Pojan lukuinto voi syttyä pienestä: "Ja yhtäkkiä sitten luinkin paljon"

Unohtakaa oman lapsuutenne tyttö- ja poikakirjat ja olkaa valppaina sen suhteen, mikä lasta kiinnostaa, neuvoo tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen lastensa lukuinnosta huolestuneita vanhempia. Hän kannustaa myös yhdessä lukemiseen.

kulttuuri
Poika lukee sarjakuvalehteä
Jukka Töyli / Yle

Muovikasseittain Aku Ankkoja, dekkareita, luonto-, eläin- ja seikkailukirjoja – 7-vuotias Konsta Töyli lukee ihan kaikkea, mitä käsiinsä saa.

Onko paljon lukeva poika harvinainen tapaus? Mahdollisesti, mutta ihan faktatietoa asiasta ei oikeasti ole, kertoo lasten- ja nuortenkirjallisuuteen perehtynyt tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen.

– En ole välttämättä huolestunut, vaikka jatkuvasti kuulee kommentteja, että pojat eivät lue riittävästi. Penään laajaa lukemistutkimusta, jossa selvitettäisiin, mikä tilanne Suomessa oikeasti on.

Konstakaan ei osaa kertoa varmasti muiden poikien lukemisesta, koska kaverukset eivät juuri asiasta keskustele.

– Mutta kyllä siellä jokaisella on pulpettikirjoja. Ja yksi kavereista lukee ainakin Ellaa ja kavereita. Se onkin pitkä operaatio.

Vaikka Konsta on lukemisen suhteen kaikkiruokainen, mieluiten hän lukee seikkailutarinoita, koska "niissä on jännitystä." Uusin suosikki löytyy länsinaapurista.

– Anna Janssonin Emil Wern tutkii. Niitä olen lukenut jo neljä ja niistä tykkään.

Uutta poikakirjallisuutta tarvitaan

Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan poikia kiinnostavia kirjoja on tarjolla, mutta enemmän ja monipuolisemminkin voisi olla.

– Pojan odotukset, tarpeet ja kiinnostuksen kohteet tietää parhaiten toinen poika tai mies. Tarvittaisiin enemmän mieskirjailijoita ja -kuvittajia, jotka tekisivät poikakirjallisuutta, hän sanoo.

Yhtäkkiä sohvalta kuului: "Suomalainen puutarhakirja!" Ja siitä lähtien on sitten luettu.

Kristiina Töyli

– Meidän lapsuuden rakkaat poika- ja tyttökirjat voitaisiin unohtaa. Pitäisi miettiä, mitä tämän päivän nuoret oikeasti haluavat. Mitkä olisivat esimerkiksi monilukutaidon, erilaisten digimateriaalien ja multimedian mahdolllisuudet tuoda lukemiseen uutta potkua ja innostusta.

Heikkilä-Halttunen haastaa kirjailijoiden ja kuvittajien lisäksi kustantajia, lasten vanhempia, opettajia ja harrastusten ohjaajia olemaan hollilla poikien lukemisharrastuksen kanssa.

– Pitäisi olla aistit herkkinä, että mitä se poika haluaa, mistä se on kiinnostunut ja kuinka pienestä lukuharrastus voi parhaimmillaan leimahtaa.

Sillä pienestä se voi tosiaan leimahtaa. Niin kävi Töyleillä pari vuotta sitten.

– Yhtäkkiä sohvalta kuului: "Suomalainen puutarhakirja!" Ja siitä lähtien on sitten luettu, muistelee Konstan äiti Kristiina Töyli hetkeä, jolloin Konsta oppi lukemaan.

Yhdessä lukeminen kantaa pitkälle

Poikaa ei ole tarvinnut patistella lukemisen pariin – pikemminkin päin vastoin.

– Välillä saatan yrittää lukea salaa sängyssä, taskulampun valossa, Konsta paljastaa.

Väitän, että vanhemmat tutustuvat lapsiinsa paremmin viettämällä paljon aikaa kirjan ja lapsen kanssa, yhdessä lukien ja nautiskellen.

Päivi Heikkilä-Halttunen

Myös kolme vuotta nuorempi Sampsa saa nauttia isoveljen harrastuksesta, kun Konsta lukee hänelle ääneen.

– Mutta kun haluan rentoutua näiden kirjojen parissa täällä omassa huoneessa, äiti lukee Sampsalle.

Päivi Heikkilä-Halttunen ihmettelee, kuinka yllättävän vähän arvostettua lukeminen lapsiperheissä yleensä on. Hän kannustaa perheitä kirjojen pariin, koska yhdessä lukeminen on tärkeää, hyödyllistä, pitkälle kantavaa ja iloista.

– Lukeminen antaa vanhemmille osviittaa lapsen kasvusta, kehityksestä, tunteista, kipukohdista, vahvuuksista ja sosiaalisista taidoista, hän sanoo.

– Väitän, että vanhemmat tutustuvat lapsiinsa paremmin viettämällä paljon aikaa kirjan ja lapsen kanssa, yhdessä lukien ja nautiskellen.