Pääkaupungin valoista pikkukylään oluenpanijaksi

Helsinkiläinen perhe halusi elämälleen uuden suunnan. Saunan lauteilla Tuomo Holmin päässä kypsyi ajatus panimon perustamisesta. Syntyipä siinä sivussa leipomokin.

oluenvalmistus
Oluenpanija Tuomo Holm valvoo pullotusta
Jarkko S. Laitinen / Yle

Tuomo Holmilla perheineen ei ollut aavistustakaan tulevasta, kun koti Helsingissä jäi taakse. Nelihenkinen perhe oli päättänyt jättää kiireisen oravanpyörän taakseen ja tehdä jotain muuta. Uusi koti ja elämä löytyivät pienestä Mathildedalin kylästä Salosta.

– Tänne kylään halusin työllistyä, ja kun täällä ei juuri työpaikkoja ole, niin piti keksiä jotain omaa. Kyläsaunan lauteilla sitten heitin ilmoille ajatuksen omasta panimosta, ja sain kannatusta kylän miehiltä, oluenpanija Tuomo Holm muistelee.

Tänne kylään halusin työllistyä, ja kun täällä ei juuri työpaikkoja ole, niin piti keksiä jotain omaa.

Tuomo Holm

Panimon toiminta alkoi joulukuussa 2014 tarkoitusta varten rakennetussa talossa. Tällä hetkellä Holm on ainoa, joka saa palkan panimosta. Mutta tulevaisuus näyttää hyvältä ja toisenkin työntekijän palkkaamista on jo mietitty.

– Menekki on jopa vähän yllättänyt meidät. Kyllä tässä ihan tosissani saan töitä tehdä, enkä kohta enää ehdi kaikkea yksin tehdäkään. Toivottavasti kohta pystytään palkkaamaan toinenkin työntekijä. Pullotusvaiheessa saan aina apua, ja maisteluhommiin onkin sitten jo jono, Holm virnistää.

Kylä on brändi

Mathildedalin kylässä on 130 vakituista asukasta. Kylä-käsitteestä onkin tehty brändi.

– Meillä on esimerkiksi kyläkoulu, kyläsauna, kyläpuoti ja jopa kyläalpakatkin. Panimon kohdalla sitten yksi osakkaistamme totesi, että kylällähän tässä ollaan, eikös siitä tule siis kyläpanimo. Ei meidän siis tarvinnut edes keksiä mitään, Holm kertoo.

Panimon seinän takaa leijuu kutsuva tuoksu. Holmin vaimolla Elina Rantamäellä on mainostoimistotausta, mutta Mathildedalissa hänet tunnetaan kyläleipurina.

– Kyllä sitä pitkään pohdin, että mitä voisin täällä ryhtyä tekemään. Piti hieman miettiä mitä kylältä puuttuu. Ja sitten oman harrastuneisuudenkin kautta syntyi ajatus leipomosta.

Sesonkituotteita haetaan kauempaakin

Pikkukylän leipomo ei pysty kilpailemaan isojen toimijoiden kanssa tuotteiden lukumäärällä.

– Yritän tehdä sellaisia tuotteita, mitä ei marketin hyllyltä saa. Tietysti mukana on myös paikallisuutta, niitä raaka-aineita mitä tältä seudulta löytyy. Täällä tuotetaan esimerkiksi hunajaa, ja nyt syksymmällä käytän puolukkaa, Rantamäki luettelee.

Pikkukylässä ei ole loputtomasti asiakasvirtaa. Mutta toistaiseksi leipomo on pärjännyt yllättävänkin hyvin.

– Olen jopa yllättynyt siitä, miten paljon täällä käy asiakkaita. Kyläläiset käyvät, mutta sen lisäksi tänne tulee paljon ryhmiä ja päiväretkiä tekeviä ihmisiä. Jotkut asiakkaat näen vain kerran, ja vakituisemmista asiakkaista tulee ihan ystäviäkin, Rantamäki hymyilee.