1. yle.fi
  2. Uutiset

Paljastuskirja Jehovan todistajista: itsemurhia, nöyryyttämistä, lasten hylkäämisiä

Vanhoillislestadiolaisista kertovalla teoksella viime vuonna kohauttanut Aila Ruoho on kirjoittanut kirjan Jehovan todistajista. Sen mukaan uskonnon karttamisoppi on ajanut joitain seurakunnista erotetuista jopa itsemurhaan. Ruoho pelkää, että kirja voi vaikuttaa myös hänen henkilökohtaisiin suhteisiinsa.

Kotimaan uutiset
Aila Ruoho
Aila RuohoJari Kovalainen / Yle

Kirja _Vartiotornin varjossa _väittää, että osittain Jehovan todistajien karttamisopin seurauksena entisiä todistajia on ajautunut jopa itsemurhaan.

Karttamisoppi on Jehovan todistajien tulkinta Raamatusta, jonka mukaan todistajien pitää välttää kaikenlaista yhteydenpitoa järjestöstä eronneisiin tai erotettuihin.

Kirjaan on haastateltu kuutisenkymmentä henkilöä, joista yksi oli kirjan teon aikana vielä Jehovan todistaja ja muutama todistajien tai entisten todistajien lähipiiristä. Muut olivat eronneet tai heidät oli erotettu seurakunnasta.

Kirjan kirjoittanut Aila Ruoho sai kimmokkeen teokseensa jälkipyykistä, jonka Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen juttu entisen Jehovan todistajan irtautumisprosessista laukaisi. Vuonna 2014 julkaistussa jutussa viitattiin Jehovan todistajien epäinhimillisenä pidettyyn karttamisoppiin, jonka mukaan aktiivisten todistajien pitää katkaista kaikki suhteensa uskonnosta eronneeseen tai erotettuun henkilöön.

Jutun ilmestymisen jälkeen Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen tuli julkisuteen kertomaan, ettei sen kaltainen karttaminen ole todellista. Karttamista tapahtui Leinosen mukaan vain hengellisissä asioissa.

Aila Ruoho ihmettelee Leinosen selityksiä. Ruohon keräämän aineiston perusteella karttamisopilla on dramaattisia seurauksia.

”Kun sain poikani, niin äiti laittoi tekstiviestin synnytyksen jälkeen, että toivottavasti liityt takasin todistajiin, tai lapsesi kuolee (…) Myöhemmin laittoi että olemme yhtä kuin kuolleet hänelle. Äiti ehti pojan nähdä kahdesti, ennen kuin laitoin välit poikki kokonaan. Nimimerkitön 10” (lainaus kirjasta Vartiotornin varjossa, Atena. Tekstiä lyhennetty kustantajan luvalla.)

Viha leimahti netissä

Vartiotornin varjossa _kirjan kirjoittanut Ruoho on koulutukseltaan teologi. Hän kertoo olevansa uskovainen ja aktiivinen luterilaisessa kirkossa. Jehovan todistajista kirjoitettu teos on Ruohon kolmas uskontoihin liittyvä tietokirja. Ensimmäinen _Päästä meidät pelosta käsitteli hengellistä väkivaltaa uskonnollisissa yhteisöissä ja toinen Usko, toivo ja raskaus vanhoillislestadiolaista perhe-elämää. Vuokko Ilolan kanssa kirjoitettu teos oli Tieto-Finlandia -ehdokas vuonna 2014.

Ruoho on seurannut netissä jo yli kymmenen vuotta vertaistukipalstoja, joilla entiset Jehovan todistajat purkavat tuntojaan.

Jehovan todistajien tiedottajan lausunto karttamisopista sai keskustelupalstat kuumenemaan.

– Veikko Leinosen lausunto herätti siellä hirveästi närää ja kiukkua siitä, miten joku voi mitätöidä sen, mitä heille on tapahtunut.

Ruoho heitti palstalle kysymyksen, kiinnostaisiko ihmisiä lähteä mukaan jakamaan kokemuksiaan Jehovan todistajien karttamisopista.

– Sieltä lähti vyörymään informantteja.

Informantilla tarkoitetaan ihmistä, joka paljastaa sisäpiiritietoa nimimerkin suojissa. Ruohon kyselyyn osallistui lopulta yli kuusikymmentä ihmistä.

Syytetty joutuu oikeuskomitean eteen

Jehovan todistajat perustelevat karttamisoppia Paavalin tekstillä.

– Teologina sanoisin, että se on erittäin kärjistetty tulkinta siitä, mitä Paavali sanoo. Itse saan tekstistä hyvin erilaisen käsityksen, Ruoho toteaa.

Yleisin syy erottamiseen on haureus, kuten avioliiton ulkopuolinen seksi. Jehovan todistajat voivat kääntää selkänsä toiselle todistajalle myös tupakoinnin, poliittisissa vaaleissa äänestämisen tai syntymäpäivien vieton takia. Kyse on Jehovan todistajien silmissä vakavasta synnistä, etenkin jos todistaja ei riittävästi kadu tekoaan.

Karttamisen kohteeksi voi joutua myös seurakuntalainen, joka pitää yhteyttä seurakunnasta erotettuun jäseneen.

– Siinä saattaa joutua itse erotetuksi, Ruoho toteaa.

Erottamispäätökset tekee oikeuskomitea, jossa istuu kolmesta neljään miestä. Jehovan todistajissa kaikki päätäntävalta on miehillä.

”Syytetty” joutuu komitean kuulusteltavaksi. Pahimmassa tapauksessa henkilö erotetaan.

