Havis Amanda oli ammoin liian roisi Helsingin siveyden vartijoille – miten käy Tom of Finlandin?

Tom of Finland -muistomerkki sopisi Helsinkiin mainiosti, vakuuttaa kaupungin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila. Mutta missä kulkee siveyden raja: saako alastomalla patsaalla olla vaikkapa erektio?

kulttuuri
Havis Amandan patsas oli aikansa kohuteos, jota pidettiin riettaana.
Havis Amandan patsas oli aikansa kohuteos, jota pidettiin riettaana.Yle

Varavaltuutettu Nuutti Hyttisen (ps.) aloite Tom of Finland -muistomerkistä tulevan keskustakirjaston kohdalle sai maanantaina varovaista vihreää valoa kaupunginhallitukselta. Kaupunginhallituksen mukaan hanke voidaan toteuttaa, jos sille löytyy ulkopuolinen rahoitus.

Ylen aikaisen radiolähetyksessä vieraillut Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila pitää ehdotusta hyvänä.

– En ota kantaa siihen, mihin se patsas tulisi tai millainen se voisi olla, mutta Touko Laaksosen elämäntyötä kunnioittava muistomerkki voisi ihan hyvin olla Helsingissä. Hän on yksi kansainvälisimmistä taiteilijoistamme.

Entä sitten siveyden rajat: voisiko kaupungin paraatipaikalla komeileva muistomerkki olla homoeroottinen samaan tapaan kuin lakanat ja verhot, joita Laaksosen töistä on tehty?

– Meillä kaikilla on varmasti joku mielikuva siitä, mitä sellainen veistos voisi olla. Taiteilijahan sen lopulta määrittelee. Yhtä hyvin se voisi olla vaikka abstrakti taideteos. Tässä vaiheessa kuitenkaan mitään konkreettista ei ole ehdotettu, edes taiteilijaa ei ole tiedossa.

Havis Amanda oli aikansa kohupatsas

Helsingissä on paljon alastomia patsaita aina Kolmen sepän patsaasta Paavo Nurmeen. Liittyykö patsaisiin tai julkiseen taiteeseen siveyssääntöjä?

– Julkinen taide herättää intohimoja juuri sen takia, että se on julkista, yhteisessä kaupunkitilassa kaikkien nähtävillä. Loistava esimerkki tästä on Havis Amanda: kun se paljastettiin 1908, sitä pidettiin riettaana ja naisasialiike oli kauhuissaan, että tällainen katutyttöä muistuttava nainen on yhtäkkiä Helsingin symboli.

Tällaisen keskustelun kautta se lopulta nähdään, mikä on liikaa ihmisille ja mikä ei.

Maija Tanninen-Mattila

Kun viime kesänä, eli reilut sata vuotta myöhemmin, japanilainen taiteilija Tatzu Nishi peitti teoksellaan tämän alastoman naisen, siitäkin syntyi kohu.

Entä mihin taidemuseon johtaja itse vetäisi siveyden rajan; onko esimerkiksi erektio liian siveetön kuvattava julkiseen taideteokseen?

– En osaa siihen vastata. Se riippuu hirveästi veistoksesta, millainen se kokonaisuutena olisi.

– Tunteita nämä ehdotukset herättävät varmasti. Tällaisen keskustelun kautta se lopulta nähdään, mikä on liikaa ihmisille ja mikä ei. Minusta Helsinki on avoin ja yhdenvertainen kaupunki, johon tällainen muistomerkki varmasti sopii. On kiinnostava nähdä, millaisia ehdotuksia tullaan tekemään.

Kun Tanninen-Mattilalta tiedustelee rohkeinta hänen näkemäänsä patsasta, löytyy vastaus helposti. Se on hänen Berliinissä näkemänsä muistomerkki, joka on pystytetty natsien vainoamille homoseksuaaleille.

Teos paljastettiin vuonna 2008 Tiergartenin puistossa lähellä Brandenburgin porttia. Kyseessä on neljä metriä korkea betonilaatta, jonka sisään asennetussa tv-ruudussa kaksi miestä suutelee toisiaan.