Avustusjärjestö Nada Nord suuntaa apunsa Kreikan saaristoon tuleville pakolaisille

Aiemmin järjestö on kerännyt ja toimittanut avustuksia Turkin ja Syyrian rajaseuduille. Viimeisin matka oli toukokuussa. Järjestön puheenjohtaja Gunilla Luther-Lindqvistin mukaan myös Kreikassa avuntarve on suuri .

Kotimaa
Kuvassa huivipäiviä naisia, lapsia huoneessa, jossa ei ole kalustusta.
Syyriasta paenneita pakolaisia Turkin ja Syyrian rajamailla. Nada Nord

– Me olemme menossa Lesbos-saarelle, siellä tarvitaan nyt kaikkea. Tukea, turvaa, kattoa pään päälle - tietysti ruokaa, sanoo Luther-Lindqvist.

– Olemme saaneet yhteyden paikallisen kirkkoon ja olemme sopineet paikallisen papin kanssa, että me menemme auttamaan. Sieltä sanottiin, että he eivät millään pärjää enää.

Hänen mukaansa tavoitteena on kerätä 15 000 euron summa kokoon marraskuuhun mennessä. Aikasemmilla avustusmatkoilla järjestö on vienyt muun muassa makuupusseja ja lämpimiä vaatteita pakolaisleireihin rekoilla Turkin ja Syyrian rajaseudulle.

– Nyt kun kohteena on saari, rekkakuljetukset tulisivat liian kalliiksi, se ei kannata. Menemme rahojen kanssa, näin voimme ostaa halvalla kaikkea tarpeellista.

– Aluksi tarvitaan ensiapua, puhdasta vettä, huopia, lääkkeitä ja ruokaa, tuttipulloja ja maidonvastikkeita. Pakolaisillahan ei ole mitään mukana, vain pienet reput tai kantamukset.

Avustussumma on tarkoitus saada kokoon tukikonsertilla, keräyksellä, lahjoituksilla ja kirpputorimyynnilla. Luther-Lindqvist uskoo, että summa saadaan parissa kuukaudessa kokoon.

– Sitten lähdemme Kreikkaan ja katsomme, että rahat todella menevät apua tarvitseville. Kaikki mitä keräämällä saadaan, viedään perille, sanoo Gunilla Luther-Lindqvist.

Turkin, Syyrian  ja Irakin rajaseudulla

Gunilla Luther-Lindqvist teki toistaiseksi viimeisen avustusmatkansa Turkkiin toukokuussa. Hän toimitti apua muun muassa parissa kaupungissa. Järjestö ostaa keräysrahoilla ruokaa ja jakaa sitä tarvitseville. Alueella jossa Luther-Lindqvist toimi, oli yhtenä uhkana ISIS- järjestö.

– Kun koputtaa oveen aina ei uskalleta avata heti. Gasianteb, jossa muun muassa olimme suuri kaupunki ja siellä on kuulopuheitten mukaan ISIksen koulutusleiri. Myös Cizren kaupungissa oli vaarallista liikkua, yleensä kaikilla oli autoissa aseita.

– Kun tulee tuollaiselta matkalta, menee viikko toipuessa. Täytyy vain olla ja sulatella ja itkeäkin peiton alla. Näillä matkoilla kuulee ja näkee sellaista, että oma elämä täytyy olla kunnossa, että jaksaa, sanoo Gunilla Luther-Lindqvist.