Ammattipelastajaa ei auta sankarin myytti: "Töissämme käskyn pitää mennä varmasti perille"

Pelastusalan ammattilainen hioutuu harjoituksen ja rutiinin kautta toimimaan kriisin keskellä. Reagointimme perustuu kuitenkin hätätilanteessa temperamenttiin ja persoonallisuuteen. Ne voivat vaikuttaa pelastustyössä.

Kotimaa
Palomies sammuttaa tulipaloa Helsingin Kruunuvuoressa.
Markku Holopainen / Helsingin pelastuslaitos

Pelastustoimen ja hätäkeskusten ammattilaisia kouluttavalla Pelastusopistolla hädän kanssa työskentely lähtee jo oppilasvalinnasta. Silloin testataan psykologisesti, onko hakijoista työhön.

– Olemme töissä kriisityön kanssa ja psykologia tulee opiskelijoille tiedostamatta, sanoo Vesa Siivonen, joka toimii Pelastusopistolla yliopettajana ensihoito- ja pelastusyksikössä.

– Pelastustyö on muodoltaan sellaista, että siinä toimitaan kuin linjaorganisaatiossa. Keskeinen periaate on yksikkö, ja käskyvaltasuhteet ovat selkeitä. Kaikki perustuu siihen, että työstressi jaetaan niille, jotka suorittavat ja niille, jotka tekevät päätöksiä. Jatkuva valvonta on myös koko ajan läsnä. Töissämme käskyn pitää mennä varmasti perille.

Siivosen mukaan kriisitilanteessa työskentelyyn harjaantuu.

– Vertaisin tilannetta urheilijaan, joka miettii, että riittääkö oma kompetenssi siihen mitä vaaditaan. Opiskelijoiden harjoituksissa meillä on valmiita työmalleja, jotka pyritään viemään rutiineiksi, jopa automaattisiksi. Se helpottaa tekemisen kuormaa.

– Kokemus on merkittävä tekijä. Pitkään pelastajana ollut ihminen pystyy tietämään, mitä on tulossa. On kuitenkin totta, että pelastajakin on tavallinen ihminen, jota ei auta sankarin myytti vaan työn hallinta, summaa Siivonen.

Kehon ja mielen tasapainon löytäminen

Pelastajan ammatti nostetaan arvoasteikolla korkealle. Sama koskee poliisia. Myös poliisin työssä hätätilaan valmentautuminen ja harjoittelu on aina koulutuksessa mukana.

– Viime vuosina sitä on ryhdytty painottamaan ja vahvistamaan paineensietokykyä. Tietämys ihmisen käyttäytymisestä on lisääntynyt. Stressin sietoa pyritään parantamaan harjoituksilla, joita tehdään esimerkiksi vaativien tilanteiden varalle, kuten väkivallan kohtaamiseen, Poliisiammattikorkeakoulun psykologian yliopettaja Jaakko Kauppila kertoo.

Opiskelijoiden harjoituksissa meillä on valmiita työmalleja, jotka pyritään viemään rutiineiksi, jopa automaattisiksi.

Petri Alkiora

– Tämän ajan hyvinvoinnin keskellä elävä ihminen ei kohtaa hätätilanteita. Ei ole oikein tilanteita, joissa voi kokeilla kuinka toimii, kun paine kasvaa.

Yliopettaja Jaakko Kauppilan mukaan ihminen joko lamaantuu, pakenee tai hyökkää hätätilanteessa. Reagointimme hätätilanteessa perustuu kuitenkin temperamenttiin ja persoonallisuuteen, jotka saattavat vaikuttaa pelastustyössä.

– Poliisin työssä käytetään termiä sieto- ja toimintakyvyn säilyttäminen ja parantaminen paineisessa tilanteessa. Kokemus on osoittanut, että kehon ja mielen tasapainon löytäminen omassa toiminnassa auttaa säilyttämään suunnitellun toimintakyvyn.

Poliisin työ on lähtökohtaisesti parityöskentelyä ja Kauppila tietää kertoa kuinka hyvin yhteen toimivilla poliisipartioilla työ on hyvin automaattista.

– He pystyvät luottamaan toisiinsa, tietävät kuinka toinen reagoi. Se on erittäin merkittävä apu työssä. Mutta voi tulla yllättäviä tilanteita, jolloin täytyy varautua siihen, että työkaveri ei ole ihan samalla tasolla. Tarvittaessa tarvitaan rohkeutta puuttua toisen käyttäytymiseen.

Korjaus 1.9. klo 13.14: Pelastusopiston ensihoito- ja pelastusyksikön yliopettaja on Vesa Siivonen, ei Petri Alkiora.