Mitä tapahtui, kun Suomi turvautui yleislakkoon? Katso välähdyksiä maamme työhistoriasta

Suomen ensimmäinen yleislakko kumpusi halusta taistella ulkopuolista sortajaa vastaan. Toisessa näkyivät jo sisäiset ristiriidat, jotka syöksivät maan lopulta kansalaissotaan. Kolmannessa puolestaan vaadittiin puhtaasti lisää palkkaa.

Kotimaa

Nykyisen hallituksen toimet leikata lomia, ylityökorvauksia ja sunnuntailisiä ovat saaneet työtaisteluhengen kuohumaan eri aloilla. Ulosmarsseja on tehty, lakoilla on uhattu ja yleislakkokin on jo mainittu. Toteutuessaan yleislakko olisi Suomen historian neljäs.

Yleislakolla tarkoitetaan laajaa työtaistelua, joka koskee kaikkia tai useampia ammattialoja. Tarkoituksena on pyrkiä pysäyttämään kaikki työnteko koko maassa.

Kansallista autonomiaa puolustamassa 

Palkkatyöväestön määrä alkoi kasvaa Suomessa nopeasti 1800-luvun lopulla ja erilaiset työtaistelut tulivat kuvaan heti seuraavan vuosisadan alussa. Ensimmäisen kerran kansa hyödynsi yleislakon voimaa jo Venäjän vallan alla vuonna 1905.

Venäjä oli silloin kärsinyt tappion Japanille ja se synnytti levottomuuksia emämaassa. Lakkoliikehdintä levisi rautateitä pitkin myös Suomen suuriruhtinaskuntaan, jossa siitä muotoutui nopeasti kansan yhteinen suurlakko vierasta sortajaa vastaan.

– Porvarien pyrkimyksenä lakossa oli estää Venäjän suunnitelmat yhtenäistää maiden lainsäädäntö. Työväenliike ajoi puolestaan voimakkaasti äänioikeusuudistusta, joka takasi kaikille mahdollisuuden äänestää sekä asettua ehdolle vaaleissa, sanoo työmarkkinahistorian tutkija Tapio Bergholm SAK:sta.

Ohessa otteita Kalevi Kilven kokoamasta radio-ohjelmasta, jossa suomalaiset muistelevat ensimmäisen yleislakon tunnelmia.

Ýksityiskohta radiovastaanottimesta.
Otteita vuonna 1955 esitetystä radio-ohjelmasta: 50 vuotta suurlakon alkamisesta. Äänikuvia ja haastatteluja, koonnut Kalevi Kilpi

Noin viikon kestänyt suurlakko lamautti etenkin isompien kaupunkien toiminnan. Kapakat sekä osa kaupoista sulkivat ovensa ja raitioliikenne pysähtyi. Myös posti lakkasi kulkemasta.

– Tämä aiheutti suuren ongelman esimerkiksi tiedonvälityksessä. Radiota ja televisiota ei vielä ollut, joten tiedonkulku hankaloitui heti, kun lehdet lakkasivat ilmestymästä, sanoo poliittisen historian professori Timo Soikkanen.

Tiedonkulku hankaloitui heti, kun lehdet lakkasivat ilmestymästä

Timo Soikkanen

Kansallislakoksikin kutsuttu ensimmäinen yleislakko onnistui tavoitteissaan. Suomen autonomia palautui ja syntyi yksikamarinen eduskunta. Lisäksi vuonna 1907 myös naiset saivat ensimmäistä kertaa asettua ehdolle vaaleissa.

– Työtaistelussa onnistuttiin, vaikkakin keisarin taipuminen johtui kuitenkin ensisijassa Venäjän lakkoliikkeestä, jossa Suomi toimi vain sivunäyttämönä, sanoo Soikkanen.

Ensiaskeleet kansalaissotaa kohti

Vuonna 1917 ammatillinen järjestäytyminen lisääntyi ja työtaisteluita käytiin paljon. Tilastokeskuksen mukaan koko vuoden aikana lakkojen työaikamenetykset olivat liki puolitoista miljoonaa työpäivää. Samalle vuodelle sijoittuu myös Suomen toinen yleislakko.

Marraskuussa alkaneen lakon henki oli poliittinen ja sillä yritettiin painostaa eduskuntaa. Vuoden 1916 vaaleissa Suomen Sosialidemokraattinen Puolue oli saanut eduskuntaan ehdottoman enemmistön. Eduskunta kuitenkin hajotettiin ja lokakuun 1917 vaaleissa SDP menetti valta-asemansa. Tämä ajoi puolueen julkaisemaan Me vaadimme -ohjelman, jota edistämään puhkesi yleislakko.

