Aggressiiviseksi riehaantunut nettikeskustelu vahingoittaa sananvapautta – Tutkija: "Kouluissa pitäisi opettaa väittelytaitoa"

Sananvapautta pohtivien tutkijoiden mielestä villi nettikeskustelu saa poliitikot, asiantuntijat ja tutkijat karttamaan maahanmuuttokeskustelua.

media
Kaksi miestä tiukassa keskustelussa.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Sosiaalisessa mediassa ja sen ulkopuolella aggressiivisesti jylläävä keskustelukulttuuri hämmentää tutkijoita. Tampereen yliopiston journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen tutkija Elisa Vainikka on yllättynyt siitä, että koventuneessa keskustelussa ihmiset eivät enää hautaudu nimettömyyden alle.

– Anonyymeillä palstoilla hyvinkin rajua kielenkäyttöä on näkynyt pitkään, mutta nykyään esimerkiksi Facebookissa kirjoittelu on rajua. Kasvojen menettäminen ei pelota, Vainikka pohtii.

Mediatutkija Paula Haara on tutkinut vihapuhetta ja sananvapautta Tampereen yliopistossa. Haaran mukaan meneillään on laajempi keskustelukulttuurin muutos, joka on ollut vireillä jo jonkin aikaa Suomessa.

– Jos mietitään nimenomaan maahanmuuttokeskustelua, niin sen kärjistymisen alkupistettä voidaan pitää kunnallisvaaleissa 2008, jolloin perussuomalaisten nousu alkoi. Se voidaan yhdistää sen hetkisen taloudellisen taantuman alkuun. Euroopassa erilaiset tapahtumat, kuten terrori-iskut 2001 ja Norjan joukkosurmat vuonna 2011 kiihdyttivät maahanmuuttokeskustelua jo aiemmin.

– Sen sijaan ennakkoluuloisuutta ja vihapuhetta on nyt ollut läpi ihmishistorian. Nyt verkko tuo sen näkyvämmäksi. Verkossa ei ole käytännössä julkaisukynnystä, sillä siellä ei nää esimerkiksi vastapuolen reaktiota, Haara sanoo.

"Vihapuheen rajoittaminen rajoittaa julkista keskustelua"

Vainikan mukaan aggressiivisella keskustelulla ja yhteiskunnallisella ilmapiirillä on selkeä yhteys toisiaan ruokkivina tekijöinä.

– Vaikuttaako nykykeskustelu ilmapiiriin, vai ilmapiiri keskustelijoihin, se on epäselvää. Negatiivisuus ainakin ruokkii lisää negatiivisuutta, Vainikka pohtii.

Haaran mukaan keskustelukulttuurin aggressiivisuudella voi olla monia vaikutuksia. Ensinnäkin se on alkanut vaikuttaa Haaran mukaan ihmisiin myös verkon ulkopuolella.

– Maahanmuuttopolitiikassa mukana olevat saavat uhkailuja ja toisaalta maahanmuuttajat itse kertovat lisääntyneistä rasismin kokemuksista, Haara pohtii.

Lisäksi keskustelukulttuurin aggressiivisuus voi vaikuttaa heikentävästi sananvapauteen.

– Se estää avointa keskustelua yhteiskunnassa. Osa ei halua osallistua lainkaan näihin keskusteluihin, pelätään ennakolta jo julkista lynkkausta. Myös poliitikot, asiantuntijat ja tutkijat voivat olla täysin haluttomia ottamaan kantaa julkisesti esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluun, koska se voi johtaa asiattomaan palauteryöppyyn, harjoitetaan jopa itsesensuuria.

Lisäksi valvonta lisääntyy, kun vihapuhetta yritetään ehkäistä.

– Se on ongelmallista. Jos halutaan edistää sananvapautta, ei keskustelua saisi ennalta rajoittaa liikaa. Jossainhan se keskustelu kuitenkin käydään. Tavallaan aina, kun rajataan vihapuhetta, rajataan julkista keskustelua. Toinen puoli on se, että esimerkiksi tiedotusvälineillä on oikeus ja velvollisuus valvoa, millaista keskustelua sivustoilla käydään, Haara linjaa.

Vainikka pitää myöskin nykytilannetta ongelmaisena valvonnan kannalta esimerkiksi ryhmissä, joita valvotaan.

– Nyt, kun keskustelu on päässyt ryöstäytymään käsistä. Kannatan netin vapautta enkä haluaisin nähdä sensuuria, että tietyjen sanojen perusteella alettaisi blogata jotain sisältöjä. Sehän kuulostaa aikamoiselta, sillä sitä tehdään Kiinassa. Pitääkö sietää vihamielistä ilmapiiriä vai pitääkö sulkea monet kommentointimahdollisuudet, pohtii Vainikka.

Väittelyä kouluihin

Keskustelun saattaminen oikeille raiteille on kinkkinen haaste. Haaran mukaansa aggressiivisesta keskustelusta ei saa vaieta, vaan esimerkiksi median tehtävä on tuoda esiin erilaisia mielipiteitä, mutta kriittisesti. Näin yleisö voi arvioida mielipiteiden merkitystä.

– Median ei silti pidä tuoda esiin vihapuhetta, Haara korostaa.

Lisäksi esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ympärillä vellova keskustelu kaipaa Haaran mukaan faktapohjaista tietoa. Haaran mukaan keskustelukulttuurin opettelua voitaisiin aloittaa jo koulusta.

– Kouluissa voitaisiin väittely- ja argumentointitaitoja kehittää entisestään. Voisi opastaa myös vastuullista sananvapauden käyttöä. Aikuisia keskustelijoita puolestaan olisi ohjattava rakentavaan keskusteluun. Ihmiset voisivat muistaa, että netissä on osallistujia, jotka tahallaan hämmentävät keskusteluja. Voisi yrittää olla provosoitumatta ja toki huomioida, miten itse sananvapauttaan käyttää, Haara pohtii.