Maatilan emäntä: Meillä eläimet saavat elää niin kauan kuin terveenä pysyvät

Pohjoiskarjalaisella Männistön tilalla Tohmajärvellä on noin 300 eläintä. Alkuperäiskarja, lampaat, ankat, eri lajin kanat, viiriäiset, kissat ja koirat kuuluvat tilan muonavahvuuteen. Tehotuotantoon tilalla ei ole lähdetty: eläimet saavat elää rauhassa niin kauan kuin terveenä pysyvät.

luonto
Lapinlehmä ja kaksi kyyttöä kurkkivat laidun aidan takaa.
Siru Päivinen / Yle

Tohmajärveläinen Männistön tila haluaa kulkea vastavirtaan tehomaatalouden aikana. Erosen pariskunnalla on hoidettavanaan kolmesataapäinen eläinkatras.

– Meidän tilallamme on kävijöille melkoisesti katseltavaa. Alkuperäiskarja on minun juttuni, kyytöt ja lapinlehmät kauniine kasvoineen ovat kerrassaan oivia työkavereita, emäntä Anneli Eronen kertoo laitumella märehtivää karjaansa katsellessaan.

Kyyttöjen takana omalla laitumellaan vieraita tarkkailee lammaskatras, alkuperäislajiketta nekin. Pihapiirissä käy aika ajoin melkoinen kaakatus, kun eri lajien kanat, ankat ja viiriäiset kertovat asioitaan.

Pihavahtina häärivä terrieri koettaa komentaa isoa emälammasta sen karsinassa, mutta vanha, kokenut lammasemo laittaa asiat nopeasti oikeaan järjestykseen.

– Olen maalle syntynyt ja ikäni eläinten kanssa toiminut. Paljon tästä työstä tulee tehtyä aivan intuitiolla. Useita vasikoita ja karitsoita olen saanut pelastettua, kun tunnen emät niin tarkkaan, että ne kertovat minulle voinnistaan. Esimerkiksi kyyttö osaa hakeaapua, jos se on hoitajansa kanssa väleissä. Olen käännellyt poikittain olevia vasikoita, kun emot ovat tulleet yhkyttämään, että nyt on hätä eikä kaikki ole kohdallaan, Eronen kertoo.

Kaksi isoa vasikkaa syö heinää pihattoaidan raosta.
Männistön tilan alkuperäiskarja ei ole tehotuotannossa. Siru Päivinen / Yle

300 eläintä - ei tehotuotantoa

Eroset ovat valinneet tilalleen monenlaisia eläimiä, joita hoidetaan yhä paljon puhutulla maalaisjärjellä. Nykyajan vaatima byrokratia hoidetaan, mutta tehotuotantoon Eroset eivät ole halunneet lähteä.

– Meidän emokyytöt saavat elää niin kauan, kuin terveinä suinkin mielekästä elämää jaksavat elää. Samoin emolampaissa on useita aika iäkkäitäkin jo joukossa. Ne saavat olla ja elää vaikkei nyt joka vuosi sitä karitsaa enää tulisikaan. Tämä on tällaista pienimuotoisempaa, vaikka tilan kaikki eläimet mukaan laskettuna pääluku menee hieman yli kolmensadan, Anneli Eronen kertoo.

Erosten tila elää muun muassa lampaan ja kyytön lihan suoramyynnistä. Asiakkaista iso osa on mökkiläisiä, jotka hakevat lihapaketit mökillä käydessään.

Vasikat kurkkivat uteliaina pihattoaidan raoista.
Kesän 2015 vasikat ovat nähneet jo monta tilavierailijaa ja saaneet ihastelua osakseen.Siru Päivinen / Yle

Toiveena maaseutu, joka vetää köyttä yhteen suuntaan

– Olen huolissani seurannut,mitä meidän maaseudullemme tapahtuu, kun EU pakottaa tilat yksipuolistumaan ja kasvattaa yksikkökoot jättimäisiksi.

Jättimäiseksi kasvatetut navetat ja lampolat nostavat kynnystä jäädä maalle liian ylös. Nuoren tilallisen kohtuuton työ- ja lainataakka syö maaseutumme tulevaisuutta.

Anneli Eronen

Asia mietityttää monellakin tavalla: mitä se tarkoittaa tuotannon laadulle, entä eläimille ja ihmisille? Miten hyvin kuluttajat ovat enää perillä siitä, miten kotimaisella maaseudulla voidaan, pohtii Männistön tilan emäntä.

– Käytännössä tämä on mennyt siihen, että maaseudulta elantoa etsivät nuoret oikeastaan pakotetaan suurten yksiköiden suuntaan. Pankki ei hyvällä tällaista pienimuotoista tuotantoa katso, vaan navetan pitäisi olla satojen eläinten yksikkö. Sama juttu lampaiden, tai minkä lajin kohdalla tahansa. Tämä taas tarkoittaa nuorille ihmisille todella rankkaa velkaantumista, ja nostaa kynnystä maalle jäämisestä pelottavan ylös, Anneli Eronen pahoittelee.

Lapinlehmän ja kyyttöjen vasikat kurkkivat uteliaana laidunaitojen välistä.
Vasikat kuuntelevat tarkasti emäntänsä puheita.Siru Päivinen / Yle

Männistön tilan emäntä toivoo, että tuottajat lajiin ja kokoon katsomatta pitäisivat kuitenkin yhtä.

– Minä en todellakaan halua arvostella ketään esimerkiksi suurpihattojen rakennuttajia, tai ylipäätään isojen yksiköiden kautta elantoaan etsiviä. Kyllä heillä on kovat haasteet vastassaan. Sen sijaan toivoisin, että maaseudulla elävät ja täältä elantoaan etsivät jaksaisivat vetää köyttä samaan suuntaan, olipa tilan tuotantomuoto mikä tahansa. Meillä on kuitenkin yhteinen asia hoidettavana, tämä elävä suomalainen maaseutu, Anneli Eronen kannustaa.

– Suomalainen maaseutu on vielä kaunis, puhdas ja rauhallinen paikka. Tästä pitäisi puhua paljon enemmän. Maaseudun muuttuessa näin rajusti, kuin nyt tapahtuu, joudutaan helposti eri leireihin. Jakaantuminen vie voimia, kun taas yhteisöllisyys toisi niitä lisää, Anneli Eronen pohtii.