Putin-merkinnästä ponnahtanut poliisin salainen rekisteri käräjillä

Oikeus alkaa puntaroida, onko poliisin salaista epäiltyjen rekisteriä valvottu lainmukaisesti. Vladimir Putinin nimen kirjaamisesta epri-rekisteriin alkunsa saaneessa virkarikosjutussa puidaan oikeusvaltion peruskysymyksiä: onko poliisin salaisten rekisterien valvonta ollut täysin hunningolla ja laiminlyöty?

Kotimaa
Oikeus- ja polisitalon kyltti
Paavo Koponen / Yle

Poliisin salaisiin pakkokeinoihin kuuluvan epri-rekisterin valvonta ja ohjeistus nousi julkisuuteen vuonna 2013, kun kävi ilmi, että Venäjän presidentti Vladimir Putinin nimi oli poliisiin rikoksista epäiltyjen rekisterissä.

Poliisi poisti Putin-merkinnän virheellisenä. Valtakunnansyyttäjän virasto käynnisti kuitenkin tutkinnan salaisesta rekisteristä, johon poliisi kirjaa ihmisiä, joilla epäillään olevan yhteyksiä rikollisryhmiin.

Helsingin käräjäoikeudessa on syytettyinä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden laiminlyönnistä kolme rekisteristä vastuullista päällikköä – yksi poliisihallituksesta ja kaksi KRP:stä. Epäillyt laiminlyönnit liittyvät rekisterin tietosisällön valvontaan.

Esitutkinta-aineistoa tuhansia sivuja

Tämä ”vain sakkojuttu” on yhteiskunnallisesti tärkeä ja poliisin toimintaa punnitseva, sillä yksittäisten rekisterivalvojien toimien lisäksi oikeus ottaa kantaa, onko poliisin salaisten pakkokeinojen valvonta ollut retuperällä. Tätä kuvastaa myös syyttäjän esitutkintamateriaalin laajuus: yli 2 000 sivua.

Poliisi ja syyttäjä ovat jo ennen oikeutta käyneet kiistaa siitä, kuinka monen tiedot rekisterissä ovat. Valtakunnansyyttäjä on saanut poliisilta tiedon yli 180 000 nimestä ja 20 000 yhtiöstä. Poliisi taas sanoo, että epri-rekisterissä on todellisuudessa 50 000 nimeä.

Ero johtuu poliisihallituksen mukaan siitä, että – poliisin itse syyttäjälle antamissa – luvuissa on mukana ns. rahanpesurekisterin tiedot. Nimiä on kirjattu myös kahteen otteeseen.

Epri-oikeudenkäynti tuo esiin poliisin salaisten pakkokeinojen valvonnan tai valvomattomuuden. Oikeus joutuu pohtimaan, onko epriä todellisuudessa koskaan pystytty pitämään ruodussa. Vai onko ohjeistus, koulutus tai valvonta laiminlyöty? Onko ylimmälle valvovalle viranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle, milloinkaan annettu tarpeellisia tietoja rekisteristä?

Poliisivaltio – oikeusvaltio?

Salaisen rekisterin puiminen on nolo kolaus poliisille. Jo Venäjän päämiehen nimen kirjaaminen epäiltyjen rikollisten rekisteriin oli kansainvälisesti kuuma uutinen.

Myös muut poliisiin toimintaan kohdistuvat rikostutkinnat – kuten Aarnio-jutut ja esimerkiksi Mika Myllylän tietojen urkinta – ovat rapauttaneet poliisin julkikuvaa.

Epäiltyjen rekisterin Putin-merkintä on myös yksi juonne Aarnio-huumeoikeudenkäynnissä. Oikeudessa selvitellään Putinin nimen ja joidenkin muiden epri-tietojen vuotoja julkisuuteen.

Tutkinnan alkamisesta saakka koko epäiltyjen rekisteri on ollut ”jäissä”. Uusia nimiä rekisteriin ole kirjattu. Rekistereiden ja salaisten tiedonhankintakeinojen valvonnan remontti on kuitenkin poliisihallituksessa meneillään. Oikeusvaltiossa ei voi menetellä poliisivaltion lailla. Myös poliisin uusien oikeuksien haku edellyttää vanhojen käytäntöjen kuntoonpanoa.

Mitä tämä ”tavikselle” kuuluu!

Mutta onko ns. tavallisella ihmisellä mitään syytä olla huolissaan? Eprihän on rekisteri, johon kirjataan epäiltyjen rikollisten nimiä ja niitä, joilla on kytkyjä ja yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ja rekisteriin joutunut sivullinenhan tuskin edes tietää, että nimi on poliisin salaisissa kirjoissa ja kansissa.

Ajatusleikki paljastaa valvomattomien ja holtittomasti hoidettujen rekisterien uhan sivulliselle:

Lainaat autoasi tyttärellesi. Tytär ajaa liivijengi Cannonballin kerhotalon pihaan. Poliisi valokuvaa auton. Turvaselvitysten tietojen vuoksi hakemasi ulkoministeriön virka jää saamatta – etkä sinä saa ikinä tietää, että kaikki kaatui tuohon perusteettomaan epri-merkintään.