Lukijat: "Kotiin majoittaminen olisi parasta sopeuttamista uuteen maahan"

Moni Ylen lukijoista olisi valmis majoittamaan kotiinsa turvapaikanhakijan. Osa kuitenkin toteaa, etteivät tilat tai aika riitä. Lukijat myös kaipaavat tietoa siitä, millä muulla tavoin turvapaikanhakijoita voisi auttaa.

Osallistu
Lammin vastaanottokeskuksen aulassa kaksi miestä
Heidi Kononen / Yle

Suuri osa Ylen lukijoista voisi harkita kotinsa avaamista turvapaikanhakijoille. Kymmenet lukijat kertovat, että kannattavat vaihtoehtoa ainakin ajatuksen tasolla ja voisivat ottaa kotiinsa turvapaikanhakijan, jos ylimääräisiä neliöitä olisi.

– Kaksi biologista lastani on juuri lähtenyt opiskelemaan ja huoneet ovat nyt tyhjillään. Toimimme tosin jo tukiperheenä, joten tämä täytyy ottaa huomioon, mutta muutoin voisimme hyvin majoittaa vaikka pari nuorta meille, kirjoittaa Sini.

Kysyimme lukijoilta, ottaisitko turvapaikanhakijan kotiisi. Keskusteluun tuli satoja vastauksia.

– Aloin ainakin miettimään asiaa kirjoituksen johdosta. Kotiin majoittaminen olisi parasta sopeuttamista uuteen maahan. Turvapaikanhakijat oppisivat nopeimmin kielen, yhteiskunnan pelisäännöt ja kulttuurin, nimimerkki _Lääkäri _kirjoittaa.

– Minulla ei ole paljon tilaa, mutta hädässä petaisin siskonpetin lattialle vaikka lapsiperheelle. Mielelläni tarjoaisin käytännön apua, ruokaa, asiointiapua, vähän rahaa, sanoo myös Ollaan ihmisiksi.

– Jos olisi enemmän tilaa, niin majoittaisin. Jotkut aikanaan majoittivat sukulaisiani, jotka lähtivät Karjalasta yön selkään. Ilman näitä ystävällisiä ihmisiä minua ei olisi. Vaan kun en voi majoittaa, niin toivoisin, että viranomaiset kertoisivat, miten voisin kantaa korteni kekoon. Mielelläni antaisin puolestani apua, pohtiiEvakkojen jälkeläinen.

Minulla ei ole paljon tilaa, mutta hädässä petaisin siskonpetin lattialle vaikka lapsiperheelle.

Nimimerkki Ollaan ihmisiksi

– Olen asunut ulkomailla, opiskelija-asuntolassa, ja ei se kämpän jakaminen vähän aikaa vieraiden kanssa nyt niin kamalaa ole. Sielläkin huoneessa oli kaksi eri kulttuureista tullutta, yhteistä kieltäkään ei välttämättä ollut ihan heti. Traumoja toki vähemmän kummallakaan, jos teiniangsteja ei lasketa, Tiuku Kalliosta kertoo.

Hän sanoo asuvansa vähän matkan päässä vastaanottokeskuksesta.

– Hiljaisia miehiä on joskus ovella, juttelevat vähän keskenään ja muutama taitaa jopa poltella tupakkaa. Rauhallista on, ainakin naapurustoon verraten. Enemmän meininkiä on kansalaisopiston ovella, kun kurssit alkavat ja opiskelijat kokoontuvat kadulle seurustelemaan. Että kaikki on suhteellista.

"Parempi olla toisen ihmisen luona kuin massamajoituksessa"

MyösHesalainenkertoo, että tarjoaisi mieluusti majapaikkaa sitä tarvitsevalle.

En olisi valmis majoittamaan ketään vierasta kotiini, mutta voisin alkaa tukihenkilöksi, jos sellaista tarvitaan.

Nimimerkki Yksinasuva keski-ikäinen

– Parempi olla toisen ihmisen luona kuin jossain massamajoituksessa vastaanottokeskuksessa. Ainoa vaatimus on se, että puhelimen päässä on joku vastaanottokeskuksen työntekijä, jolta voi aina kysyä jos on jotain kysyttävää. Englantia olisi hyvä turvapaikanhakijan osata, jotta yhteinen kieli olisi. Muuan tuttuni tähän jo ilmoittautui, hänellä on omakotitalossa huone tyhjillään, huoneessa on oma vessa ja suihkukin.

