Turvapaikanhakijat Suomen ja Ruotsin rajalla: "Haluan vain huolehtia perheestäni, ei muuta"

Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Suomeen Tornio-Haaparannan matkakeskuksen kautta. Rajan yli tulee poliisin arvion mukaan päivittäin jopa 300 turvapaikanhakijaa.

Kotimaa
Turvapaikanhakijoita Haaparannan matkakeskuksessa.
Jasmina Vaaraniemi / Yle

Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Suomeen nyt Torniosta. Aiemmin pääreitti kulki Helsingin ja Turun satamien kautta. Poliisin arvion mukaan tulijoita on päivittäin jopa 300.

Ei siis ihme, että Tornio-Haaparannan matkakeskuksella on vilskettä, kun saavumme paikalle kuvaajan kanssa. Suurin osa bussia odottavista oli turvapaikanhakijoita, seassa muutama suomalainen tai ruotsalainen.

Parin tunnin aikana busseihin nousee turvapaikanhakijoita jotka olivat matkalla kohti eteläisempää Suomea. Kahdesta bussista saapui ihmisiä asemalle.

Omaisuus repussa

Iso osa turvapaikanhakijoista on nuoria miehiä, minkä havaitsee omin silmin myös Tornion rajalla. Asemalla oli kuitenkin muitakin: Vanhempia miehiä, lapsia ja nuoria naisia mekoissa huiveihin kääriytyneenä tai farkuissa.

Osalla oli mukana reppu, joillakin pari muovipussia ja jotkut kävelivät kädet taskussa ilman mitään kannettavaa.

Odottelu sujuu rauhallisesti. Sisältä etsitään pistorasiaa kännykän lataamiseen, kysellään bussiaikatauluja ja langatonta nettiyhteyttä. Laiturilla poltettaan tupakkaa ja jaloitellaan.

Ottaessani kuvia linja-autosta tulijoista eräs mies osoittaa suuntaani. Puheesta tunnistan sanan ”photo”. Mies alkaa poseerata kaverinsa kanssa. Lyhyen kuvasarjan jälkeen nyökkäämme ja näytämme peukkuja toisillemme.

Kahdeskymmenes matkapäivä: Haaparanta

Irakilainen Samer tyttärineen Haaparannan matkakeskuksessa.
Samer saapui perheineen Irakista. Hän toivoo löytävänsä töitä esimerkiksi entisessä ammatissaan englanninkielen tulkkina.Jasmina Vaaraniemi / Yle

Samer-niminen turvapaikanhakija odottelee seuraavaa linja-autoa perheensä kanssa. Päivä on Samerille ja hänen perheelleen kahdeskymmenes päivä matkalla.

Perheeseen kuuluvat hänen lisäkseen vaimo ja kaksi ala-asteikäistä tytärtä. Matka alkoi kotoa Irakista ja jatkui Turkin Istanbuliin.

Siellä Samer maksoi 15 000 dollaria eli noin 13 500 euroa päästäkseen Suomen ja Ruotsin rajalle. Yhden aikuisen matkahinta oli 5 000 dollaria eli noin 4 400 euroa. Samerin kaksi tytärtä pääsivät puoleen hintaan.

Enempää matkan kulusta hän ei kerro. Samer perheineen lähti Irakista, koska kylän miliisit kiristivät häntä.

Maksa tai menetät henkesi tai tyttäresi

Samerin olisi pitänyt maksaa neljä miljoonaa dinaaria eli noin 3 150 euroa. Jos rahoja ei löytyisi, Samer tapettaisiin tai toinen hänen tyttäristään kidnapattaisiin.

Haluan löytää vapauden, demokratian ja oikeudenmukaisuutta. Toivomme, että kaikkia kohdeltaisiin hyvin täällä.

– Sanoin maksavani heille. Pakkasimme kaiken tärkeän 2-3 päivän sisällä ja jätimme maamme. He eivät tiedä paostamme, Samer selittää.

Perheen matka jatkuu Haaparannan asemalta Suomeen. Samerin mukaan minne tahansa kunhan paikka on rauhallinen, turvallinen ja oikeudenmukainen.

– Haluan löytää vapauden, demokratian ja oikeudenmukaisuutta. Toivomme, että kaikkia kohdeltaisiin hyvin täällä. Tarvitsemme turvallisuutta, jottei tarvitsisi enää olla peloissaan.

Hän kertoo pelkäävänsä varkaita, jengejä, miliisejä ja pommeja. Mies toivoo, että hänet ja hänen perheensä hyväksytään.

Toiveissa työpaikka ja koulu lapsille

Samer on ammatiltaan englanninkielen tulkki ja kääntäjä. Aloilleen asettumisen jälkeen hän toivoo löytävänsä töitä ja tytöille koulun.

– Voin tehdä samaa työtä kuin ennenkin, mutta jos löydän uuden työn, sekin käy. Haluan vain huolehtia perheestäni, ei muuta, hän kertoo.

Samer kertoo sairaan äitinsä jääneen kotimaahan. Toiveissa olisi äidinkin saaminen Suomeen. Muita ystäviään hän ei usko enää tapaavansa.

He ovat matkustaneet muualle, esimerkiksi Saksaan ja Belgiaan. Samer perheineen valitsi Suomen, koska on kuullut Suomen hyväksyvän perheet ja olevan rauhallinen ja oikeudenmukainen maa.

Hänen mielestään pakolaisten pelkääminen on turhaa. Samerin mielestä kaikissa maissa on sekä hyviä että pahoja ihmisiä.

– Ymmärrän heidän pelkonsa, koska he eivät tunne arabialaisia ihmisiä. Kun he tutustuvat meihin he näkevät, että olemme mukavia ihmisiä ja ovat iloisia kun tulimme. Emme ole vaarallisia, jos olisimme miksi edes lähtisimme, Samer lisää kysyen ennen kuin kiirehtii Kemin bussiin.

Toimitusharjoittelija Jasmina Vaaraniemi