Nappiparisto voi tappaa nieltynä

Elohopeaa sisältävän pariston niellyt pitää välittömästi toimittaa tutkittavaksi. Lokakuussa voimaan tuleva asetus on vähentämässä nappiparistojen riskejä, kun niissä sallittu elohopean määrä vähenee. Kohtalokkaan loukkaantumisen riski ei sillä vielä ratkea: nappiparistoon voi tukehtua ja sen sisältämä sähkövaraus voi koitua kohtalokkaaksi.

terveys
kaksi nappiparistoa
Juha-Pekka Inkinen / Yle

Pieni koko ja keveys ovat nappiparistojen valtteja, ja niiden suosio onkin kasvanut kodin pienelektroniikassa. Nappiparistoja käytetään vaikkapa autonavaimissa, kaukosäätimissä, pienissä lampuissa ja lasten leluissa. Paristoluukut voivat kuitenkin vahingossa aueta lasten käsissä tai lemmikin hampaissa.

Ostaessaan paristoa kuluttaja toivottavasti lukee myyntipakkauksesta asianmukaisen varoitustekstin. Eräs sellainen kuuluu tällä hetkellä seuraavasti:

”Nieleminen voi aiheuttaa vakavia vammoja tai menehtymisen vain kahden tunnin kuluessa kemikaalien aiheuttamien palovammojen ja ruokatorven mahdollisen repeytymisen vuoksi."

Lokakuussa voimaan tuleva asetus on vähentämässä nappiparistojen riskejä.

Nappiparistot ovat saaneet sisältää elohopeaa

EU:n paristo- ja akkudirektiivi rajoittaa elohopean ja kadmiumin käyttöä paristoissa ja akuissa. Nappiparistoissa on saanut olla enemmän elohopeaa kuin muissa paristoissa, enintään kaksi painoprosenttia. EU-direktiiviä tiukennettiin vuodenvaihteessa ja Suomessa muutos astuu voimaan asetuksella lokakuussa.

– Aikaisempi direktiivi salli nappiparistoille poikkeuksen, että niissä sai olla elohopeaa enemmän kuin muissa paristoissa. Asetettiin määräaika, jonka jälkeen komissio oli tarkistamassa voisiko poikkeuksen purkaa. Mahdollisesti näin oli valmistusteknillisistä syistä, kertoo ylitarkastaja Tiia Salamäki Tukesin kemikaalien markkinavalvontaryhmästä.

Lokakuun jälkeen nappiparistoja koskee sama rajoitus kuin muitakin akkuja ja paristoja: elohopeaa saa olla enintään 0,0005 painoprosenttia.

Tarkkaavaisuutta tarvitaan jatkossakin

Raskasmetallit nappiparistoissa vähenevät, mutta paristot eivät edelleenkään saa päätyä suuhun. Nappiparistot tulee aina pitää poissa lasten ja lemmikkien ulottuvilta, sillä sellaisen nieleminen voi aiheuttaa tukehtumisen.

Nappiparisto voi juuttua lapsen kurkkuun tai ruokatorveen. Sehän ei tässä muutu mihinkään, vaikka elohopeaa saadaan vähemmäksi.

– Nappiparisto voi juuttua lapsen kurkkuun tai ruokatorveen. Sehän ei tässä muutu mihinkään, vaikka elohopeaa saadaan vähemmäksi, muistuttaa Salamäki.

Toinen paristojen riski on sähkövirta, joka voi polttaa jopa reiän ruokatorveen.

– Jos paristossa on vielä virtaa, sylki tai vatsahapot voivat aktivoida pariston sähkövirran, Salamäki toteaa.

Huolellisuutta tarvitaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa tapahtuu keskimäärin 10–20 nappiparistotapaturmaa 100 000 henkeä kohden. Yleisimpiä nämä tapaturmat ovat 1–4-vuotiailla lapsilla. Suurin osa lapsista saadaan pelastettua, mutta myös kymmeniä menehtymisiä on raportoitu. Määrällisesti Yhdysvalloissa on kirjattu nappiparistojen aiheuttamia loukkaantumisia 3 500 vuosittain.

