1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Kriminaalipsykologi: Koulukiusaaminen saa usein alkunsa kotona

Koulukiusaamisen parhaat vastalääkkeet lähtevät kotoa. Lapsi tarvitsee myönteistä itsetunnon vahvistusta ja mallin siitä, miten toista ihmistä ymmärretään. Väkivaltaiseen käyttäytymiseen pitää puuttua heti.

Kuva: Jukka Koski / Yle

Termi koulukiusaaminen kattaa monenlaisia asioita ja sen alle mahdutetaan nykyisin monenlaista käyttäytymistä. Psykologi ja oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo muistuttaa, että on tärkeää erottaa tavanomainen kiusaaminen ja poikkeuksellinen psyykkinen tai henkinen väkivalta.

Lyöminen on vakava oire lyöjän psyykkisestä kehityksestä. Taustalla on usein väkivaltainen malli, jossa lapsi on esimerkiksi kotona nähnyt tai kokenut, että toista ihmistä voi lyödä ja se on hyväksyttävää.

– Lyöminen on merkki siitä, että ihmisen persoonallisuuden kehitys tai psyykkinen kehitys on lähtenyt vaarallisille urille, Haapasalo muistuttaa.

Koko perhe tarvitsee apua

Väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen tulisi saada apua pian, jotta huono kehitys saadaan katki. Perhe tarvitsee apua nopeasti, sillä usein taustalla on vaikeita ongelmia koko perheessä. Jos lapsi on jo yläasteikäinen, vääränlainen kehitys on saanut jatkua pitkään. Parasta olisi päästä tukemaan jo alle kouluikäisten lasten perheitä.

Jonot ovat monissa paikoissa pitkät.

– Kuulin juuri yhdeltä koulupykologilta, että ajan lastenpsykiatrian poliklinikalle voi saada vasta vuoden kuluttua siitä, kun koulusta on lähdetty ohjaamaan lasta avun piiriin. Se kertoo siitä, ettei resursseja ole todellakaan riittävästi. Voi olla syytä huoleen, jos hoitoon pääseminen kestää vuoden, Haapasalo sanoo.

Yleensä kiusaamisen pitäisi loppua, kun siihen puututaan. Mitä jos kiusaaminen vain jatkuu?

Lyöminen on jo vakava merkki siitä, että ihmisen persoonallisuuden kehitys tai psyykkinen kehitys on lähtenyt vaarallisille urille.

Jaana Haapasalo

– Kyllä silloin on kyse siitä, että kiusaajan psyykkinen kehitys on jo vinoutunut niin, että hänen empatiakykynsä toista ihmistä kohtaan ei olekaan kehittynyt sillä tavalla kuin se normaalisti kehittyy. Tämä lähtee kotoa. Lapsi toimii vain omasta näkökulmastaan eikä pysty ajattelemaan, mitä hänen toimintansa voi aiheuttaa toisessa ihmisessä, Haapasalo sanoo.

Itsetunto ja toisen ymmärtäminen tärkeää

Jaana Haapasalo on tutkinut nuoria rikostentekijöitä ja heidän lapsuutensa perheoloja. Monia nuorista vankilaan joutuneista rikoksentekijöistä oli kiusattu ala- ja yläluokilla. Toistaalta he itse olivat olleet myös kiusaajia. Sekä kiusatuksi joutuminen että kiusaajana oleminen voivat olla yhteydessä jopa rikolliseen käyttäytymiseen tulevaisuudessa.

– Nuoren rikoksentekijän perheolosuhteet eivät ole lapsena olleet riittävän turvalliset ja kotona on ollut esimerkiksi väkivaltaa ja monenlaisia asioita, jotka ovat voineet heikentää lapsen itsetuntoa. Tämä on tehnyt hänet alttiimmaksi kiusaamisen kokemiselle ja että hän on itse kiusannut muita. Hän on voinut siirtyä uhrista tekijäksi, Haapasalo kuvailee.

Lapsen itsetunnon vahvistaminen on tärkeää. Kun aikuiset lapsen ympärillä pystyvät antamaan mallia myönteisestä ja empaattisesta toiminnasta, se voi vaikuttaa lapseen niin, että hänkin pystyy ymmärtämään paremmin, miltä toisista tuntuu.

– Minkäänlaisilla rangaistuksilla tai kova kovaa vastaan -ajattelulla ei tällaisiin asioihin pystytä vaikuttamaan, vaan aikuisen on annettava lapselle malli siitä, että hän itse pystyy empaattiseen toimintaan ja ymmärtämään lapsen tunteita, Haapasalo muistuttaa.