Gallen-Kallela kohtaa nykytanssin, klasarin ja Waltarin rockin – video

Akseli Gallen-Kallelan taulujen sielunmaisema herää henkiin poikkitaiteellisessa esityksessä. Torstaina Helsingin Savoy-teatterissa ensi-iltansa saavassa Symposion-teoksessa yhdistyvät nykytanssi, klassinen musiikki ja Waltari-yhtyeen rock. Akseli Gallen-Kallelan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta.

kulttuuri
Helsingin Savoy-teatterissa ensi-iltansa saava Symposion-teos

_Valtava! Ikiaikainen! Kone! _

Näin karjuu Kärtsy Hatakka tanssijoiden vieressä Symposionissa Savoy-teatterin lavalla. Tanssijat takovat Sampoa kuin Akseli Gallen-Kallelan Sammon taonta -taulussa. Taustalla metallisoundeja vääntää Waltari-yhtye ja klassista vivahdetta tuo mukaan Maestria-jousikvartetti.

Kun puhutaan yhden tunnetuimman kansallistaiteilijan töistä ja elämästä, siitä riittää ammennettavaa moneen tyylilajiin. Syntyi taiteellinen sillisalaatti.

– Gallen-Kallela inspiroi meitä taiteilijana. Hänen töissään ja persoonassaan on paljon, mistä saa kiinni. Hänellä on ollut laaja tyylillinen skaala töissään ja elämässään. Tuntui hyvältä lähtökohdalta tällaiseen monitaiteelliseen pläjäykseen, esityksen koreagrafi ja ohjaaja Thomas Freundlich sanoo.

Tekijät ovat yllättyneitä siitä, että Gallen-Kallelaa ja hänen elämäntyötään on käsitelty niukasti tämän päivän taiteessa. Esimerkiksi Sibeliusta on ollut esillä monipuolisesti ja hänestä on tehty kirjoja ja myös yksi elokuva.

Freundlichin mielestä Gallen-Kallelan kuvasto on ajatonta.

– Varsinkin jos katsoo näitä ikonisimpia Kalevala-maalauksia. Niissä on jokin jännä oma tyyli. Ne voisivat olla nykypäivän huippuluokan sarjakuvaa. Niissä on jotain todella kiinnostavaa ja ajatonta.

Gallen-Kallelan teoksista löytyy heviä ja rappiotaidetta

Mutta kuinka Gallen-Kallelan teokset muuntuvat raskaaksi rockiksi? Waltarin Kärtsy Hatakan mielestä helposti.

– Gallen-Kallelan teoksissa ja suomalaisuudessa korostuvat sanat kallio, kylmä, kärsimys. Nämähän ovat myös hevimetallin estetiikassa peruslähtökohdat. Ei ollut todellakaan vaikeata lähteä kääntämään teoksista musiikkia.

Klassisesta musiikista Symposion-teoksessa vastannut Rene Ertomaa halusi välttää sävellyksissään kliseitä. Musiikissa ei esimerkiksi kuulu kalevalaista poljentoa lainkaan.

– Gallen-Kallelan teoksissa on hirveän rikas värimaailma sekä symboliikkaa ja fantasiaa. Niitä olen pitänyt mielessä musiikkia tehdessäni, että hänen töidensä rikkaus tulisi esiin.

Symposion-teoksella otetaan myös kantaa perussuomalaisten vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelmaan. Siinä he määrittelivät suomalaisten kansallistaiteilijoiden, kuten Gallen-Kallelan teokset, paremmaksi taiteeksi kuin esimerkiksi nykytaiteen.

Rene Ertomaata ärsyttää, että poliitikot ovat erottaneet oikean taiteen ja rappiotaiteen. Hänen mielestään Gallen-Kallela ja Sibelius edustavat jälkimmäistä.

– Heidät nostetaan oikean taiteen tekijöiksi rappiotaidetta vastaan. Sitä ajatusta mä vastustan voimakkaasti. Siinä on sellainen suututtava aspekti, että nämä herrat eivät pysty itse puolustautumaan. Mä tiedän sen verran Sibeliuksesta, että hän olisi taatusti sanoutunut tästä irti.