Mikko Kivinen muistaa ikuisesti roolinsa kissankusenhajuisena seetripuuna

Lapinlahden linnut -yhtyeestä ja lukuisista tv:n huumorisarjoista tunnettu näyttelijä Mikko Kivinen starttaa syyskuun puolivälissä 35-vuotisjuhlakiertueelle. Monologiesitys "Kivinen tie" kertoo koomikon kommelluksista teatterin liepeillä.

kulttuuri
Mikko Kivinen
Mikko KivinenTapio Aulu

Mikko Kivinen tiesi jo lapsena, että teatteri on hänen juttunsa. Ei asia ollut epäselvä lähipiirillekään.

– Koulunkäynnistäni ei oikein tullut mitään, olin hirvittävän vilkas lapsi. Äitini soitti huolissaan opettajalle. Tämä lohdutti, että kyllä se Mikko aina pärjää, jos ei muuten, niin itseään näyttämällä, Kivinen muistelee.

Kun Teatterikorkeakoulun ovet eivät heti auenneet, Kivinen työskenteli näyttelijäharjoittelijana Mikkelin ja Imatran teattereissa. Hän esitti muun muassa seetripuuta lastennäytelmässäTaikakukka. Esitys on painunut syvälle miehen nenäonteloon.

Koko teatteri haisi kissankuselta ja minä olin siellä kusen sisällä.

Mikko Kivinen

– Seetripuu oli valtava superlonhökötys. Sitä säilytettiin teatterin ulkovarastossa, jossa asui kymmeniä kissoja, jotka kusivat sinne hökötyksen sisään. Aina kun esitys alkoi, koko teatteri haisi kissankuselta ja minä olin siellä kusen sisällä.

"On hienoa, jos saa ihmiset nauramaan"

Viihdetaiteilija Mikko Kivinen
Mikko Kivinen kertoo, kuinka laulu Lipputangon nuppi tulee nykyisin ihan selkärangasta.

Nyt Mikko Kivisellä on takanaan 35 vuoden ura teatterinmoniosaajana. Lähes kaikki Suomen teatterit ovat tulleet tutuiksi. Elokuvia ja animaatioita on kertynyt kolmattakymmentä. Kivinen on esiintynyt ääninäyttelijänä muun muassaToy Storyssa, Karhuherra PaddingtonissajaKarvakamuissa.

Parhaiten Kivinen tunnetaan koomikkona lukuisista tv-sarjoista sekä Lapinlanden linnuista. Muun muassa lintujen Lipputangon nuppi -kulttikappaleen teksti on Kivisen käsialaa. Nuppi on päätynyt komistamaan myös juhlakiertueen julistetta.

– Kuva on allegoria siitä, että kaveri, joka olisi halunnut esittää Hamletia, päätyi laulamaan lipputangonnupista bändissä, Kivinen hihittää.

Kivinen myöntää, että tekisi mielellään enemmän myös vakavia rooleja.

– Toisaalta ei se minua hävetä eikä harmitakaan, että minua pidetään koomikkona. On hienoa, jos saa ihmiset nauramaan maailmassa, jossa on niin paljon itkua ja surua.

Huumori ei ole kohkaamista vaan tarkkuutta

Huumorin tekeminen ei ole kohkaamista, päinvastoin, Kivinen sanoo. Se on tarkkaan sovittua ja tarkkaan ajoitettua yhteispeliä. Komiikka syntyy rytmistä – ja yhteydestä yleisöön.

– Parhaimmillaan sitä ikään kuin hengittää samaan tahtiin yleisön kanssa. Tajuaa, että sekä yleisö että me näyttelijät kaikki nautimme hirveästi tästä tilanteesta, Kivinen maalailee.

Parhaimmillaan sitä ikäänkuin hengittää samaan tahtiin yleisön kanssa.

Mikko Kivinen

– Silloin voi leikkiä äärirajoilla, virittää niin pitkälle, että on aivan hilkulla pudota roolista ja ulvoa naurusta. Yleisöllehän se on vapauttavaaa, että tuollakin on oikeasti hauskaa.

Kivisen tähän asti pahin putoaminen tapahtui Mikkelin teatterissa Henrik Ibsenin näytelmässä Yhteiskunnan tukipylväät. Näytelmä oli vakava ja putoaminen kaikkea muuta kuin suotavaa.

– Minun piti juosta orkesterimontusta lavalle, mutta kompastuin viimeisellä askelmalla ja liu'uin lavalle vatsallani pari metriä. Esitin tukkukauppias Wigelandia, jolle ei ollenkaan sopinut koheltaminen. Nousin, mutta hermostuksissani kaaduin taas ja suoraan näyttelijä Ilkka Korhosen jalkoihin. Hän katsoi minua korkeuksistaan alas ja repesimme molemmat nauruun.

Aina yleisöön ei saa kontaktia, vaikka mitä tekisi. Silloin näyttelijä tuntee olevansa todella yksin, Kivinen sanoo. Hän muistelee Eija Vilppaan kanssa tekemäänsä laivakeikkaa Sally Albatrossilla 1990-luvun pahimpana lama-aikana.

– Se oli Osuuspankin eläkeläisten tilausristeily. Juuri ennen meidän esitystämme joku Osuuspankin johtajista ilmoitti eläkeläisille, että nyt ajat ovat niin huonot, että teidän eläkkeitä ei ehkä pystytä enää maksamaan. Koko meidän 45 minuutin showmme aikana kukaan ei nauranut kertaakaan. Silloin tuntui totisesti, että olimme ihan väärässä paikassa, väärään aikaan, oli väärä kohdeyleisö – oikeastaan ihan kaikki oli väärin, Kivistä puistattaa yhä muistella tapauksta.

Kivinen tie vai siloinen polku?

Piirroskuva Mikko Kivisestä Hamletina
Pertti Jarlan piirros Mikko Kivisestä ja lipputangon nupista.Pertti Jarla

Takaisin 35-vuotisjuhlakiertueeseen. Niin nimileikki kuin onkin, juhlakiertueen otsikkoKivinen tieherättää epäilyn mahdollisesta kivikosta, kipupisteestä koomikon uran varrella. Vai onko nimi sittenkin enemmän huumoria? Kivinen myöntää nokkelan nimen seisovan vakavalla jalustalla.

Jos ei itse kunnioita ammattiaan ja sitä hetkeä, jonka suo yleisölle, niin sitä ei kunnioita kukaan muukaan.

Mikko Kivinen

– Kun esityksessä käydään läpi 35 vuotta tuokiokuvina, sitä huomaa, miten haihtuvaa kaikki on, miten nopeasti kaikki unohtuu. Etenkin tässä ammatissa, joka on hetken ammatti, Kivinen vakavoituu.

– Niin, että jos ei itse kunnioita ammattiaan ja sitä hetkeä, jonka suo yleisölle, niin sitä ei kunnioita kukaan muukaan. Että kun yleisö esityksen jälkeen lähtee pois ja ottaa takkinsa, niin jos et ole itse tehnyt ammattiasi kunnialliseksi, niin ei kukaan muukaan sinua nosta.

Kivinen tie -kiertue starttaa 17.9. Porista ja päättyy juhlaesitykseen Helsingissä 13.12.