1. yle.fi
  2. Uutiset

Krista Kosonen näki painajaisia Kätilö-roolistaan: “Näin synkkiä kuolema-aiheisia unia”

Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla parhaana naisnäyttelijänä palkittu Krista Kosonen sanoo, että näkee harvoin painajaisia tekemistään rooleista. Palkitun ja mieluisan Helena-roolin kohtalon hän kuitenkin käsitteli nähden painajaisia.

kulttuuri
Krista Kosonen kahlaa vedessä elokuvassa Kätilö.
Solar Films

Elokuvassa Kätilö Helena seuraa saksalaista ihastustaan vankileirille töihin, ja joutuu hankalaan välikäteen välirauhan synnyttyä kun kolmen vuoden aseveljeyden jälkeen saksalaiset ja suomalaiset päätyvät vihollisiksi.

Krista Kososen Helena kokee kauheuksia, joihin Kosonen perehtyi paitsi käsikirjoituksen kautta myös lukemalla historiaa.

– Pääni käsitteli niitä kauhuja öisin, koska näin synkkiä kuolema-aiheisia unia. Yleensä kuvauspäivät ovat niin pitkiä, että nukun kuin tukki.

– Ei siellä kuvauspaikalla ajatella, että onpa tämä rankkaa, sillä työpaikalla tehdään töitä. Ajatukset elokuvan tapahtumista pyrkii pitämään pois työhetkestä, niin käsittelin niitä unien kautta, Kosonen sanoo.

Epävarmuusalueella työskentely kehittää

Se miten Kosonen näyttelijänä kokee minkäkin roolinsa, ei ole hänelle niin tärkeää kuin se, miten katsoja sen kokee. Hän sanoo, että esimerkiksi teatterin lavalla tietoisuuden tila on erikoinen, kun samalla eläytyy olemaan joku toinen, mutta on myös täysin tietoinen kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu.

On hyvä, että tästä roolista jäisi jotain sydämeen ja mieleen.

Krista Kosonen

– Se on sellaista terästäytynyttä keskittymistä. Kuulun siihen näyttelijäkuntaan, että on ihan sama mitä itse tunnen näytellessä, sillä ellei katsoja tunne mitään, olen epäonnistunut. En ole sellainen, että ah, kun minä nyt itse uin niin syvissä vesissä tässä roolissa – ei se ketään kiinnosta, eikä sillä ole väliä.

– Mielestäni näyttelijän on hyvä olla herkkä, empaattinen, intuitiivinen, lapsenmielinen ja pois omalta varmuusalueeltaan. Epävarmuusalue tuntuu kauhealta, pelottavalta ja hävettävältä, mutta siellä pitää olla, sillä silloin kehittyy näyttelijänä, Kosonen sanoo.

Helenasta pyrittiin rakentamaan aivan toisenlainen henkilö kuin Kosonen itse on.

– Se vaatii valmistautumista, ja esimerkiksi historian lukeminen oli paitsi oppia niin myös empatian harjoittamista – aloin tajuta niitä ihmiskohtaloita.

Näyttelijän työkalu on oma kroppa

Krista Kososen mielestä ei kuitenkaan voi välttyä siltä, että näyttelijä antaa rooliin myös itseään.

Epävarmuusalue tuntuu kauhealta, pelottavalta ja hävettävältä, mutta siellä pitää olla, sillä silloin kehittyy näyttelijänä.

Krista Kosonen

– Näyttelijällä ei oikein ole muuta työkalua kuin oma mieli, sydän, kroppa, ääni ja omat ajatukset. Itseään ei pääse pakoon.

– Roolistakaan ei tarvitse aina päästä eroon, ja varsinkin kun rooliin on valmistautunut näin paljon. Nytkin on huomattu, että kansakunnan muisti on kauhean lyhyt historian tapahtumiin nähden: on kulunut vasta vähän aikaa siitä, kun mekin olemme olleet hädässä, ja apua ja rahaa on saatu ulkomailta, ja suomalaisia lähti maasta paremman elämän toivossa, Kosonen sanoo.

Helena-roolista Kosonen mielellään jättäisi asioita itseensä.

– On hyvä, että tästä roolista jäisi jotain sydämeen ja mieleen. Toivoisin myös, että jotain jäisi Helenan ehdottomuudesta, vahvuudesta ja ylväydestä, mutta todennäköisesti ei, Kosonen naurahtaa.

Lue seuraavaksi