Joka kolmas harkinnut itsemurhaa

Jehovan todistajien karttamisopin seurauksena lähes kolmasosa Aila Ruohon haastateltavista oli harkinnut jossain elämänvaiheessa itsemurhaa.

– Se kertoo siitä, että siinä oppirakennelmassa on jotain sellaista, jotain outoa, jota olisi syytä korjata, ja johon olisi syytä puuttua, Ruoho toteaa.

Itsetuhoisten ajatusten määrä yllätti kirjailijan.

Haastateltavien mukaan suurin syy itsetuhoisiin ajatuksiin on karttamisopissa. Ihmisen on vaikea ymmärtää, miksi kaikki läheiset, koko suku ja ystävät, katkaisevat siteensä eronneeseen tai erotettuun todistajaan. Jehovan todistajat välttelevät lähtökohtaisesti ”maailmallisia” eli uskonnon ulkopuolisia ihmisiä.

Karttamisessa on Jehovan todistajien mukaan kyse ”rakkaudellisesta menettelystä”.

– Jos koulussa sanoo jollekin, että sinä et enää ole kaverini, se on koulukiusaamista, mutta kun uskonnollinen yhteisö hylkää totaalisesti ihmisen, seurakunta sanoo sitä rakkaudelliseksi menettelyksi, Ruoho ihmettelee.

”Minulta kyseltiin homoseksuaalisista suhteistani. Minulta kysyttiin myös, tiesinkö seurakunnassa olevan muita homoja, jotta ”vanhimmat voisivat auttaa heitä”. Se oli inhottavaa ja törkeää. Olin ahdistunut. Veli Vanhin” (lainaus kirjasta Vartiotornin varjossa, Atena. Tekstiä lyhennetty kustantajan luvalla.)

Vanhemmat voivat hylätä lapsensa

Vartiotornin varjossa -kirjan mukaan karttamisoppi voi tarkoittaa käytännössä jopa sitä, että vanhemmat ovat hylänneet omat lapsensa.

– Voidaan sanoa, että et ole tervetullut käymään, älä edes soita tai laita sähköpostia ellet tule takaisin yhteisöön, Aila Ruoho kertoo.

Karttamisopin yksi tarkoitus on yrittää painostaa seurakunnasta lähtenyt takaisin seurakuntaan.

– Tosin ihmiset, jotka lähtevät oppikysymysten takia, tuskin palaavat, vaikka kuinka kartettaisiin.

Ruoho sai kirjoittamisprosessin aikana järkyttävän uutisen. Yksi haastatelluista naisista kertoi, miten hänen veljensä oli tehnyt keväällä itsemurhan. Nainen oli karttanut veljeään kymmenen vuotta ollessaan vielä itse todistajana kun veli oli jättänyt Jehovan todistajat.

– Miehen ahdistus oli päässyt niin pitkälle, että hän tappoi itsensä. Myös kaksi miehen Jehovan todistajataustaista -ystävää oli päätynyt itsemurhaan.

Haastateltujen karut tarinat kaatuivat päälle.

– Ajattelin, että voi hyvä tavaton. Sen lisäksi, että haastateltavissa oli itsetuhoisuutta ja useiden lähiomainen oli tehnyt itsemurhan, vielä kirjoittamisprosessin aikana tuli tämä yksi lisää.

”Myös eräs entinen koulututtava erotettiin ja hän joutui psykiatriseen hoitoon. Hän myös yritti itsemurhaa, jolloin hänen vanhempansa ottivat häneen yhteyttä, vaikka muuten karttoivatkin. Ainoa, mitä he hänelle sanoivat, oli että sen siitä saa, kun hylkää Jehovan. Anu” (lainaus kirjasta Vartiotornin varjossa, Atena. Tekstiä lyhennetty kustantajan luvalla.)

"Vaikeuksia voi tulla"

Aila Ruoho törmäsi kirjan teossa myös tarinoihin uupumuksesta. Jehovantodistajuus on ”kokopäivätyö”, sillä seurakunnissa odotetaan, että todistajien pitää olla aina läsnä kokouksissa ja konventeissa, ja kiertää ovelta ovelle käännytystyössä.

Todistajien satsaus ei kuitenkaan tuota enää riittävästi tulosta. Jehovan todistajien määrä on ollut Suomessa hienoisessa laskussa viisi viime vuotta. Tuoreimman tilaston mukaan heitä oli noin 18.700 vuonna 2013.

Aila Ruoho uskoo, että netin keskustelu- ja vertaistukipalstat ovat tehneet tehtävänsä.

– Varmasti lasku johtuu osittain kritiikistä, jota on helppo löytää netistä.

Ruoho nostaa esiin Jehovan todistajiin liittyvän suorittamisen ja kontrolloinnin. Yhteisö seuraa valppaana, miten hyvin todistajat suoriutuvat velvoitteistaan.

– Jos suoritteita ei tee, saa hyvin pian leiman, että on huonoa seuraa, Ruoho kertoo.

Ruoho on varautunut Jehovan todistajilta tulevaan palautteeseen. Kaksi hänen sisaristaan on Jehovan todistajia.

– He eivät tietenkään ole kovin ilahtuneita siitä, että kirjoitan tällaista kirjaa. He ovat sitä mieltä, että heidän yhteisönsä on täydellinen eikä siinä ole mitään vikaa.

Aila Ruoho uskoo saavansa sisariltaan palautetta.

– Pahaa pelkään, että tulee jonkinlaisia vaikeuksia ihmissuhteiden tasolla.

Lue seuraavaksi