Synkkiä ihmiskohtaloita ja kauhistuttavia hirviöitä – Eino Leinon Helkavirsiä taipui tummasävyiseksi sarjakuvaksi

Helkavirsissä mellastavat niin pirut, paholaiset ja hiidenneidotkin. Teos kertoo yllättävän paljon myös suomalaisuudesta. Sarjakuvataiteilijalle Helkavirsiä on unelmateos.

kulttuuri
helkavirsiä
Ote teoksen kannesta, Sari SariolaJussi Mankkinen / Yle

Helkavirsien runot on jo valmiiksi tehty toimiviksi tarinoiksi, niistä löytyy alku ja loppu ja draaman kaari. Tällaisia runoja on helppo muuttaa sarjakuvaksi.

Näin luonnehtii sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen uusinta projektiaan, johon hän kokosi joukon historiaa ja kansantaruja arvostavia kotimaisia sarjakuvantekijöitä.

Petri Hiltunen
Petri HiltunenJussi Mankkinen / Yle

Hiltunen innostui Eino LeinonHelkavirsistäjo lukioaikoinaan 80-luvun puolivälissä, jolloin hän päätti tehdäTumma-runosta sarjakuvan. Karjalainen paikallislehti kuitenkin julkaisi samoihin aikoihin omanTumma-versionsa, ja Hiltunen jäi kypsyttelemään ajatusta.

– Viime vuonna mietin, että okei, aikaa on kulunut tarpeeksi eikä kukaan varmaankaan muista pienessä paikallislehdessä ollutta sarjakuvaa. Nyt voin tehdä oman versioni. Oikeastaan olen tyytyväinen, että odotin kaikki nuo vuodet. Koen, että olen taiteilijana juuri nyt tarpeeksi hyvä, jotta voin tehdä oikeutta näin hienolle runolle, fantasiasarjakuvistaan tunnettu Hiltunen kertoo.

Hyytävää kauhua

Eino Leino innostui jo pikkupoikana kotipaikkakuntansa Kajaanin alueen värikkäistä tarinoista. Myöhemmin Leinoa inspiroi Kalevala, joten lienee loogista, että vuonna 1903 hän julkaisi Helkavirsiä-teoksen ensimmäisen osan. Myyttisistä balladeista löytyy yllättävän paljon synkkyyttä ja suoranaista kauhuakin.

helkavirsiä
Ote Tuomas Myllylän sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

Esimerkiksi Tuomas Myllylän kuvittamanKimmon kostonhyisessä tunnelmassa yhdistyvät kylmyys ja kuolema, kun taas Antti Tiaisen piirtämässäMerenkylpijäneidoissamies kokee kammottavan kohtalon, kun harpyijamaiset olennot pistävät toimeksi.

– Osassa näistä runoista on selvästi kyse kauhutarinasta, mikä on aika hämmästyttävääkin. Hiisiä, hiidenneitoja, paholaisia ja piruja on melkein joka tarinassa ja on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että päähenkilölle käy huonosti.

helkavirsiä
Ote Antti Tiaisen sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

– Siellä on monia runoja, joista voisi tulkita ihmiselon täysin turhaksi ja hyödyttömäksi asiaksi. Kuolema vie ihmisen, ja ennen kuin hän on alkanut nauttia elämästä, se on jo mennyt haaskuuseen.

Tumma valonpilkahdus

Muutamia toivonpilkahduksiakin _Helkavirsistä _löytyy. Yksi tällaisista toivonpilkahduksista on juuri tuo edellä mainittu Tumma-runo, joka hämmentää myös ajankohtaisuudellaan.

– _Tumma _on kertakaikkisen hieno kuvaus mielenterveysongelmista kärsivästä nuoresta miehestä. Kun miettii, kuinka paljon pinnalla nämä asiat ovat tällä hetkellä ja kuinka paljon niistä puhutaan, on hätkähdyttävää lukea runo aiheesta, joka on tehty yli sata vuotta sitten, Hiltunen suitsuttaa.

helkavirsiä
Ote Petri Hiltusen sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

– Tarinan alkuosa on hyvin kauhusävytteinen, mutta se päättyy kuitenkin toiveikkaasti. Sen viesti on, että elämä ei ole aina ihanaa. Elämä on kuitenkin ainut asia, mitä meillä on, joten kestä se, pidä päivistä sellaisina kuin ne ovat. Päivä kerrallaan, pani päivät pääksytysten niin tulevat kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat, päällimmäiseksi paremmat, näinhän siinä runossa sanotaan. Minun mielestäni se on hyvä ohje meille kaikille.

helkavirsiä
Ote Petri Hiltusen sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

Jumalten vihaa

Sarjakuva-albumin tekemiseen on osallistunut myös Eetu Pellonpää, joka valitsi kuvitettavakseen Äijön virren. Monitasoisen runo kertoo pettyneestä luojasta, joka haluaa tuhota luomuksensa, ihmisen.

