Nykytaiteen supertähti Ai Weiwei Ylelle: "Ihmisoikeustaistelua on jatkettava, muuten olemme osallisena rikoksessa"

Nykytaiteen kiinalainen supertähti Ai Weiwei jatkaa taistelua ihmisoikeuksien puolesta. Kiinassa hänet kyseenalaistetaan edelleen, vaikka maailmalla häntä pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista taiteilijoista. Taiteilija antoi harvinaisen haastattelun Yle Uutisille Berliinissä, jonne hän on asettunut saatuaan passinsa takaisin.

kulttuuri
Ai Weiwei
Uwe-S. Tautenhahn

Salaperäisyys verhoaa kiinalaisen taiteilijan Ai Weiwein haastattelua. Ain berliiniläinen avustaja noutaa meidät valtavan, monipolvisen rakennuskompleksin ulkopuolelta. Mitään tarkkaa osoitetta ei ole annettu. Avustaja johdattaa meitä alaspäin mutkittelevia portaita pitkin vanhan olutkellarin holveihin. Sieltä löytyy Ai uudesta Berliinin studiostaan.

Rauhaa ja ystävällisyyttä huokuvasta taiteiljasta on vaikea uskoa, että hän on ollut Kiinan viranomaisten vihollinen. Hän oli kuukausia pidätettynä ilman syytettä vuonna 2011, ja samalla Kiinan viranomaiset veivät hänen passinsa. Passi palautettiin heinäkuussa, ja nyt Ai on ollut kuukauden päivät Berliinissä.

Miltä vapaus nyt tuntuu?

– Olen jo lähellä kuuttakymmentä. Käsitykseni vapaudesta eivät liity mitenkään matkustamiseen, vaan ymmärrykseen maailmasta. Lupa matkustaa ei vaikuta minuun mitenkään dramaattisesti, toteaa Ai nallekarhumaisen tyynesti.

Ai Weiwei on nimetty yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista taitelijoista. Hänellä on ollut näyttelyitä lähes kaikissa merkittävimmissä museoissa ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty nimitti hänet tänä vuonna Omantunnon suurlähettilääksi. Hänen käsitetaiteensa on mahtipontista ja hän myös dokumentoi omaa eläämäänsä.

Mutta ennen kaikkea Ai on kansalaisoikeusaktivisti. Hän on rohkeasti kritisoinut toisinajattelijoiden sortamista Kiinassa, eikä hän ole säästellyt poliittisia mielipiteitään. Ai on kuitenkin nauttinut myös suosiosta Kiinan hallinnossa, sillä hän sai olla mukana suunnittelemassa Pekingin olympistadionia. Mutta valtion kritisoiminen olympialaisten aikana oli liikaa viranomaisille. Sen jälkeen hän on ollut Kiinassa tiukassa valvonnassa, ja muun muassa Ain blogi suljettiin vuonna 2009. Lisäksi hänet pahoinpideltiin, kun hän oli menossa todistamaan oikeuteen aktivistiystävänsä puolesta. Pahoinpitelyn seurauksena Ai sai aivoverenvuoden ja hänet leikattiin Münchenissä. Tähän kaikkeen nähden Ai suhtautuu nykyään melko tyynesti isänmaahansa.

– Kiina on kuitenkin maa, jossa olen kasvanut, jossa isäni on kuollut ja poikani syntynyt. Minulla on studiot ja tiimi siellä. Lisäksi kaikki on tuttua ja voin puhua siellä äidinkieltäni. Aion käydä välillä Kiinassa. Reissaan edestakaisin, ainakin niin kauan kuin se on mahdollista.

– Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, Kiina on arvaamaton maa. Mutta sen kanssa on elettävä, sillä meillä on vain yksi elämä.

Kun Ai sai passinsa takaisin, alkoivat heti spekulaatiot siitä, mitä Kiinan hallitus ajaa takaa, onko Ai tehnyt jonkinlaisen sopimuksen viranomaisten kanssa? Ja miksi hän ei nyt ota kantaa mihinkään?

Ai Weiwei nojaa seinään.
Uwe-S. Tautenhahn

Haastattelua sopiessamme ehdoton edellytys oli, ettei politiikasta puhuta. Vaikka radikaaleja mielipiteitä ei lentele, antaa Ai silti Kiinan kuulla kunniansa.

– Maassa pitäisi olla mahdollisuus haastaa ja kyseenalaistaa, ja sitä ei Kiinassa ole.

Ai sai kesällä pitää jopa näyttelyitä Kiinassa, ja ne olivat suosittuja. Mutta taiteilija ei ole tyytyväinen.

Kiinassa ei ole yleisöä, koska siellä ei ole mahdollisuutta vuoropuheluun.

