Eläkeläiset purjehtivat kaksi vuotta ja ylittivät Atlantin: "Pois tullessa meinattiin törmätä valaaseen"

Kari ja Marjatta Lappalainen eivät millään mahdu stereotyyppisen eläkeläispariskunnan muottiin. Kesämökille vetäytymisen sijaan Lappalaiset myivät talonsa ja lähtivät ylittämään Atlantin valtamerta.

Kotimaa
Lappeenrantalaiset veneilijät Karibialla

Eläkeläiset Kari ja Marjatta Lappalainen ovat kodittomia. Kodittomuus johtuu siitä, että kaksi vuotta sitten he myivät talonsa ja lähtivät ylittämään Atlantin valtamerta.

Elokuussa 2013 pariskunta nosti 3,95 metriä leveän Swan 42 -mallisen purjeveneensä purjeet ja suuntasi kohti Karibian saaria.

Kaikkia etappeja ei ylitetty kahteen pekkaan, vaan mukana oli noin 15 henkilöstä koostuva "miehistö". Ystävät ja tuttavat olivat vuorotellen purjeveneen puikoissa. Ystävät lensivät johonkin Lappalaisten kohdekaupunkiin ja hyppäsivät satamassa mukaan purjehdusretkelle.

– Rouva ilmoitti, että hän nukkuu yöt. Yöajo myös kostautuu päivällä, koska silloin päivät nukutaan. Kaikki kunnia heille, jotka antoivat myös meille mahdollisuuden kokea tämä matka, Kari kiittelee.

Vaikka veneessä on autopilotti, täytyy jonkun olla aina tähystämässä merta. Esimerkiksi valaiden varalta.

– Pois tullessa meinattiin törmätä valaaseen. Ehdittiin tehdä väistöliike viime tipassa. Joskus kyllä pelotti ja silloin pyydettiin yläkerrasta, että saisimme siunausta, Kari muistelee.

"Perjantainahan ei saisi lähteä merelle"

Pariskunta koki merellä hyvin vahvasti myös oman mitättömyytensä. Luonnon voimien kanssa ei ole leikkimistä. Merenkäynnille tyypillinen taikausko ilmeni silti tietyissä tilanteissa.

– Perjantainahan ei saisi lähteä merelle, mutta sitä sääntöä rikottiin useamman kerran. Kerran laitoin päähäni väärän hatun ja juuri silloin sattui jotain ikävää, niin ajattelin heti, että enää en laita tuota hattua. Ruoan jäkeen heittäydyn myös sohvalle selälleni muutamaksi minuutiksi joka päivä. Siitäkään perinteestä ei saa luopua, Kari kertoo.

Lappeenrantalaiset veneilijät
Kari Lappalainen on paljon nähnyt ja kokenut merikarhu.

Koti-ikävästä tuli matkan edetessä merkittävä ja joskus jopa hallitseva tunne. Paluumatka oli tunteikas.

– Ei sitä aikasemmin ollut tajunnut, miten hyvä paikka koti on. Viikon reissu on vain turistimatka, mutta vuodessa asioihin tulee jo aivan eri näkemys. Matkalla syntyi haave kotiin pääsemisestä. Kun pääsimme kotirantaan Lappeenrannassa, niin siinä tuli tippa silmään, Kari kertoo.

– Ensimmäiset itkut tulivat jo Viipurinlahdella, kun kohtasimme Carelia-aluksen. Siellä oli tuttuja kyydissä ja myös koko laivan henkilökunta kannella. He huutelivat, että "tervetuloa kotiin" ja Suomen liput liehuivat, Marjatta muistelee.

Kodittomat eläkeläiset

Valtameren ylitykseen kului lopulta 16 päivää. Lappalaiset puhuvat aivan erityisellä äänenpainolla siitä, mitä matka opetti heille. Varsinkin Marjatta henkistyi entisestään aavan meren keskellä.

Lappeenrantalaiset veneilijät
Marjatta Lappalainen ylitti Atlantin valtameren yhdessä miehensä kanssa.

– Tulomatkalla ajattelin, että meillä oli matkassa suojelusenkeli. Eräänä päivänä pieni pääskynen lensi istumaan veneen kaiteelle keskellä Atlanttia. Se oli aivan näännykissä. Syötin sille pieniä keksin muruja ja se tuli perässämme kahville alakannelle, Marjatta kertoo.

Elokuun 27. päivänä Lappalaiset palasivat lopulta kotisatamaan. Nyt pariskunnan kodin virkaa toimittaa purjevene, jolla taitettiin hurja matka Karibialle ja takaisin.

Pikkuhiljaa he alkavat ymmärtää, mitä tulikaan tehtyä. Varovainen ylpeys ja arvostus omaa suoritusta kohtaan nostaa päätään.

– Selkä on vähän suoristunut, koska ihmiset ilmeisesti arvostaa tätä meidän tekoa. Vielä ei oikein osaa hahmottaa tätä kaikkea. Vaimo on kiittänyt, että kiitos kun toit hengissä satamaan, Kari toteaa.

– Juuri nyt on rauhallinen olo. Ei ole stressiä. Palasimme terveinä ja vene ehjänä, Marjatta huomauttaa.

Kuuntele pariskunnan koko haastattelu Yle Areenasta.