Homoprostituoituja ja kritiikkiä kulutusyhteiskunnalle – aasialaisen popin ääni on yhä rohkeampi

Kiinalainen Modern Sky -festivaalikonsepti tuodaan nyt ensimmäistä kertaa Eurooppaan ja Suomeen. Tapahtuma tarjoaa laajan kattauksen aasialaista populaarimusiikkia. Aasialaisessa popissa kuuluvat yhä uskaliaammin myös vaihtoehtoiset äänet.

kulttuuri
Nova Heart.
Nova HeartModernskyhelsinki

Helsinkiläishotellin aamiaistiloissa käy kuhina ja eksoottinen säihke, vaikka onkin ilta. Indonesialainen White Shoes & The Couples Company valmistelee esitystään Yle Uutisille. Lauluksi on valittu 1950-luvulla sävelletty Aksi Kucing, jonka miukumiset ja moukumiset viittaavat pistoksissa (?) olevaan kissaan. Vokaaleista vastaava, viehkosti liikkuva Miss Sari huokuu menneiden aikojen filmitähtien glamouria ja yhtye on muutenkin hyvin retro ja vintage. Kaikenlaisessa nostalgisessa eskapismissaan vaivattomasti etenevä esitys on ennen kaikkea hauska ja keveä kuin poutapilvi.

Vuonna 2002 perustetun jakartalaisyhtyeen juuret ovat indonesialaisen elokuvan kulta-ajan soundtrackeissä ja ranskalaisessa chansonissa, mutta ihan pelkkiä pastisseja ei bändi esimerkiksi omista kappaleistaan kuitenkaan halua tehdä.

– Emme varsinaisesti lisää musiikkiimme uudenlaisia moderneja elementtejä, paitsi tietysti äänitysteknisiä asioita, mutta sanoituksiin haluamme tuoreen kulman, (kontra)bassoa soittava Ricky toteaa.

– Yleensä paikalliset yhtyeet laulavat rakkaudesta ja särkyneistä sydämistä, me taas haluamme kertoa myös Jakartan valtavista liikenneruuhkista ja sosiaalisista ongelmista, kuten köyhyydestä ja kodittomista ihmisistä. Mutta optimistiseen sävyyn.

White Shoes & The Couples Company
White Shoes & The Couples CompanyJussi Mankkinen/Yle

Kulttisuosiota ja kommunismia

240 miljoonan asukkaan Indonesiasta tuleva pop-musiikki ei juuri ole lyönyt itseään läpi maailmalla, tosin poikkeuksena voisi mainita 50-luvulla kansainvälisesti breikanneen Tielman Brothersin. Toisaalta maan psykedeelinen rock, joka oli diktaattori Suharton aikana 70-luvulla undergroundia ja sensuroituakin, kerää maailmalla jatkuvasti uusia faneja. White Shoes & The Couples Company taas nauttii kulttisuosiota, ja yhtye on saanut kuulijoita etenkin internetin kautta.

– Indonesian musiikkiteollisuus on pohjimmiltaan aika outoa, ja meidät löytää sieltä jostakin sivuraiteilta, kitaraa soittava Rio kertoo.

– Kotimaassamme musiikkiteollisuus ja isot nimet näkyvät yleensä televisiossa, mutta itse asiassa ne kaikki kuulostavat ihan samanlaisilta. Jos Indonesiaan taas tulee keikkailemaan ulkomaalaisia artisteja, meidän kaltaisemme yhtyeet ovat aika usein sitten lämppäreinä, Ricky jatkaa.

Mutta millaista sitten on olla enemmän tai vähemmän vaihtoehtoinen muusikko maailman suurimmassa muslimivaltiossa?

– Oikeastaan kaikki asiat Indonesiassa liikkuvat harmaalla alueella. Jos joidenkin mielestä on olemassa jonkinlaisia sääntöjä tai rajoituksia joita pitäisi noudattaa, se on heidän ongelmansa, me emme sellaisesta välitä, Rio toteaa ja huitaisee kättään laajassa kaaressa.