– Kiinassa ei ole yleisöä, koska siellä ei ole mahdollisuutta vuoropuheluun. Koska siellä ei voi argumentoida tai kritisoida, siellä ei ole ”yleisöä”. Taide on sitä varten, että se luo vuoropuhelua ja väittelyä, taide ei ole pelkkää tyytyväistä hymistelyä ja kauneuden tavoittelua. Kiinassa on sensuuri, joka estää ihmisiä saamasta tietoa. Vaikka minulla on näyttelyitä Kiinassa, ongelma on silti se, kenelle niitä näytetään, näpäyttää Ai ja hörppää teetään niin, että sitä läiskyy pöydälle.

Saattaa olla, että toisinajattelijan huomio on siirtymässä Kiinasta muualle maailmaan. Berliinissä ollessaan hän on seurannut hyvin huolestuneena uutisia pakolaisongelmasta.

– Ongelma on maailmanlaajuinen. Jos emme auta, olemme barbaareja. Elämme hyvin vaikeita aikoja kaikkialla, ja ihmiset tuntevat itsensä voimattomiksi näiden suurien asioiden edessä. Se huolestuttaa. Mutta heikompia on autettava. Olen jo aloittanut työskentelyn tämän teeman ympärillä, toteaa Ai salaperäisesti.

Aikooko hän siis jatkaa taistelua ihmisoikeuksien puolesta?

– Taistelua on jatkettava. Maailmassa on niin paljon kärisiviä ihmisiä. Jos taistelua ei jatka, tulee itse osalliseksi rikokseen. Vaihtoehtoja ei ole!

Keskisormea Eduskuntatalolle

Helsingin kaupungin taidemuseoon pystytetään parhaillaan Ain näyttelyä. Myös Lontoossa avautuu hänen näyttelynsä parin viikon kuluttua. Helsinkiin Ai halusi tuoda näyttelyn, jonka teokset ovat enimmäkseen puuta.

– Suomihan on metsien maa. Teillä on valtavat metsävarat, joten Helsinki on oiva paikka esitellä puututkielmiani. Taiteeni liittyy traditioon, ja puu on siitä hyvä esimerkki, toteaa Ai.

Taideinstallaatio
Ai Weiwei: Puu, 2010 ja Valkoinen talo, 2015. Puu-teoksen materiaali on kerätty eri puolilta Kiinaa ja siinä on useita puulajeja. Valkoinen talo -teos on vanha kiinalainen rakennus, joka on maalattu valkoiseksi ja pystytetty uudelleen.Maija Toivanen / HAM

Ai ei suinkaan itse tee teoksiaan, vaan hänellä on Pekingissä studiotiimi, joka toteuttaa hänen visionsa. Yksi mies ei teosten kanssa pärjäisikään, sillä Ain taiteen mittakaava on melkoinen. Tennispalatsin näyttelytiloihin kohoaa kattoa hipovia puurakennelmia. Niitä varten Kiinasta saapui yhdeksän miehen joukkue pystytykseen.

Ai käyttää puuteostensa pohjana usein vanhoja, etenkin Qing-dynastian (1644–1911) aikaisia huonekaluja tai rakennusten osia. Hän työstää niistä käsitetaiteellisia teoksia.

– Nykyään puuseppäni jo hyväksyvät sen, että ”pilaan” vanhojen huonekalujen käyttötarkoituksen ja teetän niistä jotain ihan muuta. Aluksi he hieman hangoittelivat vastaan, hymähtää Ai.

Käsitteelliistä taidetta on hankala lähestyä, ja siksi siihen liitetään innokkaasti erilaisia tulkintoja. Ain kohdalla teoksia halutaan tulkita usein poliittisina kannanottoina. Ai itse haluaa kuitenkin jättää tulkinnoille tilaa.

– Taiteeni ei liity mitenkään politiikkaan, vaan etiikkaan ja omiin moraalisiin käsityksiini maailmasta, hän tiivistää.

Keskisormea näyttävä käsi eduskuntatalolla.
Ai Weiwei: Perspektiivitutkielma - Eduskuntatalo, 2001. Kuva on osa teossarjaa, jossa Ai Weiwei näyttää keskisormea tunnetuille rakennuksille ja instituutioille.Ai Weiwei

Helsingin näyttelyssä on myös valokuvia, jotka todistavat, että Ai on vieraillut aiemminkin Helsingissä. Kuvissa Ai näyttää keskisormea muun muassa Eduskuntatalolle ja risteilyalukselle.

– Otin ne vain ikään kuin turistikuvina samoista kohteista, joista kaikki turistit näpsivät muistoja itselleen. Minun muistoni on vasemman käden keskisormeni, hekottelee Ai.

Eikö kuviin siis liity mitään kannanottoa?