– Ammattiyhdistysliike ajoi silloin läpi muun muassa valtalakia, kahdeksan tunnin työaikalakia sekä yleistä äänioikeutta kunnallisasioissa. Eduskunta taipui, mutta lakon aikana syntyneet levottomuudet vauhdittivat omalta osaltaan tietä kohti kansalaissotaa, sanoo Bergholm.

12 markan palkankorotus

Tähän mennessä viimeisin Suomessa pidetty yleislakko alkoi maaliskuussa 1956 samana päivänä, kun Urho Kekkonen astui presidentin virkaan. Tällä kertaa lakossa oli puhtaasti kysymys palkkakiistasta.

– Kun sodanaikainen hinta- ja palkkasäännöstely purkaantui, monien tuotteiden ja etenkin maataloustuotteiden hintoja lähdettiin rivakasti nostamaan. Palkkoja ei kuitenkaan korotettu samassa tahdissa ja yleislakolla lähdettiin vaatimaan ikään kuin kompensaatiota, sanoo Bergholm.

– Kaksi ensimmäistä yleislakkoa olivat luonteeltaan pitkälle valtiollisia ja poliittisia. Vuoden 1956 yleislakko oli puolestaan työmarkkinalähtöinen, ja sellaisenaan lähimpänä nykytilannetta, sanoo Soikkanen.

Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö vaati tuntipalkkoihin 12:n silloisen markan korotusta, josta muotoutui sanonta "kahdentoista markan kapina".

Lähes kolme viikkoa kestäneeseen lakkoon osallistui yli 400 000 työläistä ja sen aikana menetettiin liki seitsemän miljoonaa työpäivää. Eniten tunteet kuumenivat lakon aikana huoltoasemien lähettyvillä, kun lakkolaiset väänsivät kättä poliisin kanssa bensanjakelusta. Järjestyshäiriöiden takia koko maassa pidätettiin 340 lakkolaista.

Oheisessa radio-ohjelmassa Pekka Tiilikainen selostaa välikohtausta Eteläsataman bensiiniasemalla, jolla myytiin polttoainetta ilman lakkotoimikunnan lupaa.

Työväen vaatima 12 markan korotus saatiin läpi, mutta sen merkitys näivettyi nopeasti korkean inflaation vuoksi. SAK alkoikin nopeasti penätä uusia palkankorotuksia, mutta vaateet eivät enää purreet. Yleislakon seurauksena Suomessa otettiin myös käyttöön tulopoliittinen kokonaisratkaisu.

Työmarkkinat yleislakkojen jälkeen

Vuoden 1956 yleislakon jälkeen Suomen työmarkkinoilla oli rauhallista, kunnes työtaistelutoiminta jälleen 1970-luvulla vilkastui. 90-luvun alun laman myötä lakkoilulla ei ajettu enää niinkään palkkavaatimuksia, vaan lähinnä protestoitiin suuria irtisanomisia. Yleislakoksi työtaistelut eivät ole enää kasvaneet.

– Tällaisella yleisellä työtaistelu-uhalla on kyllä vuosien varrella uhkailtu esimerkiksi Ahon hallitusta sekä Lipposen hallitusta. Näissä on kuitenkin aina kalkkiviivoilla päästy sopuun ilman yleislakkoa, sanoo Bergholm.

Nyt eletään kuitenkin hyvin erilaista elämää kuin aikaisempien yleislakkojen aikaan

Tapio Bergholm

Historian valossa yleislakoilla on saavutettu Suomessa tavoitteita, mutta sekä Bergholm että Soikkanen muistuttavat, ettei historiasta voi suoranaisesti ennustaa. Ilmapiiri ja ajan henki vaikuttavat vahvasti siihen, miten työtaisteluissa lopulta käy.

– Täytyy muistaa, että esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen jouduimme huomioimaan myös Neuvostoliiton mahdin. Tällä oli oma vaikutuksena myös työtaisteluihin Suomessa, sanoo Soikkanen.

– Pääsääntöisesti laiha sopu on parempi kuin ilmiriita, mutta tietenkin jokainen työtaistelu on oma konfliktinsa. Nyt eletään kuitenkin hyvin erilaista elämää kuin aikaisempien yleislakkojen aikaan, toteaa puolestaan Bergholm.

Lähteet: Yle Elävä arkisto, Tilastokeskus, SAK, Mertanen Tomi 2004: Kahdentoista markan kapina, Marko Tikka 2009: Kun kansa leikki kuningasta