– Minun mielestäni tämä tarina on hyvin ajankohtainen, kun katsoo vaikkapa nykyhetken uutiskuvia. Siitä löytyy sellainen ihmisyyden pahuuteen kohdistuva jumalainen kirous, jollainen on myös Shakespearen Kuningas Learin loppunäytöksessä, Pellonpää pohdiskelee.

Eetu Pellonpää
Eetu PellonpääJussi Mankkinen / Yle

– Miksi Jumala manaisi oman luomuksensa, mitä me teemme väärin, mitä me teemme oikein? Minulla ei ole tähän suoraa vastausta, mutta se on niin hyvä kysymys, että sitä kannattaa esittää vaikkei siihen vastausta heti löytyisi.

helkavirsiä
Ote Eetu Pellonpään sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

Pellonpäätä kiehtooHelkavirsissäjuuri niiden ajattomuus.

– _Helkavirsien _uuskalevalainen kieli tuo jossakin määrin mieleen Samuel Taylor Coleridgen Vanhan merimiehen tarinan uusvanhan englantilaisen tyylin. Jotenkin tämä muinaistelufiilis saa nämä aikoinaan modernit teokset tuntumaan antiikkisilta filosofisilta mestariteoksilta. Tätähän ne sisältönsä puolesta oikeastaan ovatkin, ne alleviivaavat tyylinsä puolesta sitä sisältöä.

Kuoleman viemää

Hiltusen piirtämä Räikkö räähkä taas kertoo kyläyhteisönsä pettäneestä kieroilijasta. Vihollinen tulee ja tuhoaa piilopirtit: tällaista on koettu Suomen historiassa lukemattomia kertoja. Sarjakuvan twisti on se, että se vie lukijan yllättävän kauaksi myyttisistä suomalaismaisemista.

helkavirsiä
Ote Petri Hiltusen sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

– Tällaista tapahtuu joka puolella maailmaa tälläkin hetkellä, ei tosin enää Suomessa. Siksi sijoitinRäikkö räähkänfiktiiviseen paikkaan, joka on yhdistelmä Kaukasusta, Palestiinaa ja Afganistania.

– Aikatasojen yhdistymisen avulla ihmiset ehkä sitten tajuavat, ettei tämä tällainen ole ollut vierasta meille suomalaisillekaan.

Pelkoa ja synkkyyttä

Eino Leino kirjoitti _Helkavirsiä _1900-luvun alussa, ja tuo aikakausi heijastuu runoissakin. Hiltusen mukaan _Helkavirret _antavat rehellisen kuvan siitä, mitä on suomalaisuus.

– Suomalaisuus on nippu ristiriitaisia asioita. Se on toisaalta lujuutta, vahvuutta ja rehellisyyttä, toisaalta se on pelkoa, synkkyyttä ja syvää katkeroitunutta vihaa.

helkavirsiä
Ote Lauri Pitkäsen sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

– Suomalaisuudesta ei voi puhua vain yhtenä asiana, eihän se mikään monolitti ole. Se sisältää kaikki nämä edellä mainitut elementit ja tämän Leino on tajunnut. Kansallisromantiikasta puhutaan aina että se on jotakin hirveän romanttista ja sievistelevää, mutta Leinon teksti on ei ole koskaan ollut sellaista. Eino Leinon tarinat antavat kuvan Suomesta ja se kuva ei aina välttämättä imartele katsojaansa.

Verisiä runoja

Eino Leinon muokkaaminen sarjakuvaksi ei ehkä ole se kaikkein perinteisin ratkaisu, mutta:

– Ihmisten kannattaisi olla avarakatseisia ja ennakkoluulottomia ja tutkia maailmaa avoimin silmin ja aistein. Voitaisiin olla takertumatta trendeihin tai klassikkoasetelmiin, Eetu Pellonpää sanoo.

helkavirsiä
Ote Katariina Katlan sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle

– Minun mielestäni on erikoista että formaatteihin, joilla erilaisia asioita tulkitaan, sisältyy kahlitsevuutta. Kun tätä albumia lanseerattiin äskettäin Helsingin sarjakuvafestivaleille, kuulin kommentteja, että vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta olen tottunut lukemaan sarjakuvista jotakin viihdyttävää, hauskaa ja humoristista. Tehdäänhän elokuviakin monenlaisista asioista, miksei siis myös sarjakuvista voisi katsoa ja lukea ihan kaikenlaista.

Mutta mitähän mieltä kirjailija, lehtimies ja kriitikko Eino Leino olisi ollut siitä, että hänen merkkiteoksestaan tehdään sarjakuva?

– Luulen, että Leino pitäisi osasta näistä tarinoista, osasta taas ei. Sarjakuva olisi hänelle niin uusi formaatti, että hän saattaisi järkyttyäkin. Mutta kun ottaa huomioon, kuinka verinen oli Pekka Halosen tekemä Helkavirsien alkuperäinen kansi, niin luulen että Leino tuntisi olonsa hyvinkin kotoisaksi tässä seurassa, Petri Hiltunen summaa.

helkavirsiä
Ote Lauri Pitkäsen sarjakuvastaJussi Mankkinen / Yle