– Oikeastaan kommunismi on ainoa asia, josta Indonesiassa ei saisi puhua, Ricky viittaa maan historiaan.

Miss Sari
Miss SariJussi Mankkinen / Yle

Twin Peaksin tunnelmissa

Kiinasta kuuluu kummia. Kun Helen Feng astuu huoneeseen, tunnelma sähköistyy ja tihenee. Feng on ollut monessa mukana: 2000-luvun alussa hän on toiminut Kiinan Music Televisionissa VJ:nä, asunut Los Angelesissa ja tehnyt varsin marginaalista musiikkia.

Fengin uusinta projektia, Nova Heartia, on kutsuttu muun muassa voodoo-diskomusiikiksi ja yhtye on esiintynyt niin SXSW:llä kuin Iceland Airwavesillakin. Helen Fengin mukaan Nova Heart on kolmiulotteinen kokonaisuus.

– Halusimme uuden albumimme kuulostavan alusta loppuun saakka elokuvan soundtrackiltä: sellaisen elokuvan, joka olisi psykologinen trilleri. Twin Peaks on minulle aika hyvä referenssi, siinä missä Stanley Kubrickkin, hänen elokuvissaanhan käytetään hyvin minimalistisesti ja harkitusti musiikkia.

– Elämme nykyään yksittäisten biisien kulttuurissa, ja yleisesti ottaen musiikkia ei esimerkiksi kuunnella siinä järjestyksessä kuin artisti haluaisi. Se tapa, että musiikkialbumista tehtäisiin ehjä kokonaisuus, on kadonnut. Me päätimme siis tehdä asiat toisella tavalla.

Homoprostituoitu perheenisä

Nova Heartin kohdalla stereotypiat Kiina-popista voi muutenkin heittää roskakoriin: yhtyeen Beautiful Boys-videota (siirryt toiseen palveluun) esimerkiksi kuvitetaan tarinalla homoprostituoidusta, joka on tavallinen perheenisä. Videon loppukuvaa voisi kutsua jopa hätkähdyttäväksi.

– Kiinassa homoihin ei kohdistu eniten väkivaltaa kaduilla tai viharikoksina, vaan kyse on kotona tapahtuvasta väkivallasta. Isä ei esimerkiksi hyväksy sitä että poika on homo ja hakkaa tämän. Kehitimme sitten videoon idean, jossa homoprostituoitu paljastuu tavalliseksi perheenisäksi. Moni perheenisä itse asiassa elää nyky-Kiinassa tällaista kaksoiselämää: homoseksuaalisuus on tavallaan sallittua, mutta sitä leimaa 'don't ask, don't tell'-politiikka.

Helen Feng
Helen Feng, Nova HeartJussi Mankkinen / Yle

– Emme halunneet tuomita tai leimata videossa ketään, ja tällainen lähestymistapa on itse asiassa ollut äärimmäisen tehokas. Kiinassa saamani palaute videosta on ollut hyvin positiivista, tosin sitä ei ole noteerattu millään tavalla kansallisessa mediassa. Tällaisesta aiheesta ei kuitenkaan vielä pystytä keskustelemaan kotimaassani avoimesti tai julkisesti.

– Video on yksi parhaimmista asioista, joita olen koskaan tehnyt, Feng summaa.

Eksistentiaalisia kriisejä

Mutta kuinka sitten Nova Heartissa kuuluvat_ kiinalaiset_ musiikilliset elementit?

– Suoraan sanottuna, vihaan musiikillista turismia. Minulla ei ole mitään syytä lisätä teoksiini jotakin niin sanotusti etnistä, Helen Feng täräyttää.

– Jos joku vaikkapa kuulee jotakin instrumenttia joka ei liity häneen omaan kulttuuriinsa, ja jos joku näkee jonkun jutun josta ei ymmärrä yhtään mitään mutta jota pitää eksoottisena ja kuvittelee, että nyt "maailma on kylässä" ja että nytpä tiedän erilaisista kulttuureista ihan kaiken, niin sanonpa vain ettet tiedä paskaakaan!

