Kirja väittää: Outokumpu oli Kokkolassa 70-luvulla "oman aikansa Talvivaara"

Tuoreen kirjan mukaan 1960- ja 70-lukujen taitteessa Kokkolan Outokummun tehtailla tehtiin ihmisoikeus- ja ympäristörikoksia. Kommunistit kokivat, että heitä vainottiin, ja tehtaat tuhosivat luontoa ympärillään. Kirjailija Riikka Tannerin teos Kokkola 1970 – tehtaat ja kaupunki kuvaa aikaa peittelemättä.

talous
Kuvassa mies  käsittelee sulaa metallia. Kuva on mustavalkoinen.
Keijo Jokinen

Marraskuun viimeisenä päivänä 1969 Outokumpu Oy:n Kokkolan metallurgisten tehtaiden korjaamo muutti ja sen yhteydessä trukki kaatoi vahingossa konttorikaapin. Kaapista levisi satoja henkilökaavakkeita, joihin oli merkitty työntekijöiden poliittisia kantoja.

Kun sana löydöstä levisi julkisuuteen, selvisi, että kommunisteja oli syrjitty tehtaan työhönotossa. Kun Yleisradio kertoi iltauutisissaan aiheesta tammikuussa, vuosikymmeniä vellonut huhu niin sanotusta miespörssistä eli puoluepoliittisin perustein tehdystä rekrytoinnista nousi julkisuuteen mustien listojen skandaalina.

Jo keväästä 1960 eli aivan tehtaitten alkuajoista lähtien oli Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla yleisemminkin kiertänyt huhu miespörssistä. Huhun mukaan Outokumpu Oy:n työpaikkoja jaeltiin puoluepoliittisin perustein

Ote kirjasta

Näistä tapahtumista ja elämästä Kokkolassa kertoo Riikka Tannerin teos Kokkola 1970 – tehtaat ja kaupunki. Kirjan mukaan kokkolalaisia, varsinkin poliittisesti aktiivisia ykspihlajalaisia, syrjittiin työhönotossa samalla kun järjestäytymättömiä maalaisia ympäristökunnista suosittiin.

– Syrjinnästä on todisteita, mutta toisaalta tämä on niin paradoksaalinen juttu, koska alusta lähtien työnantaja karsi kommunisteja, mutta samalla heitä oli ollut tehtaalla töissä sen perustamisesta asti ja aina ammattiosastojen toiminnassa ja pääluottamusmiehinä kommunistit olivat vallankahvassa. Ehkä harava oli huono tai kommunistit olivat sisällä hyviä agitoimaan, Riikka Tanner naurahtaa.

”Outokumpu oli oman aikansa Talvivaara”

Riikka Tanner on helsinkiläinen kirjailija, joka asui kouluikäisenä Kokkolassa, koska hänen isänsä Heikki Tanner oli Outokumpu Oy:n Kokkolan tehtaan johtaja 1960- ja 70-luvuilla.

Tanner ei omien sanojensa mukaan halua puhdistaa isänsä mainetta, vaan teos Kokkola 1970 – tehtaat ja kaupunki kertoo kaunistelematta kuvaamansa ajankohdan ihmisoikeus- ja ympäristörikoksista Kokkolan suurteollisuusalueella, varsinkin Outokummulla. Kirjailija itse vertaa sen aikaista Outokumpua nykyajan Talvivaaraan.

Huoltomiehet komennettiin aina ennen yhtiön hallintoneuvoston tai johtokunnan jäsenten, lehdistön ja kutsuvieraiden saapumista kuljettamaan mustuneet lumikasat piiloon. Vuotavien, ruosteisten putkien lavastus kiiltävällä foliopaperilla lisäsi tympääntymistä oman tehtaan johtoa ja helsinkiläisiä vieraita kohtaan

Ote kirjasta

–Hehtaareja puustoa kuoli tehtaiden ympärillä melkein pystyyn. Havupuut olivat vain harmaita rankoja ja lehtipuut menettivät lehtensä, vaikka pärjäsivätkin paremmin. Kilometrikaupalla oli kuollutta kauhunäkyä. Myös merivesi oli saastunutta ja kalakuolemia oli paljon, kirjailija Riikka Tanner kertoo.

Vielä vuonna 1970 kaikki Kokkolan jätevedet päästettiin puhdistamattomina veteen, mutta se oli maan tapa, Riikka Tanner muistuttaa.

– Ei Kokkola ollut poikkeus. Niin tehtiin joka puolella.

Tehtaiden päästöt vaikuttivat myös laajemmin kokkolalaisten elämään. Kirjan mukaan ykspihlajalainen Heimo Mäenpää sanoi K.H. Renlundin museon yhteydessä toimivan erikoistietotoimiston kokouksessa keväällä 2012, että hänen omien havaintojensa mukaan kaikki Ykspihlajan tietyn kadun asukkaat ovat kuolleet syöpään.

Kohu-uutisointi jätti jäljet

Riikka Tanner kertoo kirjassaan, että mustien listojen skandaali oli esillä mediassa usean viikon ajan, aluksi päivittäin. Kirjailijan mukaan kohu vaikutti voimakkaasti myös hänen isäänsä Heikki Tanneriin.

Kuulo meni kaikilta. Sinkkitehtaalla jotkut lepäsivät tauolla sulaton lattialla asbestirullat pääalusinaan ja saivat siitä syövän. Ilmaan sekoittunut pieni määrä rikkihappoa teki vielä sen, että makuaisti meni, ja jos hengitti väärällä tekniikalla, pyörtyi. Kerrasta oppi oikean hengitystekniikan

Ote kirjasta

– Se oli isälle ehkä hänen elämänsä kovin paikka. Se lannisti häntä. Riepottelu oli raskas kokemus, joka jätti jäljet, Riikka Tanner muistelee.

Miksi hän sitten halusi halusi kirjoittaa entisen kotikaupunkinsa ja oman perheensä synkemmistä vaiheista?

– Alkuperäinen yllyke oli henkilökohtainen, juuri sen takia oli itse asunut koulutyttönä Kokkolassa. Niiltä ajoilta mieleeni oli jäänyt muistikuva musta lista -skandaalista. Isän kuoleman jälkeen minulla tuntui olevan asiasta melkein kuin trauma, minun oli otettava selvää mitä tapahtui. En silti kirjoittanut pelkästään henkilökohtaisista syistä, vaan halusin selvittää, millaisessa ilmapiirissä silloin elettiin, kirjailija Riikka Tanner kertoo.

Teoksensa esipuheessa Riikka Tanner tunnustaa, että pelkän Kokkola-sanan kuuleminen oli aiheuttanut hänelle aina epämääräisiä, hyvin voimakkaita häpeän tunteita.

– Perin juurin oman häpeänsä ytimeen ei voi kirjoittaa, mutta kyllä se helpotti, kirjailija huokaa.