1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lähetystyö

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

Lauri Mäkinen on kirjoittanut vetävän ja lukemaan vaativan murhamysteerin sadan vuoden takaa. Kyseessä ei ole pelkkä jännitysromaani vaan terävä ajankuva ja tarkka näkemys siitä, mitä meille ei ole kerrottu puhuttaessa suomalaisten ja muidenkin maiden lähetystyöstä Afrikassa, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset -kirjan kansi. Kuva: Siltala

Sateisen kesän kääntyessä lopuilleen on pakolaiskysymys noussut polttavaksi. Monessa Välimeren etelä- ja itärannan maassa ovat erilaiset konfliktit ajaneet ihmiset surkeaan asemaan. Normaali eläminen on mahdotonta, koska yhteiskunnan perusrakenteet on hävitetty ja vallitsee sotatila. Siviilien henki ei ole minkään arvoinen. Henkensä hädässä ihmiset pakenevat Eurooppaan.

Äänenpainot Euroopassa ja meillä Suomessakin ovat koventuneet, eikä hädässä olevia ihmisiä haluta ottaa vastaan. Minua ihmetyttävät koventuneet asenteet Suomessa, sillä viimeisen sadan vuoden aikana on yli puoli miljoonaa suomalaista lähtenyt kotimaastaan paremman elämän toivossa ja heidät on otettu vastaan nurisematta. Odottaisin suomalaisilta jonkinlaista vastavuoroisuutta.

Ajattelemisen ituja pakolaiskeskusteluun

Euroopan ja eurooppalaisen elämänmuodon houkutusta pakolaisille voi lähestyä kaukaa. Esikoiskirjailija Lauri Mäkinen antaa ajattelemisen ituja pakolaiskeskusteluun keväällä ilmestyneessä romaanissaan. Hänen romaaninsa on nimeltään Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Kirjan on kustantanut Siltala. Vuonna 1978 syntynyt Mäkinen on ammatiltaan yhteiskuntasuhdekonsultti. Hän on työskennellyt Pohjoismaissa, Baltiassa ja Venäjällä.

Romaanin tapahtumapaikka on Ambomaa eli nykyisen Namibian maakunta, jossa suomalaiset ovat tehneet lähetystyötä 1860-luvun loppupuolelta alkaen ja aika  vuodesta 1886 vuoteen 1924 eli romaanin nykyhetkeen. Lähetyssaarnaaja Tobias Johansson on kirkasotsainen luterilainen, joka opiskeli Lähetyskoulussa Helsingissä. Valmistuttuaan hän lähti lähetystyöhön Ambomaalle. Hän vei sinne mukanaan myös nuoren vaimonsa, vaikka se oli vastoin vakiintuneita sääntöjä. Niiden mukaan vasta kahden lähetystyövuoden jälkeen sai vaimon viedä mukanaan mutta Tobias piti päänsä. Hän oli hyvin jääräpäinen mies kuten lukija tulee romaania lukiessa huomaamaan.

Romaani alkaa vakuuttavasti. Kesken unien tullaan jo ikääntynyt Tobias Johansson herättämään, koska vuosikymmeniä sitten rakennettu vanha kappeli tulessa. Palavan kappelin vieressä on pahoin loukkaantunut afrikkalaisnainen ja kappelin raunioissa kököttää hiiltynyt ruumis. Pahoin loukkaantunut nainen ei ole kuka tahansa vaan paikallisen heimokuninkaan läheinen sukulainen. Kenen hiiltynyt ruumis on ja miksi nainen oli kappelilla?

Ajankuva suomalaisten ja muidenkin maiden lähetystyöstä Afrikassa

Lauri Mäkinen on kirjoittanut vetävän ja lukemaan vaativan murhamysteerin sadan vuoden takaa. Kyseessä ei ole pelkkä jännitysromaani vaan terävä ajankuva ja tarkka näkemys siitä, mitä meille ei ole kerrottu puhuttaessa suomalaisten ja muidenkin maiden lähetystyöstä Afrikassa.

Tietenkin eri kirkkokuntien lähetystyössä oli paljon oikeaa lähimmäisen rakkautta ja kristillistä hyvyyttä mutta myös henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja eri valtioiden siirtomaapolitiikkaa. Sen tavoitteet eivät ottaneet huomioon paikallista väestöä ja heidän tarpeitaan. Lähetystyössä sata vuotta sitten ei voi puhua mistään ekumeniasta eli kirkkojen välisestä yhteistyöstä. Kyse oli pikemmin kirkkokuntien välisestä taistelusta tai sodasta, niin jyrkkiä asenteet olivat.

Omat tietoni suomalaisten lähetystyöstä Afrikassa perustuvat koulussa opittuun ja huomasin kuinka tietoni olivat yksipuoliset ja vajavaiset. Lauri Mäkisen hieno romaani avasi silmäni sille, että jokainen lähetystyöntekijä oli myös aivan tavallinen erehtyväinen ihminen, jolla oli omat inhimilliset tarpeensa. Ne saattoivat mennä henkilökohtaisen uskon ja lähetystehtävän edelle kuten Tobiaksella.

Lähetystyötä tehtäessä vietiin Afrikkaan eurooppalaisia arvoja ja opetettiin eurooppalaista elämänmuotoa. Paikallinen elämäntapa nähtiin ala-arvoisena, joka sietikin hävitä. Uuden uskonnon myötä tarjottiin jotakin sellaista, mitä myöhemmät sukupolvet ovat ehkä hakemassa täältä Euroopasta. Ainakin siemenet uudesta elämäntavasta kylvettiin jo tuolloin. Lauri Mäkisen esikoisromaani oli melkoinen lukukokemus, jonka toivoisi monen jakavan.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja