Työttömyydestä ainekset komedialliseen musikaaliin – nykyinen työttömyys ei ole vanha ilmiö

Vaara-kollektiivi käsittelee syksyllä esityksissään työtä tai sen puutetta. Veikko Leinosen mukaan jo nyt ihmiset ovat jakautuneet kahteen ryhmään, niihin joilla on liikaa työtä ja niihin, joita ei tarvita mihinkään. Kaikkiaan kollektiivi tarjoaa syksyllä kolme uutuusesitystä.

kulttuuri
Promokuva Suuri Työttömyysmusikaali -näytelmästä.
Jani Liimatta

Kajaanilaisen Vaara-kollektiivin Veikko Leinonen työryhmineen kurkistaa elämässään leijuvien työttömien arkeen, menneeseen ja tulevaan Suuressa Työttömyysmusikaalissa.

Leinosen mukaan työttömän todellisuus nykyisessä muodossaan ei ole kovinkaan vanha ilmiö.

– Vasta 1970-luvulta lähtien ihminen on voinut saada maksun kotiin, vaikka ei käy töissä. Vielä 1960-luvulla ammattiyhdistysliike vastusti työttömille maksettavaa rahakorvausta, kun valtio suunnitteli hätäaputöiden lopettamista liian kalliina.

Musikaalissa tutkitaan työelämää ja sen muutoksia 1800-luvun lopulta ja luodataan tulevaisuudennäkymiä.

– Robotisaation on ennustettu vähentävän välttämättömyystarpeisiin tarvittavan työvoiman määrän viidennekseen. Jo nyt ihmiset ovat jakautuneet kahteen ryhmään, niihin joilla on liikaa työtä ja niihin, joita ei tarvita mihinkään. Koetamme löytää näköaloja myös muunlaiseen Suomeen, toteaa Leinonen.

Lähestymistapa on komediallinen.

– Kun asiat ovat tarpeeksi vaikeita, ei ole tarkoitus sormella osoitella, että katsokaa nyt, tässä on vakavasta asiasta kysymys. Esitys on kaukaista sukua Housut Pois -elokuvalle, joka käsitteli vaikeaa työelämän murrosta Englannissa 1990-luvun lopulla. Tai ainakin tyylilaji on sukua, virnuilee Leinonen.

Suuren Työttömyysmusikaalin ensi-ilta on marraskuun 14. päivä. Katsojia yhteen esitykseen sopii kerrallaan hieman reilu 20, koska esityspaikkana ovat Vaara-kollektiivin toimitilat Välikadulla.

Työttömyyden toinen puoli – liikaa työtä

Kollektiivi käsittelee työtä myös vastakkaiselta puolelta. Hoitotyön ammattilaisille suunnattu Omasta selkänahasta – hoitaja voimansa lähteillä -esitys on kooste todellisista hoitotilanteista ja omasta käsikirjoituksesta. Panu Huotari ja Kimmo Penttilä nostavat esiin hoitotyöntekijän osin kohtuuttoman taakan, kun aikaa ei hoidettavalle ole tarpeeksi.

Tunnin esitykseen kuuluu työpaja, jossa katsoja voi purkaa ja jakaa omia tuntojaan esityksen jälkeen.

Promokuva Omasta selkanahasta -estyksestä.
Kimmo Penttilä (vas.) ja Panu Huotari tuovat esiin hoitotyöntekijän työtaakan esityksessä "Omasta selkänahasta – hoitaja voimansa lähteillä".Anna Laakkonen

Penttilän mukaan esitys on osin dokumentaarista draamaa ja osin farssia. Esimerkiksi nyt tapetilla oleva kotihoito ei saa kaikilta työn tekemiseen osallistuvilta pelkkää suitsutusta.

– Kuinka kauan yhdelle potilaalle, asiakkaalle varataan aikaa? Onko hoitokäynti potilaan ainoa sosiaalinen kontakti päivän aikana? Onko tämä nyt sitä tehostamista, kun työ mitoitetaan niin, että sen voi tehdä mahdollisimman pienellä ihmismäärällä, kyselee Penttinen.

Omasta selkänahasta – hoitaja voimansa äärellä -esityksen kantaesitys on 23. marraskuuta.

Hamlet ensimmäisenä ensi-illassa

Ennen Suurta Työttömyysmusikaalia ja Omasta selkänahasta – hoitaja voimansa lähteillä -esitystä ensi-iltaan saadaan Eino Saaren versio Shakespearen klassikosta Hamlet. Koston ja epävarmuuden, suurten hallitsemattomien tunteiden klassikkonäytelmä on suunnattu lapsille.

Ohjaaja Saaren mukaan päiväkoti-ikäisille suunnattu, tunnin mittainen Hamlet -versio kertoo lapsesta, joka janoaa kostoa.

– Pyrimme käsittelemään lasten kanssa erittäin epämiellyttäviä tunteita ja myös kokemaan niistä puhdistautumisen näytelmän aikana.

Kajaanilaisen Routa Companyn ja Vaara-kollektiivin ensimmäisen yhteistuotannon ensi-ilta on 30. lokakuuta. Esitys kuuluu Vaaran kiertueohjelmistoon.