Bonjour! Kongon pohjoisin provinssi

Belgia muistuttaa monessa mielessä entistä siirtomaataan, kirjoittaa Ylen Brysselin-kirjeenvaihtaja Maria Stenroos.

Ulkomaat
Maria Stenroos
Ylen Brysselin-kirjeenvaihtaja Maria StenroosYle

Odottelen belgialaista putkimiestä. Satavuotiaan talon antiikkisten hanojen termostaatit ovat rikki, eikä varaosia saa. Vettä tulee miten sattuu. Putkimies Guidon piti tulla asentamaan uudet hanat eräänä aamuna.

Puolilta päivin putkimies viestitti äkillisen kaasuvuodon sekoittaneen aikataulun mutta lupasi palata asiaan. Se oli helmikuussa.

*Naapurit hörppivät hikisinä *ja pölyisinä olutta portinpielessä. Talkoilla oli metsuroitu alas muutaman metriä leveä, pusikoitunut ja venähtänyt viherkaistale.

Asukkaat olivat ostaneet sen yhteismetsäkseen, jotta he pystyisivät maanomistajina estämään läheisen koulun laajentamissuunnitelmat.

Monta metriä korkea kasa belgialaista riukua tukki katua, mutta naapureilla oli suunnitelma: He soittavat puisto-osastolta jonkun katsomaan tilannetta.

*Puisto-osasto tulee *ja toteaa, ettei mitään ole tehtävissä vaan asukkaiden on itse hävitettävä rytönsä. Virkamiehelle annetaan kolmekymppiä, ja risukasa häviää kuin itsestään. ”Koska tämä on Kongon pohjoisin provinssi.”

Seuraavalla viikolla röykkiö oli kadonnut. Tarina ei kerro, tarvittiinko kolmekymppistä. Miten itse hävittäisit suurkaupungissa kymmenen kuutiota entistä pusikkoa?

Kongo oli vuoteen 1960 asti Belgian siirtomaa. Paikalliset tietävät, että Belgiassa moni asia toimii kuin Kongossa. Byrokratia on luotu mahdollistamaan ja estämään. Yksittäisellä virkamiehellä tuntuu olevan valta pysäyttää asia tai panna se luistamaan.

*Aikataulut venyvät *niin paljon, että minäkään en täällä myöhästy kuin suomalaisten järjestämistä tilaisuuksista.

Kaikkein kongolaisinta – niin kuvittelisin, koska en ole käyny Kongossa – on liikenne. Nelikaistaisessa liikenneympyrässä viidestäkymmenestä kulttuurista tulleet kuskit koukkaavat, jarruttavat, oikaisevat, kaahaavat – ja joustavat. Täysin sekavassa systeemissä on oma logiikkansa.

Toiset ovat tavat Suomessa. Lomalla saimme Espoossa tyhjällä kadulla pysäköintisakot. Auto oli pysäköity kaistan ajosuuntaan nähden väärin – siis nokka väärään suuntaan.

Pohjois-Kongossa autot ovat hyvässä järjestyksessä, joka ei kelpaisi suomalaiselle virkamiehelle.