Paristoihin liittyvien tapaturmien määrä on kasvussa, ja lisäys näyttää kytkeytyvän pienelektroniikan yleistymiseen kodeissa.

Litiumparistokin voi syövyttää

Myös Suomessa Myrkytystietokeskukseen tulee kyselyitä huolestuneilta pienten lasten vanhemmilta.

Litiumparistot ovat vähemmän vaarallisia kuin elohopeaa sisältävät paristot. Molemmat kuitenkin syövyttävät.

– Litiumparistot ovat vähemmän vaarallisia kuin elohopeaa sisältävät paristot. Molemmat kuitenkin syövyttävät, kertoo sisätautien erikoislääkäri Mikko Parry Myrkytystietokeskuksesta.

Jos niellyn pariston myyntipakkaus on jo hävitetty, sisällysmerkintä näkyy enää vain vatsaan päätyneessä paristossa. Ellei pariston sisältämistä aineista saa varmuudella tietoa, tilanne tulee selvittää ripeästi.

– Elohopeaparistoissa on riskinä patterivuoto. Litium puolestaan ei aiheuta syöpymiä hajoamisen kautta. Mutta sitten jos paristo jämähtää johonkin kohtaan, tulee litiumparistostakin ongelmia sähköjännitteen takia. Pienikin virta voi aiheuttaa syöpymiä, toteaa Parry.

Tähystys tai jopa leikkaus voi olla tarpeen elohopeaa sisältävien paristojen kohdalla. Pariston sisältämien aineiden lisäksi pariston ympärysmitta vaikuttaa riskeihin.

– Lapsella suoli on pieni, ja suuri ongelma on, että paristo voi juuttua paikalleen. Pienemmät paristot kulkeutuvat paremmin ruokasulan mukana eteenpäin. Mitä isompi paristo, sitä helpommin se jumiutuu. Pahimmillaan suoli puhkeaa, kertoo Parry.

Ainakin silloin kun paristo on halkaisijaltaan kahta senttimetriä isompi, on tarkistettava, että se on päässyt kulkeutumaan mahasta eteenpäin 12 tunnin aikana. Jos kaikki sujuu hyvin, 24 tunnissa paristo ehtii luonnollista kautta ulos kehosta.

Jos (litiumpariston nielleellä) on oireita, tai vaikkapa vaikeuksia syödä tai juoda, täytyy hakeutua tutkittavaksi päivystykseen.

– Jos pienikokoisen litiumpariston niellyt on hyväkuntoinen ja oireeton, vointia voi seurata kotona. 12 tunnissa pitäisi kuitenkin jo saada paristo eteenpäin suolessa, ja kotioloissa voi olla vaikea tietää onko paristo mennyt eteenpäin, pohtii Parry.

– Jos on oireita, tai vaikkapa vaikeuksia syödä tai juoda, täytyy hakeutua tutkittavaksi päivystykseen, kehottaa Parry.

Elohopeaparistot eivät heti katoa kaupasta

Moni suuri paristovalmistaja on reagoinut ajoissa muutokseen. Niiden tuotteet eivät ilmoituksensa mukaan enää sisällä elohopeaa. Hyllyillä tulee kuitenkin näkymään vielä pitkään myös perinteisiä, elohopeaa sisältäviä nappiparistoja.

– Kun elohopeadirektiivi on meillä astunut voimaan lokakuun alussa, elohopeaa sisältäviä paristoja ei saa enää saattaa markkinoille. Kauppojen varastot saa kuitenkin myydä loppuun. Käytännössä tämä voi tarkoittaa joitakin vuosia, arvelee Salamäki.

Nappiparistot ovat saaneet lisäaikaa valmistusteknillisistä syistä. Tekniset ongelmat on ratkottu ja uudet paristot toimivat käyttötarkoituksessaan tiettävästi aivan yhtä hyvin kuin aiemmat elohopeaa ja kadmiumia sisältävät versiot.

