Koe uusi yle.fi

Tässä kahdeksan puheenaihetta uudesta Marimekko-kirjasta

Tänään julkaistava Marimekko – Suuria kuvioita -kirja kuljettaa halki ikonisen yhtiön historian. Kuuden tutkivan journalistin teos rakentaa suutuspäissään potkuja jaelleen Armi Ratian henkilökuvaa ja tarkastelee yhtiön toimintaa Aasiassa. Väliin mahtuu Marimekon nousuja ja laskuja.

kirjallisuus
Armia Ratia vuonna 1976.
Armia Ratia vuonna 1976.Antero Tenhunen / Yle

Pari vuotta sitten kohautti Björn Wahlroosin epävirallinen elämäkerta – Tuomo Pietiläisen ja Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoiden teos, jonka tekijät eivät olleet tavanneet kohdettaan. Neljä Wahlroos-kirjan kirjoittajaa julkaisee tänään kronikan, joka kertoo seikkaperäisesti Marimekon tarinan. Äänensä saavat kuuluviin muun muassa Mika Ihamuotila, Kirsti Paakkanen, Kari Miettinen, Armi Ratian tytär Eriika Gummerus ja poika Ristomatti Ratia.

Marimekon tuotantoa Kemin taidemuseossa.
Marimekon tuotantoa Kemin taidemuseossa.Jarno Tiihonen / Yle

Marimekko – Suuria kuvioita -teoksen kirjoittajat ovat tutkivat journalistit Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Annina Vainio. Kuvat ovat toimittaneet Nina Karlsson ja Otto Ponto. Kirjan on julkaissut Into-kustannus.

Yle esittelee 465-sivuisen teoksen väittämistä kahdeksan puheenaihetta.

1. Tulisieluinen johtaja

Nylonsukat kelpasivat hyvitykseksi, kun Marimekon perustaja Armi Ratia oli itkettänyt alaisiaan. Usein johtaja jakeli myös potkuja, mutta valtaosalla työt jatkuivat heti seuraavana päivänä.

Yksi syy dramatiikkaan oli se, että Ratia vihasi tylsyyttä. Kun sekatyöläinen Maija-Liisa Harjanne osti johtajalle liian isoja uimapukuja, hän sai ne kasvoilleen olet erotettu -huutojen säestämänä.

Mainostoimiston leivissä uransa aloittanut Ratia ei hätkähtänyt, kun varastoon oli kertynyt sadoittain huonolaatuisen pohjakankaan vuoksi pilalle menneitä mekkoja. Hän julisti sekundan priimaksi ja sai myytyä tavaran ongelmitta sellaisenaan.

Ratia ymmärsi jatkuvan julkisuuden tärkeyden, ja hän osasi hoitaa pr-tilaisuudet mieleenpainuvasti.

2. Työ työnä, juhlat juhlina

– Maksavaurioista alkoi hänen viimeinen sairaalajaksonsa. On turha salata sitä, että hän käytti liikaa alkoholia, Armi Ratian poika Ristomatti Ratia kertoo kirjan tekijöille.

Armi Ratia osasi juhlia, ja jos aihetta ei ollut, sellainen keksittiin.

Työympyröissä Ratia ei liikkunut humaltuneena, ja tehtaalla hän vietti aikaa usein jo aamutuimaan. Tämän takia työtoverit ovat olleet myötäloukkaantuneita Ratiasta kertovastaArmi-näytelmästä jaArmi elää-elokuvasta.

Ristomatti Ratia Suomen lasimuseossa
Ristomatti Ratia kertoo kirjan sivuilla äidistään Armi Ratiasta.Tiina Kokko / Yle

3. Seksiä Kekkosen kanssa?

Presidentti Urho Kekkosella oli lämpimät välit Armi Ratiaan. Kaksikko tutustui toisiinsa Bökarsin uuden navetan vihkiäisissä, joissa Kekkonen hylkäsi teollisuuspamppujen ja vuorineuvosten seuran ja viihtyi sen sijaan Marimekon tyttöjen kanssa myöhään yöhön.

Kekkonen myönsi Marimekolle Tasavallan presidentin vuoden 1974 vientipalkinnon, ja hiljalleen suhde Armi Ratiaan muuttui ystävyydeksi. Armi elää -elokuvan ohjannut Jörn Donner toteaa, että "kai he muutaman kerran harrastivat seksiä."

4. Hys hys, Afrikassa tuttuja kuoseja

1980-luvun puolivälissä Marimekko teki tupakkatehtaasta monialayritykseksi laajentuneen Amerin omistuksessa pelkkää tappiota.

Riippakivenä oli myyntiin suhteutettuna valtavan iso varasto, josta oli päästävä eroon. Menneiden sesonkien tuotteet eivät soveltuneet markkinoille. Koska tavaramerkkiä ei sopinut myydä alennuksella ympäri maailman, silloinen toimitusjohtaja Jan-Erik Grönlund otti yhteyttä Punaiseen Ristiin ja sopi seitsemäntuhannen kilon vaate-erän lahjoituksesta Tansaniaan. Ehtona oli, että jokaisesta vaatekappaleesta oli irroitettava niskalappu tai muu merkki, josta yhtiön olisi voinut tunnistaa. Yhteistyö salattiin lehdistöltä.

