Kansanäänestys maksaa mansikoita

Kansanäänestyksen ehdottamisesta on tullut kansan syvien rivien suurta huvia viime päivinä. Kuntien talouspäättäjiä ehdotukset hirvittävät, sillä ylimääräisen ja yllättävän äänestyksen järjestäminen nielee paljon rahaa. Rahaa, jota budjettiin ei ole varattu.

Kotimaa
Kansanäänestysehdotus pitää viedä valtuustoon, jos 5 % kunnan äänestysoikeutettujen määrästä sitä vaatii.
Kansanäänestysehdotus pitää viedä valtuustoon, jos 5 % kunnan äänestysoikeutettujen määrästä sitä vaatii.YLE / Soila Lindholm

Kansanäänestys on aina neuvoa-antava eli valtuuston ei tarvitse sitoutua äänestystulokseen. Suomessa kansanäänestystä on käytetty vähän lain olemassaolon aikana eli 1990-luvulla ja sen jälkeen. Järjestetyt äänestykset ovat lähes aina liittyneet kuntaliitoksiin.

Esimerkiksi Keuruulla valtuusto sai käsiteltäväkseen ripeällä vauhdilla kansanäänestysehdotuksen vastaanottokeskuksen perustamisesta. Äänestysehdotus oli helppo kaataa, sillä valtuusto asettui reilulla äänten enemmistöllä keskusta vastustavan lausunnon taakse ja niin kansanäänestyksen tarve katosi.

Keuruulla jouduttiin miettimään kansanäänestystä jo kerran aikaisemminkin tänä vuonna, sillä kuntaliitosneuvottelut etenivät keväällä siihen suuntaan, että äänestykseen oli syytä varautua.

Keuruulla siis laskettiin, mitä kansanäänestys tulisi maksamaan. Äänestysikäisiä kaupungissa on tarkasti laskien 8698. Jos neuvoa-antava äänestys järjestettäisiin, pitäisi muodollisten asioiden olla kunnossa. Äänestyspaikat, uurnat, toimihenkilöt. Ja materiaalia pitäisi postittaa äänestäjille kotiin, kopioida lippuja ja lappuja. Rahaa sellainen meno nielee.

Keuruun keväinen laskelma oli, että jos kansanäänestys tulee, niin rahaa pitäisi sitä varten kaivaa kassasta karkeasti arvioiden 40 000-50 000 euroa. Keuruuta suuremman kunnan menot olisivat tietenkin myös suuremmat.

Kuntaliitolla on äänestystä parempi idea

Kuntaliitto pitää erikoisen tärkeänä, että isoissa asioissa kansalaisten mielipiteitä kuunnellaan. Kansanäänestys kuitenkin nähdään jäykkänä ja kalliina vaihtoehtona.

Tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom sanoo, että kunnat voisivat turvautua kevyempään ja antoisampaan vaihtoehtoon, kansalaiskyselyyn.

– Vaihtoehtona neuvoa-antava kansalaiskysely tuottaisi enemmän tietoa kansalaisten kannoista. Siinä voisi seikkaperäisemmin kertoa, mistä on kyse ja vastausvaihtoehtojakin voisi olla enemmän kuin ne kansanäänestyksen kyllä tai ei, toteaa Pekola-Sjöblom.