– Ei, ei! Ne vain osoittavat miten hupsu olen! En tunne Suomen historiaa tarpeeksi hyvin, eikä minulla ole mitään näitä valokuvien kohteita vastaan. Olen toki ottanut samanlaisia kuvia paikoista, joihin minulla on hyvinkin vahvoja tuntemuksia.

Ai otti kuvat vuonna 2001, jolloin hänen vaimonsa, taiteilija Lu Qing, osallistui ARS01-näyttelyyn.

Pidin Helsingin arkkitehtuurista ja minua kiinnosti etenkin Alvar Aalto.

– Minäkin olin silloin jo taiteilija, mutta kukaan ei tuntenut minua. Muistan, että minulla ei ollut mitään tekemistä Helsingissä. Kävelin vain ympäriinsä. Mutta pidin Helsingin arkkitehtuurista ja minua kiinnosti etenkin Alvar Aalto.

Nyt Ai aikoo uusia Helsingin vierailun, ja hän tulee näyttelynsä avajaisiin.

– Tarkoitukseni olisi tulla Helsinkiin pariksi päiväksi.

Ai julkaisee Instagramiin kuvatulvaa elämästään

Aita voi hyvällä syyllä kutsua renesanssitaitelijaksi. Hän on maalannut, valokuvannut, tehnyt käsitetaidetta, suunnitellut rakennuksia ja jopa kyliä, soittanut heviä ja lisäksi hän on aktiivinen internettaiteilija.

Hän eli suorastaan maanisesti bloginsa kanssa, jonne hän kirjoitti yötä päivää näkemyksiään ja kommenttejaan, kunnes Kiinan viranomaiset sulkivat blogin. Ain blogia on luonnehdittu kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi.

Nykyään Ai on kuvapalvelu Instagramin pauloissa. Kuvavirtaa tulee päivittäin valtavasti. Haastattelun aikanakin Ai näprää jatkuvasti puhelintaan ja myhäilee niin, että on pakko kysyä, mitähän hän mahtaa puuhailla.

– Julkaisin juuri sinusta kuvan Instagramiini. Ja en edes kysynyt lupaa! Olen paha poika, vastaa Ai nauraen.

Ai pitää oman elämän dokumentoimista tärkeänä.

– Dokumentoimalla näemme omaa käyttäytymistämme ja voimme reflektoida elämäämme. Lisäksi muistot ovat tärkeitä.

Hiljattain Ai on löytänyt uuden taiteellisen intohimon: kirjoittamisen.

– Se on kiinnostavinta mitä voi olla! Isänihän oli kirjailija, joten olen nähnyt läheltä sitä elämää. Kirjailijat eivät ole ikään kuin kiinnittyneinä tähän hetkeen, vaan he voivat elää omissa sfääreissään. Se on hyvin kiinnostava tila. Aikaisemmin minulla ei ollut tarpeeksi koulutusta, enkä ollut lukenut tarpeeksi voidakseni kirjoittaa. Toki työskentelin blogini kanssa vuosia. Nykyään nautin kirjoittamisesta enemmän kuin mistään muusta. Kirjoitan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.

Selfieitä berliiniläisten kanssa

Ai viihtyy silminnähden hyvin Berliinissä. Hän viettää paljon aikaansa kuusivuotiaan poikansa kanssa, jota hän ei ollut tavannut vuoteen matkustuskieltonsa aikana.

– Olemme tehneet yhdessä jokiristeilyjä, potkineet puistoissa palloa ja käyneet jalkapallomatseissa. Lisäksi olen käynyt tutustumassa yliopistolla, sillä aloitan siellä professorina lokakuun alussa. Ja tietenkin olen tavannut berliiniläisiä ja ottanut heidän kanssaan selfieitä kadulla.

Tämä maanalainen kellari on aivan loistava paikka. Täällä saa lähes metafyysisen olotilan.

Olen saanut todella lämpimän vastaanoton. Olen vaikuttunut!

Muutamassa viikossa Ai on jo ehtinyt perustaa studion entisen olutpanimon uumeniin. Siellä täällä pilkottaa tutunnäköisiä Ain teoksia.

– Tämä maanalainen kellari on aivan loistava paikka. Täällä saa lähes metafyysisen olotilan! Tämä on kuin bunkkeri, johon voi paeta todellisuuutta. Tämä on lähellä kaikkea, mutta kuitenkin täysin eristyksissä, hehkuttaa Ai.

Tulevaisuudestaan Ai ei osaa, tai halua sanoa mitään tarkkaa.

– Katsotaan nyt. Professuurini kestää kolme vuotta. Sitten näkee, mitä sen jälkeen.

Poislähtiessäni katselen hieman tarkemmin ympärilleni ja huomaan, että kellarin kaikki onkalot ovat täynnä valtavia laatikoita. Vaikuttaa siltä, että Ain varastot ja studio ovat siirtymässä ainakin osittain Berliiniin.