Sanna Ukkola: A-studion maahanmuuttokeskustelu kiihdytti

Juonsin perjantain A-studion maahanmuutosta: keskustelu puolesta ja vastaan räjähti sosiaalisessa mediassa jo aamulla - ennen kuin ohjelman käsikirjoitus oli edes valmis.

Sanna Ukkola
Sanna Ukkola
Sanna UkkolaYle

Maahanmuuttokeskustelu ei ole pitkiin aikoihin ollut helppoa – erityisen vaikeaa se on näinä aikoina. Välimerestä on tullut suuri joukkohauta - sen pohjaan on uponnut jo yli 2 600 ihmistä, jotka haparoivat epätoivoisesti kohti parempaa tulevaisuutta.

Lehdet täyttyvät kuvista, joissa Turkin rannoilla lojuu eloton kolmivuotias pikkupoika, Virossa vastaanottokeskus sytytetään tuleen, Suomessa keskuksen pihaan nostetaan yön hämärinä tunteina natsilippu. Aamukahvipöydissä itketään pienen Aylanin dramaattisen kuvan (siirryt toiseen palveluun) ääressä samalla, kun omat pikkulapset leikkivät nallen kanssa lattialla. Maailma on kylmä, paha ja julma - ja me emme voi kääntää siltä enää katsettamme.

Toisissa aamukahvipöydissätunteita kuohuttavat muut asiat: samaan aikaan kun kotimaassa säästetään ja leikataan kaikkein heikoimmilta, Suomeen otetaan kymmeniätuhansia uusia turvapaikanhakijoita. Luvut ovat karuja ja herättävät kysymyksiä: valtaosa turvapaikanhakijoista käännytetään takaisin, maahan tarvitaan viisi uutta vastaanottokeskusta viikossa, kunnissa ei ole tilaa. Euroopan portille kolkuttavat sadattuhannet

Maahanmuutto-keskustelusta on tulossa yksi tämän yhteiskunnan polttavimmista ja polarisoivimmista kysymyksistä, joka on pakko käydä läpi perinpohjaisesti.

ihmiset – eikä pakolaisvirralle näy loppua. Missä menee inhimillisyyden raja? Kuinka monta turvapaikanhakijaa Suomi pystyy majoittamaan? Miksi valtaosa ihmisistä ei halua vastaanottokeskusta naapuriinsa? Ja mitä pitäisi tehdä miljoonabisnestä pyörittäville salakuljettajille, jotka houkuttelevat ihmisiä kumiveneillä vaaralliselle matkalle kohti mahdollista kuolemaa?

Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joita Suomen pitää käsitellä. Maahanmuuttokeskustelusta on tulossa yksi tämän yhteiskunnan polttavimmista ja polarisoivimmista kysymyksistä, joka on pakko käydä läpi perinpohjaisesti – vaikka se tekee kipeää. Keskusteluun liittyy suuria tunteita: pelkoa, surua, myötätuntoa, jopa vihaa.

Me emme voi ummistaa silmiämme inhimilliseltä hädältä, emmekä unohtaa sitä, että me olemme etuoikeutettuja. Mutta, me emme voi myöskään lukita korviamme satojentuhansien suomalaisten peloilta ja kysymyksiltä uuden tilanteen edessä.

Keskustelu keinoista auttaa on käytävä koko Euroopan unionin alueella – niin myös Suomessa. Pakolaiskriisistä on tulossa vuosia puhuttanutta eurokriisiä paljon vakavampi ongelma. Tässä keskustelussa medialla on suuri rooli. Yle aloittaa maahanmuuttoon keskittyvän erityisprojektin, jossa seuraamme tapahtumia ja pyrimme ylläpitämään ratkaisuja etsivää keskustelua.

Samaan aikaan me toimittajat joudumme varautumaan siihen, että keskustelusta ei tule helppo. Dialogi on niin tunnepitoista ja värittynyttä, että lunta tulee tupaan joka puolelta – mikään muu aihe ei herätä niin paljon tunteita kuin maahanmuutto.

Juonsin perjantain A-studion maahanmuutosta: keskustelu puolesta ja vastaan räjähti sosiaalisessa mediassa jo aamulla - ennen kuin ohjelman käsikirjoitus oli edes valmis. A-studioon oli kutsuttu kaksi vastaanottokeskuksia omilla paikkakunnillaan vastustavaa miestä ja kaksi turvapaikanhakijoita aktiivisesti auttavaa naista.

Vierasvalinta ei miellyttänytkaikkia. Yhtäällä ohjelman tekijöitä syytettiin maahanmuuttajien hyysäämisestä ja toimittajia “vihervasemmistolaisesta propagandasta” – toisaalla rasistisesta retoriikasta.

Viime hetkelläyksi keskustelija kieltäytyi osallistumasta ohjelmaan kuultuaan, keitä siihen oli tulossa. Hän perusteli minulle kieltäytymistään sillä,

Viime hetkellä yksi keskustelija kieltäytyi osallistumasta ohjelmaan.

että ohjelma lietsoo vastakkainasetteluja. Ohjelmaan osallistuvat miehet edustivat hänen mielestään rasistista retoriikkaa, koska he perustelivat maahanmuuton vastustamista raha-asioilla.

Vihreiden Leena Rantanen tuli peruneen vieraan tilalle.

Emme kuitenkaan halunneet lietsoa vastakkainasetteluja tässä asiassa – olimme taustahaastatelleet kaikki osallistujat perusteellisesti etukäteen ja tiesimme, mitä he lähetyksessä sanoisivat. Keskustelu studiossa oli lopulta hyvin maltillista, jopa rauhallista.

Perunut osallistuja kertoi, ettei aio koko ohjelmaa edes katsoa. Kritiikki on hyvästä ja tervetullutta - mutta aina olisi parempi, jos se perustuisi muuhunkin kuin pelkkiin ennakko-oletuksiin. Uskomme rakentavaan ja monipuoliseen keskusteluun, jossa käsitellään aihetta laajasti - ei pelkästään yhdeltä kannalta. Se olisi lietsomista. Me emme halua antaa alustaa ihmisvihalle emmekä rasismille, mutta puheenvuoron antaminen eri näkemyksille ei ole rasismia. Toivommekin, että kaikki osallistuisivat tähän keskusteluun rakentavasti - myös niiden kanssa, jotka ovat asiasta aivan eri mieltä.

Ohjelmaan osallistuneelta vihreiden Leena Rantaselta tuli palautetta lähetyksen jälkeen. Hän kirjoitti näin:

“Kyllä tiedonvälityksen tasapuolisuuteen kuuluu antaa eri tavalla ajattelevien ihmisten puhua, eivätkä ohjelmaan osallistuneet miehet mitenkään määritelmällisesti rasisteja olleet. Harmittaa suuresti, että ihmisten arkiset pelot leimataan heti rasismiksi.”

Ohjelmaan osallistuneet miehet taas antoivat tunnustusta Leena Rantasen ja toisen turvapaikanhakijoita auttaneen naisen toiminnalle. Vain siltoja rakentamalla pääsemme tässä vaikeassa keskustelussa eteenpäin.

Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen aamu-tv:n juontaja