Ammattitaiteilijoista odotettiin teknologiayhteiskunnan pelastajia – nyt koulutusmääriä leikataan kymmeniä prosentteja

Taidealojen koulutuspaikkojen määrä ryöpsähti 1990-luvun laman jälkimainingeissa. Viime vuosina käynnistyneet taiteen koulustupaikkojen vähennykset alkavat tuoreen tutkimuksen mukaan näkyä vuodesta 2017 eteen päin.

kuvataide
Opiskelija opettelee taidegrafiikan tekoa taidekoulussa.
YLE

Opetus- ja kulttuuriministeriön kesällä julkistamissa uusimmissa, vuotta 2020 koskevissa ennusteissa ehdotetaan kulttuurialan koulutuksen aloituspaikkojen nykytasoon lähes neljänkymmenen prosentin vähennyksiä.

Vähennykset kohdistuvat voimakkaimmin toisen asteen ammatilliseen koulutukseen sekä ammattikorkeakouluihin mutta myös yliopistoihin.

Taidealojen koulutuksen resurssien osalta villeintä aikaa elettiin 1980–90-lukujen taitteessa. Viimeisinä kulutusjuhlien vuosina taidekorkeakoulujen määrärahat vielä kasvoivat voimakkaasti, kertoo Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön teettämä tutkimus.

Nyt käynnissä on kuitenkin taidekoulutusta antavien oppilaitosten, erityisesti ammattikorkekoulujen välinen pudotuspeli, jossa osa oppilaitosten yksiköistä elää jatkuvan lakkautusuhan alla.

Taidekoulutuksen työllistävyyteen uskottiin

Kulttuuri- ja taidealojen koulutuksen tarvetta on tutkimuksen mukaan menneinä vuosikymmeninä perusteltu muun muassa väestön ikääntymisellä, lisääntyvällä vapaa-ajalla sekä teknologian kehittymisellä.

Yhteiskunnan tuleva kehitys on haluttu nähdä kulttuurimyönteisenä.

Taidealojen korkeakoulutus Suomessa -tutkimus (2015)

Näiden mittareiden pohjalta tehtiin etenkin 1990-luvulla johtopäätöksiä, jotka viittasivat kulttuuri- ja taidealojen koulutuksen kasvattamisen tarpeeseen. Esimerkiksi vuonna 1992 julkaistussa erityisessä Kupoli-mietinnössä katsottiin, että taiteen laatu syntyy mahdollisimman laajasta joukosta korkeasti koulutettuja taiteilijoita.

Taiteilijat ovatkin tätä nykyä yleisesti ottaen varsin korkeasti koulutettuja suhteessa muuhun väestöön, mutta heidän tulotasonsa on muihin verrattuna matala, kulttuuripoliittinen tutkimus muistuttaa.

Taidekoulutus oli 20 vuotta sitten vielä vähäistä

Valokuvausta.
YLE Keski-Suomi / Jarkko Riikonen

1990-luvun puoliväliin saakka taidealojen koulutus oli vielä melko vähäistä.

Vuosien 1995 ja 2000 väliseen aikaan sijoittuu ammattikorkeakouluverkoston rakentamisen aikakausi. Tuolloin taidealojen korkeakoulutuksen määrä kasvoi rajusti. Kasvua oli eniten taideteollisella ja audiovisuaalisella alalla.

Eri puolille Suomea opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutuksen päälle rakennetun ammattikorkeakouluverkon yksiköissä ilmeisesti havaittiin, että taidealat olivat opiskelijoiden keskuudessa vetovoimaisia. Oppilaitoksen suosio sekä suuret opiskelija- ja suoritettavien tutkintojen määrät tarkoittivat kouluille myös vakaampaa rahoitusta.

Esimerkiksi audiovisuaalisen alan osalta medianomikoulutus kasvoi hyvin nopeasti ammattikorkeakouluverkon luomisen yhteydessä pienimuotoisesta erityisalan koulutuksesta noin 600 tutkintoa vuodessa tuottavaksi suureksi koulutusalaksi, tutkimus osoittaa.

Grafiikka taidealojen tutkintojen määrästä
Yle Uutisgrafiikka

2000-luvun aikana alkoi koulutuksen supistaminen

Vielä vuonna 2001 Lipposen II hallituksen asettamassa taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmaehdotuksessa otettiin yksiselitteinen kanta, ettei taiteen ammatillisen koulutuksen määrää tule rajoittaa, tuore tutkimus valottaa.

Ohjelmassa kuitenkin todetaan, ettei koulutuksen järjestäjien myöskään "tule synnyttää koulutukseen hakeutuvissa vääriä mielikuvia tulevasta työllisyydestä ja ammattikuvan yksiselitteisyydestä".

Lopulta vuonna 2003 toisen asteen oppilaitoksia kiellettiin perustamasta uusia kulttuurialojen koulutusohjelmia ilman opetusministeriön erityislupaa.