua ei kehtaa pyytää tai tarjota.

Hauskala kehottaa kuitenkin kehtaamaan.

– Naapurit, tuttavat, sukulaiset – kysykää omaishoitajalta, miten voi olla avuksi. Usein on niin, että omaishoitaja ei saa lähdettyä, ja hän kaipaa personal traineria, tökkijää, jotta hän pääsee liikkeelle ja virkistäytymään.