– Tarjoaisin pakolaiselle väliaikaisen kodin, mutta vielä mielummin työn, koulutuksen ja mahdollisuuden elämään Suomessa. Näen pakolaisissa mahdollisuuden, jos vain osaamme johtaa ja ohjata tilannetta oikein, Mahdollisuus sanoo.

Lipputango kertoo majoittaneensa kerran yöksi sotaa paenneen nuoren miehen. Hän tekisi edelleen saman, koska hänestä koti on vastaanottokeskusta turvallisempi vaihtoehto.

– Olen valmis majoittamaan mieluiten pariskunnan tai nuoren perheen. Mieluiten juuri heidät, koska samassa elämäntilanteessa olevia on helpompi ymmärtää. Tietenkin kodissamme eletään oman perheemme sääntöjen mukaan, vaikka toinen kulttuuri otetaankin huomioon esimerkiksi ruokien kohdalla. Tarkoittaa sitä, että jokainen tyhjää tiskikoneen vuorollaan, ei rieku eikä rällää.

Täytyy olla varmaan tosi paljon ylimääräisiä huoneita ja/tai hyvät sosiaaliset taidot, että innostuisi tuollaisesta ajatuksesta.

Nimimerkki Nene

"Lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan"

Myös ulkomailla itse asuvat suomalaiset pitävät turvapaikanhakijoiden majoittamista vastaanottokeskusten lisäksi koteihin hyvänä asiana.

– Juuri tällaista avoimuutta tarvitaan, se on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan. Olen Saksassa asuva, pakolaisten parissa vapaaehtoistyötä tekevä. Kokemuksen perusteella voin vakuuttaa, että pakolaisetovat kovia kokeneita, stressaantuneita ja ahdistuneita tulevaisuudestaan, mutta samalla iloitsevat jokaisesta auttavasta kontaktista. Myös Saksassa yksityiset ovat tarjoamassa kotejaan pakolaisille, kokemukset ovat olleet rikastuttavia kummallakin osapuolelle, nimimerkkiUpeaasanoo.

Tietenkin kodissamme eletään oman perheemme sääntöjen mukaan, vaikka toinen kulttuuri otetaankin huomioon esimerkiksi ruokien kohdalla.

Nimimerkki Lipputango

Niin ikään Gutenberg muistuttaa, että jos ei ole valmis majoittamaan vieraita ihmisiä kotiinsa, heille voi ryhtyä vaikka tukihenkilöksi.

– Täällä on paljon perheitä, jotka ovat tukihenkilönä pakolaisperheellä tai vain yhdellä nuorella ystävänä. Tapaavat säännöllisesti, viettävät aikaa yhdessä, neuvovat ja auttavat maahan saapuvaa pakolaista tutustumaan ja oppimaan maan tavat ja säännöt. Minusta tämä on hyvä järjestelmä ja voisin myös itse ryhtyä suomalaisen perheeni kanssa tukihenkilöksi.

"Haluamme elää oman perheen kesken"

Osa lukijoista suhtautuu kotimajoitukseen pidättäytyvämmin.

– Vanha äitini muistaa vielä, kun Etelä-Suomessakin hyvin köyhät ihmiset kulkivat talosta taloon 20- ja 30-luvuilla. He kyselivät pienen työtehtävän, ruuan ja yösijan perään. Osa kulkijoista oli naisia. Äitini muistaa yhden vakituisen kulkijanaisen, joka ei koskaan puhunut sanaakaan. Äitini kasvoi pienessä köyhässä mökissä, mutta siitä huolimatta kulkijoille jaettiin apua, kertooYksinasuva keski-ikäinenja jatkaa:

Ainoa vaatimus on se, että puhelimen päässä on joku vastaanottokeskuksen työntekijä, jolta voi aina kysyä jos on jotain kysyttävää.

Nimimerkki Hesalainen

– Itse asun nyt 30 neliön asunnossa koirieni kanssa. En olisi valmis majoittamaan ketään vierasta kotiini, mutta voisin alkaa tukihenkilöksi, jos sellaista tarvitaan.

Myöskään Nene ei ottaisi kotiinsa asumaan vieraita ihmisiä.

– Asuntomme on ahdas, teen töitä kotona, ja jo nyt kotiväki häiritsee keskittymistäni. Työstä ei tulisi enää yhtään mitään, jos täällä olisi vielä enemmän väkeä. En myöskään jaksaisi elää tuntemattomien kanssa samassa taloudessa kovin pitkään. Ehkä viikko tai pari vielä menisi hätäapuna, mutta sitten alkaisi pää hajota. Täytyy olla varmaan tosi paljon ylimääräisiä huoneita ja/tai hyvät sosiaaliset taidot, että innostuisi tuollaisesta ajatuksesta.

