Näkökulma: Mistä puhumme, kun puhumme pakolaisista?

Siirtolaisten ja pakolaisten virta Eurooppaan näyttää johtaneen lähes pakokauhuun. Välillä tuntuu unohtuvan, että puhumme ihmisistä emmekä eläimistä, kirjoittaa juuri Turkista palannut ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen.

Näkökulmat
Pakolaisia Turkin rannikolla.
Bodrumissa suljetun ravintolan terrasilla kymmeniä ihmisiä odottaa pääsyä läheiselle Kosin saarelle.Yle / Rinna Härkönen

Jäättekö syömään? Hämmennyn iranilaisen kurdimiehen kysymyksestä. Olemme säkkipimeällä rannalla Turkin lounaisrannikolla lähellä turkkilaista Bodrumin lomakaupunkia.

Pienen majakan kupeessa, entisen ravintolan terassilla majailee kymmeniä ihmisiä taivasalla. Täällä on ainakin iranilaisia kurdeja ja Afganistanista tulleita. Hiukan kauempana siintävät kreikkalaisen Kosin saaren valot. Sinne nämä ihmiset pyrkivät.

Rannassa grillataan kalaa pienellä nuotiolla. Ryhmän iranilainen puhemies puhuu hiukan turkkia. Hän kertoo, että matkaan ei tänä yönä voi lähteä, koska tuulee liikaa. Jonnekin rantaan piilotettu kumivene saa jäädä piloon. Nyt kun on tullut vieraita, olisi tarjottava siitä vähästä mitä on.

– Jäisitte syömään, kyllä tätä kalaa riittää, mies vetoaa vielä kerran, kun teemme lähtöä.

Lähistöllä liikkuu poliisipartio, joka ei sinänsä näytä puuttuvan terassilla majailevaan ihmisryhmään.

Ihmiset jakavat, vaikka jaettavaa ei ole

Ihmiset haluavat jakaa vähästään. Sama ilmiö toistuu slummissa Izmirin kaupungissa. Ankeissa oloissa asuva 16 hengen syyrialaisryhmä esittelee vaatimattomia olojaan. Mutta hetken päästä joku kaivaa esille pari mukia, johon kaadetaan mehua.

– Meillä ei nyt ole muuta tarjottavaa, sanoo yksi syyrialaisnaisista hiukan anteeksipyydellen.

Jotain on tarjottava vieraille, koska ihmisiä pitää kohdella hyvin. Kaikki olemme ihmisiä. Tämä on päässyt unohtumaan, kun pakokauhu "pakolaisaallosta" kasvaa eri puolilla Eurooppaa.

Onko kaikilla näillä rantojen ja slummien ihmisillä oikeutta suojeluun, onko heillä oikeutta tulla Suomeen? En tiedä. Mutta puhumme ihmisistä. Euroopan rajoilta tulee nyt kuvia, joissa näyttää siltä, että padotaan villieläinten muodostamaa uhkaa. Sama tunne tulee välillä, kun käy netin keskustelupalstoilla: vaarallisten eläinten laumat uhkaavat meitä.

Mutta me puhumme ihmisistä. Puhumme ihmisistä, jotka pahimmassa tapauksessa kuolevat matkalla, hukkuvat mereen tai tukehtuvat ihmissalakuljettajien kuorma-autoihin.