Sari Helin: Kun täydellinen penis korvasi puoli yhdeksän uutiset

Pakolaiskriisi muokkaa Eurooppaa palauttamattomalla tavalla. Suomessa se on paljastanut, miten kansan olisi yleissivistyksen kannalta edelleen kannattanut pysyä puoli yhdeksän uutisten ääressä ja tilata aamun lehtensä.

Sari Helin
Sari Helin.
Liisa Valonen

Oikeilla pakolaisilla ei voi olla kännykkää. Oikeat pakolaiset eivät voi olla nuoria miehiä. Oikeat pakolaiset näkevät nälkää ja makaavat liikkumattomina leireillä. Ja sitä paitsi, eihän Euroopan liepeillä ole edes mitään meneillään, että tänne peräkylille asti tarvitsisi tulla. Tulevat vain elintason perässä ja Isisin lähettäminä, nämä mukamaspakolaiset. Siinä suomalainen pakolaispoliittinen rintama 1.

Pakolaisrintama 2 puolestaan jakaa tunnin välein sosiaalisessa mediassa tapahtumia, joissa kerätään pakolaisille joko vaatteita tai koteja. Yltiöpäisessä pakolaishurmassa moni haluaa majoittaa kokonaisen suvun, vaikka hädin tuskin pystyy itsestään pitämään huolta. Tykkäyksiä ja videoita jaellaan, ollaan yhtä suurta kansainvälisen pakolaisrakkauden perhettä, siinä pakolaispoliittisessa rintamassa nro 2.

Ainoa asia, joka todella vakavasti jakautunutta kansaa nyt yhdistää, on tiedon puute. Pakolaisuuden kieltäjät ja pakolaisuuden syleilijät ovat yhdessä rintamassa siinä, että hyvin harva osaa edes sijoittaa Syyriaa oikeaan maanosaan. Eurooppaa ravisteleva muutos tuli niin äkkiä, että hämmennys on enemmän pinnalla kuin tosiasioiden tajuaminen.

Me luemme päivittäin tietoa siitä miten täydellinen penis saavutetaan ja miten nelikymppinen äiti on menossa/mennee/on luultavasti mennyt/on ehkä menoillaan Playboyn kuviin.

Suomi oli vielä 10 vuotta sitten tasalaatuisen yleissivistynyt maa. Meidän koulumme olivat tasaisen perushyviä ja perheissä oli yhtäläinen tapa käyttää mediaa. Aamun sanomalehdet luettiin ja puoli yhdeksän uutisille hiljennyttiin. Siinä sai väkisin tietoa maailmasta, vaikka ei sitä hakenut eikä sitä ollut vailla. Toisin on nyt. Kertakäyttöä ja tykkään-nappia hamuava kulutustapa ei kaipaa taustoittavaa tietoa.

Somen ja lyhyen tiedon aikana sensaatiot ja kummallisuudet ovat uutisiamme. Me luemme päivittäin tietoa siitä miten täydellinen penis saavutetaan ja miten nelikymppinen äiti on menossa/mennee/on luultavasti mennyt/on ehkä menoillaan Playboyn kuviin. Minäkin katson niitä kuvia Playboy-äidistä paljon mieluummin kuin Lähi-idän karttaa. Someajassa valinta on tehty helpoksi, on helppo tykätä mukavista asioista.

Isot mediatalot hukkasivat yleisönsä sosiaaliseen mediaan, eivätkä hypänneet perässä. Hyvät konstit alkavat olla kalliit. Niitä odotellessa tubettaja Soikun uutta kania katsoo yli satatuhatta tilaajaa. Tubettava uutistenlukija Piia Pasanen voisi tuplata tuon määrän helposti, jopa ilman kania.

Kansa toki saa, mitä kansa haluaa. Täydellisten penisten metsästyksen tuoksinassa unohtuu kuitenkin ikävä ansa, joka on se, että yleissivistyksen puute on lähtökohtaisesti huono asia. Jos pakolaiskriisi ajaa kauttaaltaan tyhmistyneen kansan kahteen leiriin (ilmaus sallittaneen), ei siitä mitään hyvää seuraa. Sen sijaan siitä on historiamme valossa seurannut pelkkiä ikävyyksiä.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja