Tutkija: Hallituksen tapa esitellä leikkauslista vähätteli työntekijän näkökulmaa

Tutkija Mona Mannevuo kritisoi politiikassa ja työelämän johtajuudessa vallalla olevia terapeuttisen tunnekulttuurin keinoja. Mannevuon mukaan työpaikkojen näennäinen rentous ja yhteisöllisyys voi kuormittaa työntekijöitä.

Kotimaa
Alexander Stubb, Juha Sipilä ja Timo Soini hallituksen vuoden 2016 talousarvioneuvotteluiden loppuinfossa valtioneuvoston linnassa Helsingissä.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb, pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini hallituksen vuoden 2016 talousarvioneuvotteluiden loppuinfossa valtioneuvoston linnassa Helsingissä torstaina.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Tutkija Mona Mannevuon mukaan hallitus käytti tiistaina ongelmallista retoriikkaa esitellessään työntekijöitä kirpaisevan leikkauslistansa.

Hänen mukaansa tyrmistys työntekijäpuolelta oli ymmärrettävä, sillä sen lisäksi, että leikkaukset tietävät monille taloudellisia menetyksiä, hallituksen tyyli ilmoittaa leikkauksista vähätteli työntekijän ymmärrystä.

– Lista esitettiin ainoana vaihtoehtona: vedottiin kilpailukykyyn ja taloudellisiin seikkoihin. Varmasti muitakin keinoja leikata olisi ollut, mutta tämä keino oli se, jota he halusivat käyttää.

Työ tulee entistä enemmän iholle ja vapaa-aikaan

Tutkija Mona Mannevuon väitöskirja _Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita _tarkastettiin lauantaina Turun yliopistossa.

Mona Mannevuo suhtautuu johtajuudessa vallalla olevaan psykologisointiiin kriittisesti.

– Uusien johtajuusteorioiden kanssa on vaikea neuvotella, koska ne eivät ole rankaisevia, vaan aika miellyttäviäkin, mutta toisaalta myös kuormittavia.

Yksilökeskeisiä psykologisia malleja on 2000-luvulla yhä intensiivisemmin tarjottu ratkaisuksi työelämän aiheuttamiin pieniin ja suuriin kurjuuksiin.

Mona Mannevuo
Mona MannevuoMari Lehto

– Nykyään ajatellaan, että onnellinen työntekijä on tehokas. Sen vuoksi johtajat haluavat konsultteineen tuoda työntekijöille terapeuttisia työhyvinvointikeinoja, joiden tarkoitus on lisätä tehokkuutta.

Keinot saattavat liittyä esimerkiksi työtiloihin. Vallalla on käsitys, että avoimet, yhteisölliset työtilat, joissa sekä johtajat että työntekijät työskentelevät sulassa sovussa keskenään lisäävät luovuutta ja sitä myötä tehokkuutta.

– Näissä tiloissa tulee helposti tunne, että itsestä pitäisi antaa enemmän kuin se varsinainen työn tulos. Tällä keinolla ei välttämättä lisäänny työteho, mutta ainakin työ tulee entistä enemmän iholle ja vapaa-aikaan.

Ongelma tämänkaltaisessa kehityksessä on Mannevuon mukaan se, että konsulttien ja yritysjohtajien tarjoamat ratkaisut eivät istu jokaiselle työntekijälle.

– On absurdia, että työstä päättävät kaikki muut, paitsi työntekijä itse. Harvemmin työntekijöiltä kysytään uudistuksissa mitään.

– Uskon, että tämänkaltainen kehitys on monelle työntekijälle kuormittavaa ja hivenen loukkaavaakin. Esimerkiksi yliopistossa on erilaisia ylhäältä alas tuotuja työn seurantajärjestelmiä, joita työntekijät täyttävät, mutta jotka eivät tähän työhön sovellu lainkaan.

Poliitikkojen innovaatio- ja asennepuhe ärsyttää

Yksilökeskeinen innovaatio- ja asennepuhe on Mannevuon mukaan lyönyt läpi myös poliitikkojen ajatusmaailmassa.

– Jopa niin voimakkaasti, että muutos, jota he ajavat, nähdään niin oikeana, että sen vastustaminen saattaa näyttäytyä heidän silmissään vääränä ajatteluna.

– Ymmärrän työntekijän ärsytyksen, kun poliitikon, yritysjohtajan tai Elinkeinoelämän Keskusliiton palkoilla sanotaan, että työn tuottavuus tai pienellä palkalla eläminen on asennekysymys. Siinä kohtaa viesti tulee väärästä suunnasta. Tulee tunne, että pienituloinen tarvitsee enemmän asennetta kuin rahallista apua.