Liioitteletko keskustelussa? – Jos teet niin tarpeeksi kauan, lopulta uskot väitteisiisi itsekin

Liioittelu on tyypillistä meille kaikille, aivotutkija Minna Huotilainen sanoo. Hänen mukaansa kyseessä on kognitiivinen harha. Kärjistynyt keskustelukulttuuri on ollut huomion kohteena viime päivinä muun muassa vihapuheen takia.

tiede
Kaksi miestä tiukassa keskustelussa.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Tahallinen liioittelu on yksi retoriikan eli puhetaidon keinoista, mutta moni keskustelija voi sortua siihen tiedostamattaankin, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Minna Huotilainen sanoo.

Huotilaisen mukaan liioittelussa on kyse kognitiivisesta harhasta – "aivojemme sisään rakennetusta tavasta hahmottaa maailma".

– Kun lähdemme argumentoimaan jonkin asian puolesta, me ikään kuin yritämme mahdollisuuksien mukaan löytää kaikki sellaiset argumentit, jotka puoltaisivat tätä meidän kantaamme, hän selventää.

– Se saa aikaan sen, että rupeamme itsekin uskomaan noihin argumentteihin vähän enemmän kuin ennen keskustelua uskoimmekaan.

Kärjistynyt keskustelukulttuuri on ollut huomion kohteena muun muassa viimeaikaisten turvapaikka- ja maahanmuuttouutisten yhteydessä. Moni mediatalo on esimerkiksi rajoittanut uutisten kommentointimahdollisuutta nettisivuillaan.

Rajoitusta on perusteltu nettikeskustelijoiden ylilyönneillä ja keskustelun heikolla laadulla. Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila on todennut uskovansa, että tuo keskustelu voi kärjistyä entisestäänkin.

Liioittelu muuttaa näkemykset mustavalkoisiksi

Tahaton liioittelu on leimallista juuri nettikeskusteluissa, Minna Huotilainen sanoo. Netissä keskustelukumppanit eivät seiso kasvotusten. Tällöin vain heidän argumenttinsa puhuvat, hän kuvailee.

– Kasvokkaisessa keskustelussa meillä on vieressämme toinen ihminen. Hänellä on ilmeet ja eleet, ja hänellä on myös historia eli se, mitä hänen kanssaan on aiemmin puhuttu tai hänestä kuultu.

Liioittelu saa aikaan sen, että rupeamme itsekin uskomaan argumentteihin enemmän kuin ennen keskustelua uskoimmekaan.

Minna Huotilainen

– Netissä saatetaan huudella nimimerkkien takaa. Silloin ihmisestä tulee hyvin nopeasti hyvin yksipuolinen kuva. Itsekin voi haluta ylläpitää sellaista selkeää profiilia.

Huotilainen toteaa liioittelun tuovan esille ääripäät. Kahdenvälisessä keskustelussa osapuolet alkavat selkeyttää mielipiteitään mutta myös muuttamaan niitä "epätodellisemmiksi, kauemmaksi todellisista" mielipiteistään.

Hän sanoo, että usein mielipiteet sisältävät harmaan eri sävyjä mutta argumentointi voi tehdä niistä todellista mustavalkoisempia. Tämä taas voi vääristää keskustelua voimakkaastikin.

– Silloin mielipiteissä ei ole harmaan sävyjä. Ne ovat helposti vain yhtä mielipidettä, jotta ne kuulostavat loogisilta ja jotta ne kuulostavat nettiprofiilin näkökulmasta loogisilta.

– Keskustelussa alkaa tuntua siltä, että kaikki ovat jollain äärimmäisellä kannalla eikä missään ole sellaisia ihan tavallisia keskustelijoita, joilla olisi esimerkiksi kysymyksiä, huolenaiheita, ajatuksia tai ideoita, Huotilainen sanoo. Liioittelun lisäksi argumentoinnissa voi sortua suoranaisiin virheväittämiin.

"Se on pitkä tie, se on niin sisäänrakennettua"

Huotilainen tulkitsee suomalaisen keskustelukulttuurin olevan viimeaikaisten poliittistenkin ulostulojen perusteella jonkinlaisessa asemasotavaiheessa.

– Tuntuu kuin jokaisella pitäisi olla joku hyvin voimakas kanta puolesta tai vastaan ja tuota kantaa pitäisi jaksaa puolustaa jatkuvasti.

Taitava keskustelija ei ainoastaan yritä kumota argumentteja, vaan yrittää haastaa uudenlaiseen ajatteluun.

Minna Huotilainen

– Tietysti tässä eletään poikkeuksellista tilannetta ja myös julkisuudessa näkyy äärimmäisiä mielipiteitä.

Aivotutkijan mukaan liioittelu on "erittäin tyypillistä meille kaikille", oli tuo keskustelu millainen tahansa. Kuinka tahatonta liioittelua – kognitiivista harhaa – voi torjua?

– Se on pitkä tie, koska se on niin sisäänrakennettua, Huotilainen vastaa kysymykseen. Yhdeksi keinoksi hän esittää keskustelun moderointia.

– Keskustelussa olisi mukana joku, joka pystyisi huomaamaan liioittelun ja pystyisi pyytämään tarkennusta tai sitä, että kanta tuotaisiin esiin siten, ettei se kuulostaisi niin liioittelevalta.

Keskustelija voi yrittää itsekin kiinnittää huomiota siihen, ettei keskustelu lipsahda juupas–eipäs-tason väittelyksi, Huotilainen neuvoo. Hänen mukaansa taitava keskustelija osaa murtaa kognitiiviset harhat.

– Hän osaa haastaa keskustelukumppaniaan ajattelemaan asiaa toiseltakin kannalta – ei siis ainoastaan yritä kumota tämän argumentteja, vaan yrittää haastaa tätä uudenlaiseen ajatteluun. Sellaista tarvittaisiin tällä hetkellä.