”Unkarin metsä on julma paikka” – helsinkiläiskirjailija Hassan Blasim kertoo miten Irakista paetaan

Helsinkiläistyneen irakilaiskirjalijan Hassan Blasimin novellit ovat karmaisevan totta juuri nyt: Pakolaiset tukehtuvat rekkaan. Seitsemän päivän matka maksaa tuhansia dollareita. Blasimin mielestä kovia kokeneet turvapaikanhakijat eivät kotoudu vain suomen kieltä pänttäämällä.

henkilökuvat

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuka?

  • 42-vuotias irakilaiskirjailija
  • asuu Helsingissä
  • Independent-kirjallisuuspalkinto novellikokoelmasta The Iraqi Christ (Irakin Purkkajeesus) (2014)
  • Independent Foreign Fiction Prize long list –ehdokkuus novellikokoelmasta The Madman of Freedom Square (Vapaudenaukion mielipuoli) (2010)
  • työstää ensimmäistä romaaniaan sekä näytelmä- ja elokuvakäsikirjoitusta
  • ateisti
  • yksi lapsi irakilaisen ex-puolison kanssa, asuvat Suomessa
  • suomalainen tyttöystävä

Säästin palkkani ja maksoin sen suoraan miehille, jotka salakuljettivat idän ihmiskarjaa lännen laitumille. Eri pakoreiteillä oli eri hinta.

– Hassan Blasim: Rekka Berliiniin -novelli (2006, suomennos 2012)

Ensimmäinen osuus: Vuorten yli Iranista Turkkiin

Kukaan, joka sen matkan tekee, ei unohda, toteaa Hassan Blasim.

Kirjailija Hassan Blasim tuli turvapaikanhakijana Irakista Suomeen 11 vuotta sitten. Helsingissä asuvan Blasimin reitti Irakista Eurooppaan on yhä käytössä, mutta aika on nyt toinen. Koventuneen kysynnän takia salakujettajien hinnat ovat moninkertaistuneet.

Nyt Blasim istuu kirjailijakuppila Rytmissä Helsingin Hakaniemessä keskioluttuopin ääressä. Oma pakomatka pyörii jatkuvasti mielessä.

"Ensimmäinen osuus on hankalin. Teemme matkaa öisin, pilkkopimeässä. Maksan kahden viikon kävelyreissusta vuorten yli Iranista Turkkiin salakuljettajille 400 dollaria. Meitä on 70 henkeä, ihmisiä eri maista, Pakistanista, Afganistanista, Irakista."

"Kulkemaamme reittiä käyttävät kurditaistelijat. Pelkäät eläimiä ja että sinut ammutaan. Turkkilaiset pommittavat aluetta. Pimeässä saatat kompastua kivisellä tiellä. Eteenpäin on jatkettava, vaikka väsyttää. Se on diili, jonka teit salakuljettajien kanssa.”

Hassan Blasimilta pakomatka Irakista Suomeen kesti neljä vuotta.

Boheemi kirjailija

Arki-iltapäivänä Rytmi-kuppilan pöydät ovat piukassa. Useimmat asiakkaat naputtavat ahkerasti läppäreitään. Tuolla koneensa ääressä istuu tuore kansanedustaja; tuo tuolla taitaa olla freelancer-toimittaja.

Tämä on monen kirjallisia töitä tekevän olohuone ja työpaikka. Niin myös kirjailija Hassan Blasimin. Täällä on valmistunut Blasimin ensimmäinen suomennettu novellikokoelma Vapaudenaukion mielipuoli.

Blasimilla on yllään ilmeiset tavaramerkkinsä, kapealierinen hattu ja ruutupaita. Parta on charmantisti harmaantunut.

Blasim kertoo olevansa surullinen pakolaistilanteesta. Hän on käynyt läheisessä Kaarlenkadun vastaanottokeskuksessa tapaamassa maanmiehiään. Eri sukupolvea, nuorempia kuin Blasim itse. Seassa on joitain hyvin koulutettuja. Osa on kasvanut autopommien seassa pohtien, kuolenko tänään vai huomenna.