– Yksiselitteisesti: En ota ketään tuntematonta kotiini asumaan. En halua elää kolhoosissa edes kenenkään tutun kanssa,Yksilön oikeus ja vapaussanoo.

En ota ketään tuntematonta kotiini asumaan.

Nimimerkki Yksilön oikeus ja vapaus

Lukijat muistuttavat: Avuntarvitsijoita kohdeltava tasapuolisesti

Marzua mietityttää se, tulisiko vieraiden omaan kotiin majoittujien kanssa toimeen.

– Ja entäs kun tuleekin konflktitilanne, ja he eivät ymmärrä suomea, mutta eivät välttämättä edes englantia? Ja voitko enää olla omassa kodissasi rennosti? En ole rasisti. Mutta minä ja perheeni haluamme elää oman perheen kesken.

Osa lukijoista muistuttaa, että turvapaikanhakijakeskustelun lisäksi pitäisi muistaa kotimaassa jo ennestään apua tarvitsevat.

– Turvapaikan tarvitsijoita on maailma täynnä, eri syistä. Myös Suomessa on erilaista hätää kärsiviä. Jotkut tarvitsisivat heti kirjaimellisesti ja pysyvästi kattoa päänsä päälle, toiset väliaikaista turvasatamaa (perheväkivalta. sijaiskoti ym.) ja on lukuisa joukko muuta inhimillistä tukea ja apua tarvitsevia (omat vanhuksemme),Kestoratkaisuja odotellessa-nimimerkki sanoo.

Näen pakolaisissa mahdollisuuden, jos vain osaamme johtaa ja ohjata tilannetta oikein.

Mahdollisuus

– Siksi on liikuttavaa havaita, kuinka ovia avautuu ja sydämiä heltyy muista maista tuleville. Missä solidaarisuus ja aktiivinen auttamien omiin kansalaisiin nähden, heihin, jotka ovat eri tavoin osallistuneet maan rakentamiseen useiden sukupolvien jatkona? hän jatkaa.

"On helppo vängätä vastaan lihapiirakka suussa ja iphone taskussa"

Monella lukijalla on mieltään askarruttavia käytännön kysymyksiä, mitä tulee turvapaikanhakijoiden auttamiseen. Heitä mietityttää, kuka veisi kotona asuvia vieraita kauppaan ja virastoasioille tai laittaisi ruoan.

Näihin kysymyksiin Maahanmuuttovirasto on parhaillaan laatimassa ohjeistusta.

– Asun maalla ja tilaakin on, mutta ikää on liian paljon, jotta jaksaisin. Eiriitä pelkkä auttamisenhalu,Realismia-nimimerkki sanoo.

Ilman näitä ystävällisiä ihmisiä minua ei olisi.

Nimimerkki Evakkojen jälkeläinen

Moni toivoo, että ihmiset miettisivät loppuun asti, ovatko valmiita sitoutumaan kotimajoituksen tarjoamiseen. Vaikka neliöitä olisi, vastaan voi tulla monenlaisia tilanteita.

– Minusta on hienoa, että ihmiset tekevät tällaista, mutta olen samaa mieltä joidenkin kanssa siitä, että kaikki eivät varmaan ajattele asiaa loppuun asti, mikä pahimmilaan sitten saattaa kärjistää mahdollisia ongelmia. Dramaattiset otsikot mediassa taitavat vääristää kokonaiskuvaa: Suomessa on kyllä tiloja, se on järjestelykysymys, yksityiset kotitaloudet eivät tätä tilannetta ratkaise, sanoo KK.

Vaikka keskusteluun mahtui myös kriittisiä sävyjä, useat lukijat muistuttavat, että on helppo suhtautua varauksella hätää kärsiviin, jos itsellä on kaikki hyvin.

– Meidän suomalaisten on helppo arvostella täältä turvapaikkaa riittävin perustein hakevia. Kaupasta saa ruokaa ja helppo on vängätä vastaan lihapiirakka suussa ja iphone taskussa, Seppo sanoo.

– Keskustelupalstojen mielipiteenilmaisuja ja vihapuheita lukiessa ei voi kuin ihmetellä, minne suomalaisilta on hävinnyt lähimmäisenrakkaus ja kyky pitää heikommassa asemassa olevista huolta, pohtii myös Kerttuli.