1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. romaanit

Pertti Lassila: Armain aika

Pertti Lassila on onnistunut pienessä romaanissaan luomaan kesäisen idyllin, johon menneisyys heittää synkän varjonsa. Romaanin aika yli 60 vuotta sitten tuntuu sellaiselta kuin siitä  kerrotaankin, rauhalliselta ja yksinkertaiselta, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Kuva: TEOS

Kirjailijoiden, kriitikoiden ja kirjallisuudentutkijoiden välillä on aina ollut pientä kissanhännänvetoa. Kriitikot ja tutkijat antavat mieluusti kirjailijoille ohjeita, minkälainen hyvän runon, novellin tai romaanin pitäisi olla. Kirjailijat ovat näistä isällisistä ohjeista näreissään. He kehottavat kriitikoita ja tutkijoita näytteeksi kirjoittamaan itse oikean runon, novellin tai vaikka näytelmän. Sitten oltaisiin samalla viivalla. Kinastelu on varmasti jatkunut kirjallisuuden kirjoittamisen alkuhämäristä ja jatkuu muotoaan muuttaen aikojen loppuun saakka.

Eläkemiehenä on kirjallisuudentutkija ja kriitikko Pertti Lassila siirtynyt raja-aidan toiselle puolelle eli kirjailijaksi. Hän julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2013. Nyt häneltä on ilmestynyt romaani nimeltään Armain aika. Kirjan on kustantanut Teos. Vuonna 1949 syntynyt Lassila on toiminut Helsingin Sanomien kriitikkona vuodesta 1972 alkaen ja kirjoittanut yli tuhat arvostelua. Kotimaisen kirjallisuuden dosenttina hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa ja vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa. Pertti Lassila on julkaissut useita kirjallisuushistoriallisia tutkimuksia.

Kimmo katselee maailmaa ilman menneisyyden painolastia

Armain aika on nimessäänkin Suvivirttä mukaellen kertomus kesästä 1950-luvun alussa. Kesää eletään merenrannan huvilalla, jonka isoisä on ostanut kauan sitten. Romaanin henkilöt ovat kolmessa polvessa; isoisä, tytär ja tyttärenpoika. Isoisä on  eläkkeellä oleva pankkimies, joka jäi leskeksi sota-aikana vaimon kuoltua syöpään. Eila-tytär on myös leski, oikeastaan hän on kaksinkertainen leski. Ensimmäisen mies kaatui talvisodassa ja toinen Lapin sodassa. Jälkimmäisen miehen kanssa saatiin alulle Kimmo, joka katselee maailmaa ilman menneisyyden painolastia. Hän kokee kesän toisin kuin hänen äitinsä ja isoisänsä.

Romaanin tapahtumat ovat pieniä ja vähäisiä. Isoisä ja Kimmo pitävät verkkoja ja onkivat. He käyvät yhdessä kaupassa ja hakemassa mansikoita lähitalosta. Kimmon löytämää siipirikkoista lokia ruokitaan myös yhdessä. Isoisä rakentaa lokille katiskaverkosta aitauksen ja opettaa Kimmolle, miten arka ja loukkaantunut lintu käyttääntyy. Pojan ja lokin välille kasvaa luottamus ja vähitellen lokki alkaa tervehtyä. Äkkiä lintu onkin poissa ja Kimmon pettymykseksi linnusta ei jää muistoksi kuin pieni höyhen. Äiti opastaa poikaansa, että lokin kuuluukin olla vapaa. Se oli ruokkimisenkin tarkoitus, vaikka Kimmo ei sitä vielä ymmärtänyt.

Romaanin lukija tekee aikamatkan kauas menneisyyteen

Kimmon elo huvilalla on vapaata ja huoletonta kuten pienen pojan kesän tuleekin olla mutta isoisä ja äiti elävät raskaissa muistoissa. Isoisän avioliitto ei ollut onnellinen, pikemminkin tarpeellinen kulissi. Tytärtään hän on kuitenkin rakastanut oikeasti. Eilan raskaat kokemukset ovat painumassa unholaan, vaikka pyrkivätkin välillä pinnalle. Leskeydestään huolimatta tai juuri sen takia hän on onnellinen siitä, että Kimmo on kuitenkin olemassa.

Pertti Lassila on onnistunut pienessä romaanissaan luomaan kesäisen idyllin, johon menneisyys heittää synkän varjonsa. Juuri Kimmon kokemukset, jotka tuntuvat kirjailijan omilta, Lassila on osannut kirjoittaa niin kepeästi kuin pienen pojan kokemukset pitää kirjoittaa. Kesän tuoksut ja äänet heräävät lukijan mielessä kuin itse koettuina. Romaanin aika yli 60 vuotta sitten tuntuu sellaiselta kuin siitä  kerrotaankin, rauhalliselta ja yksinkertaiselta. Nykyajan kiireestä ja virikkeiden paljoudesta ei ole tietoakaan ja hyvä niin. Armain aika -romaanin lukija tekee oikeastaan aikamatkan kauas menneisyyteen.

Jos lukija tuntee Pertti Lassilan kriitikontyötä, voi hän ihmetellä miten kaikki on kirjoittajan mielessä muuttunut. Lassila arvosteli voimakkaasti 1970-luvun luonto- ja lintulyriikkaa tarpeettomaksi hymistelyksi ja todellisuuden pakoiluksi. Nyt 40 vuotta myöhemmin Lassila itse kirjoittaa linnuista, linnunlaulusta ja luontokokemuksista entistä minäänsä vastaan. Niin muuttuu maailma ja ihmisten mieltymykset, kirjallisuuskriitikonkin.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.