Toinen osuus: Väärennetyllä passilla tarkastuspisteiden läpi Istanbuliin

"Vuorten ylitys on vihdoin ohi ja olemme turkkilaiskylässä. Saamme vähän ruokaa ja tilaisuuden nukkua. Leivänkannikka maksaa 50 dollaria. Etsin syötävää roskiksista. Kasaan on saatava 150 dollaria iranilaista passia varten, jonka avulla pääsee lukuisten tarkastuspisteiden läpi Istanbuliin."

"Kerään rahaa siivoten ja auttaen paikallisia. Lopullinen passin hinta maksetaan salakuljettamalla hasista omassa laukussa salakuljettajien puolesta. Kiinni jääminen merkitsee pitkää vankilareissua tai jopa palautusta Irakiin."

"Jatkan hanttihommissa Istanbulissa yli vuoden."

Jokaisella vastaanottokeskuksen asukkaalla on erikseen tositarina ja arkistotarina. Maahanmuuttoviraston mappeihin päätyviä arkistotarinoita uudet pakolaiset kertovat saadakseen humanitaarisista syistä myönnettävän oleskeluluvan; tositarinat taas patoutuvat mielen sopukoihin pakolaisten elätellä salaisimpia muistojaan.

– Hassan Blasim: Arkistot ja todellisuus -novelli (2012)

Varhaisnuoruuden Irak 1970-luvulla

Blasimin varhaisnuoruuden Irak oli toisenlainen. Maassa elettiin dekolonisaation aikaa. Irakiin oli Egyptin Nasserin mallin mukaan perustettu järjestelmä, joka oli osin sosialistinen ja osin kapitalistinen. Ihmiset kuuntelivat John Lennonia ja Jimi Hendrixiä.

Irakin johtoon 1970-luvulla noussut Saddam Hussein palkittiin YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOn palkinnolla maan yhtäläisen, ilmaisen terveydenhuollon järjestämisestä. Myös ilmaista koulujärjestelmää verrattiin mieluusti pohjoismaiden vastaaviin.

Sitten, vuonna 1979 naapurimaassa Iranissa tehtiin vallankumous. 1980 Irakin johtaja Saddam Hussein hyökkäsi Iraniin ja alkoi sota, joka kesti kahdeksan vuotta.

Blasimin sukupolvi, lähes kaikki ystävät ja kaverit halusivat ryhtyä taiteilijoiksi. Blasim opiskeli elokuvaa. Hän sai mainetta lupaavana, nuorena elokuvaohjaajana.

Silti hänen ystävänsä sanoivat: "Hassan, jos aiot elää, sinun on lähdettävä. Et kuitenkaan pysty pysymään hiljaa."

Diktatuurissa mielipiteitä tai kriittisiä viittauksia ei kaivata, ei edes elokuvan muodossa. Saddamin salainen poliisi tuli kotiin. Uhkaili ja kuulusteli.

Blasim muutti Pohjois-Irakiin kurdialueelle ja vaihtoi myös nimensä. Hän ei kuitenkaan malttanut olla tekemättä uutta, diktaattoria vastustavaa lyhytelokuvaa. Pelko kasvoi, mutta lähteminen oli vaikeaa.

Kolmas osuus: Euroopan rajan ylitys

Kartta
Suomessa asuvan irakilaiskirjailijan Hassan Blasimin neljä vuotta kestäneen pakomatkan reitti maateitse Irakista Suomeen 2000-luvun alkupuolella.

"Teen töitä Istanbulissa, aamusta iltaan. Työskentelen turistibaarien sisäänheittäjänä, koska osaan jo hieman englantia. Aina työstä ei makseta."

"Yritän Bulgarian rajan yli Eurooppaan neljä kertaa salakujettajien kyydissä."

"Bulgarialaisten rajavartijoiden kynsiin joutuminen on armotonta. Ne hakkaavat ja seisottavat kylmässä jokivedessä. Yksi rajavartijoista repii mukana kantamani valokuvat, koska ei usko, että Irakissa voi tehdä niitä."