– Paristojen toiminnallisuuteen ja käyttöaikaan elohopean, kadmiumin ja lyijyn rajoitusten ei pitäisi vaikuttaa. Pariston toimintaikään vaikuttaa ennemminkin se miten pitkään paristo on maannut hyllyllä sekä ympäristöolosuhteet. Esimerkiksi kylmässä paristo kuluu loppuun nopeammin, mainitsee Salamäki.

Vanhat paristot pois kodeista

Luontoon paristoja ei edelleenkään tule heittää, vaikka vaarallisten aineiden määrät vähenevät. Kierrätyspisteisiin nappiparistot tulee toimittaa samojen ohjeiden mukaan kuin muut paristot.

– Raskasmetallipitoisuus ei vähene paristoja säilytettäessä. Käytöstä poistettuja paristoja ei missään nimessä kannata säilöä kodeissa. Lisäksi jos säilyttää useampia paristoja samassa astiassa, navat saattavat päästä kosketukseen toistensa kanssa, ja oikosulku voi johtaa tulipaloon, muistuttaa Salamäki.

Tämän ehkäisemiseksi nappiparistot tulee teipata sen jälkeen kun ne on poistettu käytöstä – aivan kuten muutkin paristot.

Poista paristo lelusta ennen hävittämistä

– Myös joissakin leluissa on sisällä paristo, muistuttaa tuoteturvallisuusinsinööri Asta Koivisto Tukesista.

Lasten leluissa tulisi paristokotelo olla suojattu siten, etteivät lapset noin vain pääse paristoihin käsiksi. Tämän vuoksi lelujen nappiparistokotelon avaamisen tulee vaatia useampaa erilaista toimintoa tai erityistä työkalua. Ääntelevissä pehmoleluissa paristo on saatettu sijoittaa lelun sisälle, kankaan alle. Silloin pariston vaihto tai poisto ei onnistu lelua rikkomatta.

Lapsiperheissä ihmetellään mitä tehdä, kun lempilelu likaantuu, eikä kankaan alta saa paristoa pois, vaikka paristo on kulunut loppuun, Pehmolelu saattaisi tarvita puhdistuakseen perusteellista vesipesua.

– Alle 3-vuotiaiden lasten käyttöön tarkoitettujen lelujen on oltava puhdistettavia. Poikkeuksena ovat lelut, joiden sisällä oleva mekanismi saattaa vahingoittua liotuspesussa, kertoo Koivisto.

Usein vain pintapesu on mahdollinen, eikä sellainen kaikissa tapauksissa riitä puhdistamaan lelua käyttökuntoon. Jos päädytään lelun hävittämiseen, paristo tulisi irrottaa ja viedä paristokeräyspisteeseen ja lelu puolestaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) keräykseen. Ellei paristoa pysty irrottamaan, koko esineen voi viedä SER-keräykseen.

Kauempaa hankitussa enemmän riskiä

Paristo- ja akkudirektiivi koskee vain Euroopan aluetta. Muualta maailmasta saattaa siten ostaa tai maahantuoda vaikkapa matkamuistoksi tuotteita, joissa on elohopeaa sisältävä paristo sisällä.

Aiemmalla tavalla valmistettujen elohopeapitoisten paristojen markkinat katoavat Euroopassa. Myös Yhdysvalloissa niille on asetettu rajoituksia. Saattaako käydä niin, että tällaisia paristoja silti myydään halvemmilla kustannuksilla vaikkapa Aasiaan tai muille alueille, joilla ei ole vastaavia turvallisuusmääräyksiä?

– Monessa muussa tuotteessa on tosiaan valmistajille syntynyt kaksi mallistoa. Vaikkapa nämä RoHS-direktiivin (Restriction of Hazardous Substances) mukaisesti valmistetut tuotteet, jotka tehdään turvallisuusmääräysten mukaan. Muille alueille sitten myydään muunlaisia tuotteita, jotka täyttävät kyseisen alueen lainsäädännön vaatimukset, toteaa Salamäki.