Sotilaan pojalla ei ole yhtä lapsuudenkotia – "Minun Suomeni puhuu montaa murretta"

Lapsena paikasta toiseen muuttaneelle Pauli Aalto-Setälälle urbaani nomadielämä on ollut rikkaus. Viimeksi kun Aalto-Setälä vieraili Kajaanissa, hän huomasi, että koko lapsuuden kerrostalo oli myytävänä.

ilmiöt
Pauli Aalto-Setälä, kuva otettu hänen luvallaan Facebookista
Pauli Aalto-Setälä

Kun Pauli Aalto-Setälä muutti 7-vuotiaana Kajaaniin, ei pojan auttanut kuin lähteä rimputtelemaan ovikelloja uusien kavereiden löytämiseksi. Tilanne ei ollut uusi, sillä lapsuudessa perhe muutti lukuisia kertoja upseeri-isän työn perässä varusmiespaikkakunnalta toiselle.

– Siinä tuli rohkeaksi etsimään kavereita, Aalto-Setälä muistelee.

Vaikka koululaisen maisemat ja kaverit vaihtuivat usein, eri puolilta Suomea löytyi läheisiä ystäviä, joiden kanssa Aalto-Setälä pitää yhä yhteyttä. Kajaanista Aalto-Setälälle jäi mieleen erityisesti kauniit maisemat, ja Hoikankankaalla oleva pieni järvi, jonka rannalla lapset usein leikkivät.

– Aikuisen ihmiset lapsuusmuistot voivat olla aika kliseisiä, niihin liittyy kesä ja yhdessäolo ja ikuinen auringonpaiste. Ihmisen muisti on ilmeisesti armollinen.

– Kun muutimme parin vuoden kuluttua Turkuun, muistan että kinasin pitkään, että ainoa oikea kieli on se mitä Kajaanissa puhutaan, Aalto-Setälä naurahtaa.

Murteet kulkevat mukana

Lapsuudenkodin merkitys on hänelle luonnollisesti hyvin erilainen kuin perinteisesti ajatellaan.

– Olen ollut tällainen nomadi, olen kulkenut isäni työn kautta paikasta toiseen. Jokainen paikka tuli kuitenkin tutuksi ja jokaisesta murteesta on jäänyt jotain omaan kieleen. Ylipäätään siinä kehittyi näkemys Suomesta sisäisestikin monikulttuurisena maana, Aalto-Setälä pohtii.

Kun muutimme parin vuoden kuluttua Turkuun, muistan että kinasin pitkään, että ainoa oikea kieli on se mitä Kajaanissa puhutaan.

Pauli Aalto-Setälä

Pysyvän lapsuudenkodin puuttuminen on ollut Aalto-Setälälle rikkaus, joka on opettanut sosiaalisuutta ja rohkeutta. Lapsuus on vaikuttanut myös siten, ettei vahvaa tunnesidettä kiinteistöihin tai omaisuuteen ei ole koskaan syntynyt.

– Siinä kasvoi mukautumishaluiseksi. Omaisuudella tai talolla ei ole näin aikuisenakaan valtavaa merkitystä.

Aalto-Setälän nuoruudessa oli kuitenkin vaiheita, jolloin hän jollain tasolla kaipasi yhtä kiintopistettä, lapsuudenkotia.

– Muistan, että murrosikäisenä vähän kadehdin niitä, jotka olivat eläneet koko elämänsä samalla paikkakunnalla ja tunsivat kaikki sen kadut ja ihmiset. Se meni kuitenkin ohi, enää ei ole sellaisia tuntemuksia.

– Päinvastoin, minun Suomeni on todella suuri ja puhuu montaa murretta. Nykyään on helppo mennä mille paikkakunnalle vain, Aalto-Setälä lisää.

Lapsuuden kerrostalo myytävänä

Nykyään Aalto-Setälä asuu Helsingissä ja toimii suuren yrityksen johtajana. Kainuussa hänellä tulee käytyä silloin tällöin.

– Olen käynyt myöhemmin Hoikankankaalla katsomassa paikkoja. Viimeksi katsoin, että koko kerrostalo oli myytävänä ja se maksoi saman verran, kuin yksiö Helsingissä.

– Soitin sieltä sitten veljille, että ostetaanko meidän lapsuuden kerrostalo, se olisi aika magee paluu lapsuuteen, mies naurahtaa.