Sananen – Ne vie meiltä naiset

Suomessa on keksitty uusi seurapeli. Kunnat pompottelevat kuka suostuu ottamaan vastaanottokeskuksen. Vaikka kotimaassa monet luonnonvarat ehtyvät, pelko kasvaa. Se rehottaa. Meistä on tullut pakolaisia. Tarvitsemme apua.

Keuruu
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Keuruulla tehtiin ainut oikea päätös turvapaikanhakijoiden turvallisuuden takaamiseksi. Siis sillä, että vastaanottokeskusta ei perustettu. Keuruu on sellainen. Sellainen Suomi on. Osa ajattelee jo, että teemme suuren palveluksen jo ennestään traumatisoituneille turvapaikanhakijoille, kun emme päästä heitä liian lähelle vihaisia ja arvaamattomia suomalaisia.

Suomi on maa, jonka ristiriitaisuus repii meidät. Sekoittaa tunteemme. Tämä on maa, jossa on maailman kaunein luonto ja sen keskellä ihmiset, jotka eivät osaa elää. Eivät uskalla. Kun kaikki pelottaa. MEITÄ pitää sääliä. Kansainvälisen Punaisen Ristin pitää tulla tänne puhumaan Meille.

Maailman pakolaisvirrat tulevat opettamaan meitä. Ne tarjoavat meille vihdoin peilin. Näemme vihdoin itsemme, miten pieniä me olemme. Ja miten meidän täytyy kasvaa.

Kyse on siitä maailmalla harvinaisesta lahjakkuuden lajista, että kykenee olemaan ajattelematta.

Suomalainen toivoo, että elämä jatkuisi samanlaisena kuin ennenkin. Elämä, jota ei oikeastaan ole. Jonka syvällisyys ja mieli on mitattavissa aika tarkkaan juustonaksujen määrällä. Juuri nyt pelottaa (ja lujaa) kahvin loppuminen purkista. Älä puhu minulle pakolaisongelmasta. Älä puhu!

Leijonakorut ovat osittain korvautuneet teepaidoilla. Niitä nähtiin maanantaina somistamassa Keuruun valtuustosaliakin.

Kun miehemme ja naisemme vastustavat kaikkein heikoimpien auttamista, he kertovat puolustavansa isänmaataan. Siitä ei ole kyse. Kyse on tässä abstraktissa maailmassa paljon intiimimmästä asiasta. Kyse on siitä maailmalla harvinaisesta lahjakkuuden lajista, että kykenee olemaan ajattelematta. Kykenee kuolettamaan omassa päässään orastavimmatkin empatian tunteet. Jatkamaan tv:n katselu.

Kuka auttaisi meitä peloissamme? Valtavissa peloissamme. Me olemme niitä pakolaisia. Eksyneitä, hädissään, ilman lämpöä ja turvaa. Pakenemme kaikkea - erityisesti viimeisiä inhimillisiä tunteitamme. Koska saattaisimme itkeä. Menettää kontrollin, ja joku nauraisi. Me olemme niin julmia toisillemme. Sellaisiksi meidät on kasvatettu.

Me olemme niitä pakolaisia. Eksyneitä, hädissään, ilman lämpöä ja turvaa.

Mutta mikä pelottaa eniten? Oikea vastaus voisi olla: kaikki. On toinenkin yhtä vanha teoria.

Sunnuntaina, päivää ennen Keuruun valtuuston kielteistä päätöstä, paikkakunnalla kävi poliitikoille puhumassa yksityishenkilönä ylikonstaapeli Juha Anttinen. Hänet oli hommannut hätiin paikallinen yrittäjä. Helsinkiläinen poliisi puhui uhkakuvista ja kertoi omistavansa kesämökin ja sukunsa perintömaat kaavaillun vastaanottokeskuksen läheltä.

Pikkuhiljaa taisi tunteet heräillä ja poliisin puhe kiertyi miesten ja naisten alati kiinnostavaan luonnolliseen kanssakäymiseen, johon keskisuomalainenkin pöheittynyt varuskuntaluonto antaa valitettavasti mahdollisuutensa, pusikkoineen.

Ylikonstaapelin mukaan oli viitteitä siitä, että Keuruulle tulijoiden joukossa olisi paljon entisiä sotilaita. Siis rotevia miehiä. Poliisi muistutti, että monet seikat hankaloittavat yhteiselämää, kun tytöt ja pojat tutustuvat. Ja että seurustelusuhteen purkautuminen voi johtaa tyttöjen ja naisten elämässä todella ahdistaviin jälkiseurauksiin.

NE VIE MEILTÄ NAISET! .. .. Itse olin tämän jo unohtanut.

Poliisin puheen jälkeen punakkuus taisi lisääntyä. Hallitus ja valtuusto äänestivät ihan toisin kuin mitä luultiin.

Kun varuskuntaa perustettiin, sitä vastustettiin.

Maanantain hämyssä, äänestyksen jälkeen, ulkona oli kulkenut muuan rauhallinen mies. Hän sanoi: kaikkea täällä aina vastustetaan. Kun aikoinaan varuskuntaa perustettiin, sitä vastustettiin. Miehet pelkäsivät, että sotilaat vievät kaikki Keuruun naiset.

Me emme osaa huomioida naisiamme, mutta mikään ei pelota enempää kuin se, että joku vie ne!

Ehkä me emme olekaan tyhmiä - pelkästään sairaalloisen mustasukkaisia.

Se vielä pelottaa, että voiko häpeään kuolla.

Maallikkosaarnaaja Maasola

15:20 korjattu sunnuntai maanantaiksi.