Sopimus oli tällainen: jokainen maksaa neljätuhatta dollaria seitsemän päivän matkasta. Rekka ajaa öisin ja pysähtyy päivisin pieniin rajakaupunkeihin; ulostamassa saa käydä ainoastaan päiväsaikaan, mutta virtsaaminen käy yölläkin tyhjiin vesipulloihin.

– Hassan Blasim: Rekka Berliiniin -novelli (2006, suomennos 2012)

"Sota on bisnestä kaikille osapuolille"

Kirjailija Hassan Blasim puhuu kapitalismin voimasta hakaniemeläisen kuppilan pöydässä.

– Koko Lähi-itä on kytköksissä kapitalistiseen maailmaan. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset haluavat kaasumme ja öljymme, mutta vastineeksi olemme saaneet pommitusta. Et voi rakentaa rauhaa tai kehittää kulttuuriasi, jos muut maat hyväksikäyttävät tilannettasi jatkuvasti, Hassan Blasim puuskahtaa.

Kirjailija muistuttaa, että sota on myös bisnestä kaikille osapuolille. Lähi-idän sodat eivät ole hyödyttäneet pelkästään eri Euroopan maiden, Venäjän ja Yhdysvaltojen aseteollisuutta, vaan se on bisnestä myös esimerkiksi Isisille. Blasimin näkemys on, että Isis ei taistele uskonnon vuoksi vaan rahan ja omien, rikollisten etujensa ja elintasonsa säilyttämisen vuoksi.

Neljäs osuus: Sattumalta Suomeen

"Teen töitä myös Bulgarian Sofiassa maksaakseni taas seuraavan osuuden salakuljettajille. Haluan Ranskaan, koska minulla on romanttisia kuvitelmia kirjailijaelämästä Pariisissa. Uskon mahdollisuuksiini kirjailijana. Ranskassa ja Britanniassa arabiankielisellä kirjallisuudella on jo oma asemansa."

"Matkani etenee vähitellen Bulgariasta Serbian kautta Unkariin. Uskallan soittaa ja puhua puhelimessa irakilaisen naistuttavani kanssa. Hän kertoo, että kaikki luulevat minun kuolleen."

"Nainen on Suomessa kurdimiehensä kanssa. Hän pyytää minua tulemaan Suomeen, pariksi kuukaudeksi, edes kokeeksi. Olen ollut täällä nyt 11 vuotta."

Seksi, homot, uskonto – vaikea yhtälö

Suomeen on saapunut irakilaisia jo paljon ennen Hassan Blasimiakin. Yksi heistä on Blasimin ystävä Ahmed Al-Nawas. Hän on lukenut ja kommentoinut Blasimin tekstejä ennen niiden julkaisemista. Al-Nawas viimeistelee opintojaan taidekuratoinnista Aalto-yliopistossa.

Al-Nawas saapui perheensä kanssa Suomeen 15-vuotiaana jo vuonna 1995.

Hänen isänsä työskenteli Irakissa hotelliketjun johtajana. Al-Nawasin perhe asui Bagdadissa työsuhdeasunnossa suomalaisten 1980-luvulla rakentamassa talossa, jonka sisustuksena oli Marimekkoa ja Iittalaa.

Hassan Blasim

Saddamin salainen poliisi vaati isää ryhtymään muiden ihmisten ilmiantajaksi ja asentamaan huoneisiin salakuuntelulaitteet. Al-Nawasin isä päätti perheineen lähteä. Suomalainen vapaaehtoinen salakuljetti isän lopulta Pietarissa rekassa Suomeen.

Al-Nawasin mielestä Blasimin teksteissä ja julkaistuissa kirjoissa kuuluu tälle tunnusomainen raivokkuus. Kirjailijaa raivostuttaa epäoikeudenmukaisuus historiassa kuin myös tämän päivän länsimainen kaksinaismoralismi.