– Maailman modernisoituminen on tehnyt ihmisten arkipäivästä melko samanlaista kaikkialla. Jos menet Kiinaan, ihmiset eivät - ehkä joitain vanhuksia lukuunottamatta - kuuntele mitään Peking- oopperaa. Minun mielestäni kaikkein kiinnostavin asia nyky-Kiinassa ovat konfliktit ja eksistentiaaliset kriisit, joita kaikki siellä asuvat käyvät parhaillaan läpi.

– Juuri tästä syystä en pidä eksotismista, jota musiikissa viljellään nykyisin paljonkin. Eli et pukeudu afrikkalaiseksi ollaksesi afrikkalainen, vaan idealisoidaksesi afrikkalaisuutta, sen sijaan että ymmärtäisit oikeita ja tärkeitä asioita, joita afrikkalaisuuteen liittyy.

Sunwoo jung.
Sunwoo Jung-AModernskyhelsinki

Kulutusyhteiskunnallisia ongelmia

Eteläkorealainen Sunwoo Jung-A taas on tällä hetkellä yksi kotimaansa kuumista muusikkonimistä. Nuori nainen on myös tuottanut isoja k-pop-artisteja, kuten huippusuosittua 2NE1-yhtyettä. Esimerkiksi 2NE1:n Sandara Park esiintyy Sunwoon tuoreella Springirl-videolla. (siirryt toiseen palveluun)

Springirls kertoo eteläkorealaisista urbaaneista naisista. He voivat vaikuttaa ehkä hieman arroganteilta ja jopa liian muodikkailtakin, mutta toisaalta haluan näyttää että tällaisilla kaupunkilaisnaisilla voi myös olla sisäistä kauneutta. Tämä laulu kertoo siis siitä puolesta, mikä jää joskus heidän kohdallaan huomamatta, Sunwoo sanoo.

Baepse-laulu kartoittaa kulutusyhteiskunnan ongelmia. Eteläkorealaisille aihe on läheinen.

– Ihmiset joilla on vähemmän, ovat kateellisia niille joilla on enemmän. Tai joku on kateellinen jollekin jolla on upea kroppa tai hieno auto. Tämä ongelma koskee koko maailmaa ja aiheuttaa ihmisissä negatiivisia tunteita.

– Yritän aina kertoa lauluissani jonkinlaista ilmiöistä, jotka näkyvät korealaisessa yhteiskunnassa. Haluan myös käsitellä globaaleja ongelmia, joista kulutusyhteiskunta on yksi esimerkki.

Stylish Nonsense
Stylish NonsenseJussi Mankkinen / Yle

Tyylikkyys ei kerro mitään

Thaimaalainen Stylish Nonsense tekee nimensä veroista musiikkia. Wannarit Pongrayoonin ja Yuthara Kalambahetin musiikista kuuluu niin post-punkin jäänteitä, vääntyilevää esihistoriallista funkkia, melua kuin pitkälle vietyä DIY-meininkiäkin. Duo pukeutuu myös mielellään naisten asusteisiin (siirryt toiseen palveluun).

– Kun pukeudumme tuolla tavalla, emme ainakaan näytä perinteisiltä thai-miehiltä, ja jos joku haluaa osoitella meitä, niin siitä vaan, Pongrayoon sanoo.

– Toisaalta tässä on kyse myös ihmisten hauskuuttamisesta ja huumorista, Kalambaheti jatkaa.

Kotimaassaan jo parikymmenvuotisen uran tehnyt Stylish Nonsense nauttii kulttisuosiota, tosin yhtyettä ei aina oikein ymmärretä.

– Mehän emme edusta mainstreamia millään tavalla, emme ainakaan Thaimaassa. Ehkä musiikkiamme ymmärretään siellä paremmin kymmenen vuoden kuluttua, Pongrayoon pohtii.

– Luulisin että tällaisesta musiikista tulee suosittua vasta sen jälkeen, kun olen kuollut, Kalambahetin lisää.

Molemmat miehet räjähtävät raikuvaan nauruun, jossa kaikuu nonsense.