Koe uusi yle.fi

Tunnetko tyypin? – Kirjainten merkillinen maailma esittäytyy Vapriikissa

Tunnistatko yrityslogon, josta on esillä vain yksi kirjain? Onko yhdentekevää, millaisella fontilla vaikkapa kirja on painettu? Vapriikin näyttelyssä kurkistetaan kirjainten taakse, tutustutaan kirjaintyyppien historiaan ja ihmetellään typografian nykytyylejä.

kulttuuri
Eri kirjaintyyppejä Vapriikin typografianäyttelyssä
Juha Kokkala / Yle

Lukemalla vastaanotamme päivittäin valtavan määrän informaatiota. Kirjaimet, joilla informaatio välitetään, ovat syntyneet monivaiheisen työn tuloksena. Typografia vaikuttaa arjessa koko ajan, mutta aika vähän ihmiset siihen kiinnittävät huomiota. Typografisia merkkejä kohdataan jo heti herätyskelloa sulkiessa, lehteä lukiessa tai linja-autoa odotellessa.

Typografia -näyttelyn käsikirjoittaja Markus Itkonen
Näyttelyn käsikirjoittaja Markus ItkonenJuha Kokkala / Yle

Tunnetko tyypin? -näyttelyssä kurkistetaan kirjainten taakse. Näyttelyn koonneen taiteen tohtori Markus Itkosen mukaan typografia tarkoittaa tekstin ulkoasua - sitä, minkänäköistä tekstiä missäkin käytetään.

– Typografia on olemassa olevien valmiitten kirjainten käyttöä tekstin tuottamiseen. Sellaista ei tehdä käsin tuottamalla, vaan nimenomaan valmiita kirjaimia käyttäen.

Typografiaa tunteella

Typografia herättää vahvoja tunteita ammattilaisissa. Graafisella alalla työskentelevien mielestä likikään kaikki fontit eivät ole yhtä hyviä. Markus Itkonen löytää useita arvostettuja kirjaintyyppejä.

– Eräs iso alalla toimiva fonttitalo järjesti muutama vuosi sitten ammattilaisgallupin, jossa katsottiin minkälaiseen arvostusjärjestykseen yleisimmät kirjaintyypit asettuvat. Kärkeen tulivat Helvetica, Frutiger, Garamond, Bodoni ja Futura.

Levyn kansi Vaprookin typografia -näyttelyssä
Levyn kannessa ei aina tarvita kuvaaJuha Kokkala / Yle

Itkonen uskoo, että ne ovat kaikille tuttuja, vaikkeivat ehkä nimeltään.

– Helvetica ilmeettömyydessään aiheuttaa sen, että siihen ei juurikaan kiinnitä huomiota. Esimerkiksi frutiger taas alkaa olla kansainvälisten lentokenttien opastekirjaintyyppi.

Inhokkien kärkeen kipuaa Comic sans, joka sai runsaasti kielteistä huomiota mm. Jari Aarnion oikeudenkäynnissä käytetyistä nimikylteistä. Markus Itkoselle fontti nousi silmätikuksi jo noin 15 vuotta sitten, kun lapset alkoivat tuoda kotiin rehtorien kirjoittamia tiedotteita ja ne oli tehty Comic sansislla.

– Oli niinkuin lapsen viesti toiselle lapselle. Itse en ole koskaan edes harkinnut käyttää sitä. Melkein kaikilla kirjaintyypeillä on tehtävänsä ja comic sansillakin on ollut. Mutta tässä tulee käyttäjän vastuu mukaan. Eli jos kirjoitat aikuiselle Comic sansilla, minkälaisena pidät vastaanottajaa?

Comic sans syntyi 90-luvun puolivälissä.

– Microsoft tarvitsi sitä lapsille suunnattuun tekstaukseen ja sieltä se sitten lähti hallitsemattomasti leviämään.

Turhaa hifistelyä?

Jokapäiväisessä arjessa moni pitää keskustelua eri fonteista turhana hifistelynä. Kyllähän siinä näkee, mitä siinä lukee!