5. Kirsti Paakkasen tarina

Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen.
Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen.Jyrki Lyytikkä / Yle

Amer pyristeli 1990-luvun alussa eroon Marimekosta. Amerin talousjohtaja Kari Miettinen kartoitti vaihtoehtoja, ja pian vastaus alkoi hahmottua. Kirsti Paakkanen, maan paras mainosnainen, pystyisi myymään varastot tyhjiksi, jotta seuraava askel olisi mahdollinen.

Miettinen tarjosi Paakkaselle niin konsultin kuin toimitusjohtajan virkaa, mutta kumpikaan ei naista kiinnostanut. Paakkanen halusi ostaa koko Marimekon.

Paakkanen ei tuntenut designbisnestä, Marimekkoa oli hoidettu huonosti ja varastot olivat täynnä vanhaa tavaraa. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä, kun klassikkokuosit keksittiin uudelleen. Retrobuumi nosti Unikot, Kivet, Kaivon ja Meloonin kuluttajien suosioon.

Paakkasen aikakauden suurimmaksi virheeksi on osoittautunut päätös ostaa turkisyhtiö Grünstein Product. Se maksoi Marimekolle lopulta runsaat kaksi miljoonaa euroa.

6. Ihamuotila johtoon taantuman kynnyksellä

Tiina Alahuhta-Kasko ja Mika Ihamuotila.
Tiina Alahuhta-Kasko ja Mika Ihamuotila.Marimekko

Muotoilusta kiinnostunut sekä maalaamista ja piirtämistä harrastanut, menestynyt pankkiiri Mika Ihamuotila asteli 2007 Kirsti Paakkasen huoneeseen Marimekon pääkonttorissa ja ilmoitti tulleensa ostamaan Marimekon. Paakkanen oli vakuuttunut.

Ylelle uusi omistaja-toimitusjohtaja sanoi kaupan julkistamistilaisuudessa Marimekon olevan Suomen suurin yhtiö ihmisten sydämissä.

– Nokia on ehkä sitä lompakolla mitattuna, mutta jos katsotaan suomalaisten sydämiä ja tunteita. Mielestäni Marimekko on suomalaisten yhtiö ensinnäkin.

Ihamuotilan aikana työskentelytavat muuttuivat. Joidenkin mielestä tunne katosi. Kirsti Paakkasen mielestä Marimekosta tuli Amerin kaltainen "palikkaorganisaatio". Monen marimekkolaisen mielestä johtotapa ammattimaistui ja alkoi vastata ulkomaille suuntaavan pörssiyhtiön tavoitteita.

2000-luvun lopun taantuman ja talouskriisin mukana rahoitusongelmiin ajautunut Ihamuotila ja tulosvaroituksen antanut Marimekko olivat kovilla. Kari Miettinen paljastaa kirjan tekijöille, että suunnitelmia Paakkasen kanssa Marimekon takaisin ostosta oli tehty.

7. Historiaa synkimmillään: Metsänväki-skandaali

Metsänväki -kangas.
Metsänväki -kuosi.Marimekko

– Se oli karmeaa. Valvoin monta yötä. En millään olisi voinut uskoa, että tällainen luottohenkilö kuin Kristina Isola syyllistyisi tällaiseen. Siinä oli kaksi ikonia, Finnair ja Marimekko. Minusta sen kauheus oli siinä, että se koski molempia, Kirsti Paakkanen kommentoi kirjan sivuilla ensimmäistä kertaa vuoden 2013 plagiointikohua.

Mika Ihamuotila ei ollut uskoa asiaa todeksi, mutta Isola oli myöntänyt kopioinnin heti ensimmäisessä keskustelussa luovan johtajan Minna Kemell-Kutvosen kanssa. Marimekko oli ensi kertaa piinallisen, kielteisen mediahuomion kohteena.

Toisin päin kuvio oli tuttu entuudestaan. Muun muassa Unikon tekijänoikeuksista taisteltiin vuonna 2008, kun italialainen Dolce & Gabbana oli kopioinut kuosin. Samana vuonna valmistui Isolan Metsänväki.

8. Kylmää on, mutta palkka on ok

Kirjan sivuilla kuvataan tilanne, kun Mika Ihamuotila on juuri nähnyt videon Marimekon käyttämältä Kiinan laukkutehtaalta. Videolta näkyy, kuinka kiinalaiset kokoavat Marimekon laukkua toppatakit päällä. Yksi työntekijöistä on kertonut osion kirjoittajalle Kati Pehkoselleansaitsevansa hieman alle viisisataa euroa kuukaudessa, noin kaksi euroa tunnissa. Jianxin alueella on määrätty noin 210 euron minimipalkka kuukaudessa.

Ihamuotila pohtii, ettei kylmyys ole suuri eettinen rikkomus verrattuna esimerkiksi lapsityövoimaan tai räikeisiin turvallisuuspuutteisiin. Asia on tarvittaessa korjattavissa.

– Onko kuitenkin parempi tarjota noille köyhille ihmisille töitä heidän maassaan hyvällä palkalla, Ihamuotila kysyy.

Marimekon ainoa kotimainen tuotantolaitos on Helsingin Herttoniemen kangaspaino, jossa painetaan vuosittain noin miljoona metriä kangasta. Tuotannosta yhteensä noin viidesosa teetetään Kiinassa, Thaimaassa ja Intiassa, jotka lukeutuvat kansalaisjärjestöjen luokittelemiksi riskimaiksi.