Blasimin tekstit ovat saaneet viime vuosina huomiota muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Niitä on myös käännetty jo useille kielille, viimeksi islanniksi ja katalaaniksi.

– Se, mitä hän on saavuttanut vain kahdella kirjalla, on aika poikkeuksellista, Al-Nawas sanoo.

Blasim on kansainvälisesti mielenkiintoisimpia arabikirjoittajia, arvioi Sampsa Peltonen. Peltonen on kääntänyt Blasimin novelleja ja näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksia arabiasta suomeen jo 15 vuotta.

– Länsikielillä häntä pidetään joissain piireissä äärimmäisen lupaavana, Peltonen toteaa.

Blasimilla on faneja myös nuorissa irakilaisissa. Hän on julkaissut arabiankieliset tekstinsä ilmaiseksi netissä. Virallisella tasolla häntä ei arabiankielisessä kirjallisuudessa ole olemassa.

– Arabiankieleisessä kirjallisuudessa puhutaan paljon seksistä, homoista, uskonnosta. Poliittista piikittelyäkin on. Hassanin tekstien yhdistelmä näitä on vaan virallisille tahoille liikaa, Peltonen sanoo.

Ne naiset

Eurooppaan tulleissa pakolaisryhmissä näkee usein vain nuoria miehiä. Pakolaisten tarina ei kuitenkaan koskaan ole vain miesten.

Sekä Blasimin että Al-Nawasin puheissa vilahtelevat naiset. Tyttöystävät ja äiti. Juuri naiset ovat olleet niitä, jotka ovat pyytäneet ja järjestäneet, vaatineet lähtemään, auttaneet.

Miksi Suomeen tulevien pakolaisten enemmistö on silti miehiä? Blasimin vastaus on yksiselitteinen.

– Naisille tai lapsille halvin kävelymatka vuorten yli olisi mahdoton. He eivät jaksaisi sitä, fyysisesti ja henkisesti. Lisäksi tie on naisille vielä vaarallisempi. Heidät voidaan raiskata. Mafia käyttää ihmisiä hyväkseen.

Kun poliisit avasivat rekan takaoven, ulos hyppäsi nuori veren tahrima mies, joka pinkaisi hullun lailla kohti metsää. Poliisi lähti perään, mutta mies katosi siimekseen. Rekassa oli kolmekymmentäneljä kuollutta.

– Hassan Blasim: Rekka Berliiniin -novelli (2006, suomennos 2012)

"Pakolaisuus on ihmisoikeus"

Kirjailija Hassan Blasimilla oli omana aikanaan Irakissa mahdollisuus opiskella ja lukea. Samaa tilannetta ei ole ollut nuoremmilla sukupolvilla, jotka ovat kasvaneet tuhotussa maassa.

– Monet näistä tulijoista ovat jonkinlaisessa shokissa. Monet heistä kaipaavat opastusta. Pelkkä suomen kielen pänttääminen ei riitä. Toisaalta koulutetut ihmiset pitää saada nopeammin töihin.

Blasimin mukaan hän ei itse joutunut kärsimään minkäänlaisesta kulttuurishokista saavuttuaan Suomeen. Vähän ironisesti hän toteaa, että moni suomalainen vaikuttaa elävän nykyään jatkuvassa kulttuurishokissa uusien tilanteiden kanssa.

Hän kehottaa kaikkia lukemaan enemmän kirjallisuutta ymmärtääkseen.

– Netti tekee ihmiset laiskoiksi. Pelkkä median seuraaminen ei riitä, kirjailija painottaa.

Blasim kannustaa meitä suomalaisia, korkeasti koulutettua kansaa, käyttämään myös luovuuttamme pakolaistilanteen hoitamisessa.

– Irakin tilanne on tällä hetkellä huono, mutta näen myös toivoa. Arabikeväällä oli merkitystä. Irakissa ihmiset kokoontuvat nyt kaduille mielenosoituksiin radikaaleja uskontoryhmiä vastustamaan. Irak on matkalla muutokseen.