Markus Itkosen mielestä jokaisella on toki oikeus tuntea olensa oikeassa, pitää omaa mielipidettään oikeana.

– Tämä on vähän sama kuin jos musiikissa olisi olemassa vain yksi kappale, yksi laulu, ja sitä voisi käyttää yhtä hyvin häissä, hautajaisissa kuin discossakin ja Tavastia -klubilla. Että se sopii kaikkiin tarkoituksiin. Tulos olisi aika heikko.

A-kirjain Vapriikin typografianäyttelyssä
Juha Kokkala / Yle

Itkonen katsoo, että digitaalisen ajan myötä fonttien määrä on räjähtänyt valtavaan kasvuun. Monien suomalaisten typograafikkojen työt ovat arvostettuja ulkomailla, mutta eivät välttämättä ole päässeet käyttöön laajasti. Typografia on silti jo arvo sinänsä.

– Se täytyy hyväksyä, että kaikilla taiteen aloilla tapahtuu samoin. Eivät kaikki laadukkaimmatkaan alan työt nouse esiin ja saa huomattavaa mainetta. Tälläkin alalla kilpailumenestykset auttavat asiaa. Samoin se, jos tilaajana on jokin huomattava taho, joka tuo julkisuutta.

Runsaudenpula saa monet tarttumaan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. sanoo Itkonen.

– Siinä on kaksi puolta. Tietysti runsas määrä aiheuttaa kaaosta ja jatkuvia kiusauksia vaihtaa koko ajan, mikä minusta on lyhytnäköistä. Kirjaintyyppivalinnat pitäisi monesta suunnasta miettiä kerralla valmiiksi.

Kirjainten merkillinen maailma

Päivälehden museon, suomalaisen kirjan museo Pukstaavin ja viestintämuseo Rupriikin yhteistuotantona syntynyt näyttely kertoo typografian merkillisestä maailmasta. Typograafikko Markus Itkosen mukaan näyttely antaa näkökulmia sekä kirjainmuotoiluun ja kirjaintyyppien käyttöön.

– Hiukan historiaa aluksi, mutta pääpaino on sellaisissa jokapäiväisissä asioissa, typografian kiinnostavissa puolissa, jotka ovat ihmisille jollain tavalla tuttuja tai vähintääkin muuttuvat tutuiksi täällä. Että tuonhan olen nähnyt, tuota olen ihmetellyt. Pyrkimys on, että täällä olisi erilaisia näkökulmia tähän aiheeseen, kaikille jotain tuttua ja kaikille myös jotain uutta.

Typografianäyttelyn katukylttiteos Vapriikissa
Katukylttejä näkyviin fonttikävelylläJuha Kokkala / Yle

Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös suomalaisiin nykypäivän kirjainmuotoilijoihin ja heidän töihinsä. Konkreettiset esimerkit osoittavat, kuinka moninaisia käyttötarpeita kirjaintyypeillä on. Se kertoo myös niistä työvaiheista, joita kirjainten suunnittelussa on ja esittelee muutaman suomalaiseen nykypäivän kirjainmuotoilijan. Esimerkiksi esillä olevan Ylen nykyisen logon ensimmäiset viivat piirrettiin lyijykynällä, sanoo Itkonen.

– Kirjaintyyppien tekijöillä on hiukan erilaisia tapoja käynnistää hanke. Se loppupää, joka on teknisempi, menee yleensä aika samoja reittejä. Monet kuitenkin luonnostelevat lyijykynällä idealuonnoksia kirjaintyypin yleismudosta, olennaisista piirteistä.

Vapriikissa on esillä kirjaintyyppejä, joiden luettavuutta katsoja voi arvioida. Tunnistatko esimerkiksi yrityslogon, josta on esillä vain yksi kirjain? Näyttöruudun avulla näyttelyssä voi arvioida, miten silmälääkärin testitaulun tavallisin kirjaintyyppi vaikuttaa näkötestin tulokseen. Paranisiko tulos, jos se vaihdettaisiin toisella tapaa muotoiltuihin kirjaimiin?