Ruokahävikki harmittaa sekä huippukokkia että dyykkaajaa

Käyttökelpoista ruokaa ei saa heittää jätteisiin; tämä periaate voi ohjata sekä ravintolakokin että dyykkaajan toimintaa.

Kotimaa
Porkkanaraastetta lautasella.
Kotimaisten kasvisten, kuten porkkanan ilmastovaikutus on pieni.Jori Asikainen / Yle

Vielä ollaan kaukana siitä, että hävikkiviikon ydinviesti – ruokahävikin vähentäminen ja ruoan arvostuksen nostattaminen – ohjaisi kaikkia ruuankäyttäjiä ja -syöjiä. Suomalaiset kotitaloudet heittävät vuodessa menemään puolen miljardin euron edestä ruokaa. Henkeä kohden se tekee vuodessa 20-26 kg roskiin heitettyä ruokaa.

Ravintolaruuasta hävikkiin menee noin viidennes.

Jyväskyläläisen ravintola Harmoonin keittiömestari Juha Lehtonen ei tätä hyväksy.

– Raaka-aineiden hävikki on valtavan suurta etenkin silloin, jos ruokaa tehdään taiteen takia. Superhienon muodon saaminen on julmaa peliä raaka-aineen kustannuksella. Koen mielekkäänä haasteena ns. hukkaraaka-aineen uudelleen luomisen. Oivallus on aina riemuvoitto, Lehtonen sanoo.

Konkreettisia ekotekoja on kuluvan syksyn à la carte -listalla runsaasti.

Porkkananaateista tehdään pestoa, kuorista keitetään kasvislientä. Kaltattujen tomaattien kuoret ovat osa tuoresalaattia. Nahistuneista omenoista keitetään omenamehua, josta taas valmistetaan omenageeliä. Aamiaispuuron ylijäämä käytetään samana päivänä leivottavaan leipään. Jos leipää jää, niin siitä tehdään krutonkeja ja korppujauhoja.

Saman omistajan ravintolat Harmooni ja Taulun Kartano ovat Kuluttajaliiton kumppaneita hävikkiviikkotalkoissa. Ravintoloista luvataan, että heidän osaltaan talkoot eivät ala eivätkä lopu tähän viikkoon, vaan he uskovat kestävään tekemiseen ympärivuotisesti.

Roskiksesta jatketta ruokapöytään

Jyväskyläläiset Saara ja Olli hakevat säännöllisesti ruokaa kauppojen roskalaatikoista. Dyykkaamisen aloittaminen ei ollut heille harrastus tai pelkkä ruuan hankkimisen muoto, vaan eettinen valinta.

Dyykkaajia ei ole pätkääkään liikaa.

Olli, dyykkaaja

– Tietoisuus siitä, että roskikseen kertyy jatkuvasti käyttökelpoista ruokaa, ahdisti minua. Halusin saada sen ruoan takaisin kiertoon, Saara kertoo.

– Olen pitkään pyrkinyt kulutuksen minimoimiseen. Roskisruoka näyttäytyi ilmaisena resurssina, joka on moraalisesti pakko käyttää hyväksi, Olli sanoo.

Avoimia roskiksia löytyy vain muutamien kauppojen takapihoilta. Monet kaupat laittavat roskalaatikot lukkojen taakse, ja varmuuden vuoksi vielä puristavat ruuat kokoon muiden jätteiden mukana.

Saaran ja Ollin kokemuksen mukaan dyykkaaminen on Jyväskylässä aktiivista, mutta ei kovin yleistä.

– Harvoin törmää sattumalta toisiin dyykkaajiin. Toisten dyykkaajien kohtaaminen on hyvin lämminhenkinen tapahtuma. Tämä on solidaarista hommaa, Olli hymyilee.

– Dyykkaajia ei ole pätkääkään liikaa, enemmän saisi olla.

Käyttökelpoisen ja -kelvottoman ruuan erottamiseen ei yleensä tarvitse katsoa tuotteiden päiväyksiä. Tarkka haistelu, katselu ja maistelu kertovat parhaiten ruuan kunnosta.

– Kun vielä kypsentää ruuan, varmistuu tehokkaasti siitä, että ruokaan ei jää mitään asiatonta, Olli sanoo.

Mitä mieltä dyykkaajat ovat ruokahävikkiviikosta?

– Teemaviikot ovat vähän hupsuja, ruokahävikkiähän tulee ympäri vuoden. Ei voi tuudittautua siihen harhakuvaan, että nyt tämä asia on jotenkin hoidossa, kun teemaviikko on pidetty, Olli kuittaa.