Tiina tiesi jo varhain että ei halua biologisia lapsia – munasolut lähtevät parempaan käyttöön

Perheessä on aina luovutettu aktiivisesti verta, ja huonon hemoglobiinin omaava Tiina päätti luovuttaa jotain muuta. Tiinan mielestä jokainen lapsi ansaitsee hyvän perheen ympärilleen ja munasolun luovutus on tapa tehdä se toisten eteen.

Terveys ja hyvinvointi
Nuori naisen esittelee kahta lastenkirjaa
Heidi Kononen / Yle

Tiina tiesi jo 13- vuotiaana, että hän ei halua omia lapsia.

– Kun muut tytöt näkivät vauvoja ja sanoivat että "ooooi, mä haluun joskus tommosen", niin minulle ei ole koskaan tullut sellaista oloa. Hoidan muiden lapsia pari tuntia ihan mielelläni auttaakseni, mutta täyspäiväinen lapsista huolehtiminen ei tunnu itselle sopivalta, kertoo Tiina.

Kuten arvata saattaa, 24- vuotiaalle Tiinalle sanottu tyypillisin kommentti on: "kyllä sinä sitten haluat omiakin lapsia, kun vanhenet."

– Kun päätin ryhtyä munasolun luovuttajaksi, niin ainakin voin sanoa takaisin sen verran että olen sen kahden lapsen velvollisuuden saanut hoidettua.

– Jos on pari joka haluaa lapsen täydestä sydämestään, niin se on minulle sopiva vaihtoehto.

Päätös munasolujen luovutuksesta syntyi vähän vahingossa. "Äidinmaidossa", vaikka ilmaus ei tässä ihan sopivin ehkä olekaan.

– Minulle on kotona opetettu että hyvää pitää tehdä silloin kun sitä voi. Meidän perheessä on aina luovutettu verta, mutta koska oma hemoglobiini on niin huono, niin oli pakko alkaa selvittämään muita luovutusvaihtoehtoja. Ensin oli tapaaminen psykologin kanssa, sitten tutkittiin terveys ja kun aikataulut myös vastaanottajan osalta täsmenivät, niin alkoi parin viikon hormonihoito, jossa munasolut kypsytettiin ja myöhemmin luovutettiin, kertoo Tiina.

Lapselle annettu rakkaus on tärkeintä

Tiina ei tunne kovin paljon lapsettomia ihmisiä, mutta tunnistaa lähipiiristään paljon potentiaalisia vanhempia.

– Monet tuntemistani homo-, lesbo ja heteropareista ovat todella ystävällisiä ja heistä tulisi loistavia vanhempia. Minulle ei ole merkitystä sillä, millaiseen perheeseen lapsi tulee. Tärkeintä on, että lapsen elämässä on paljon rakkautta. Omaan päätökseen vaikutti myös se, että toisen naisen munasolun vastaanottaminen on viimeinen askel lapsettomuuden hoidossa. Jos voin omalta osaltani vaikuttaa lapsen saantiin, niin miksi en tekisi niin, pohtii 24- vuotias Tiina.

– Jos on pari joka haluaa lapsen täydestä sydämestään, niin se on minulle sopiva vaihtoehto.

Tiinan päätös tuntuu suurelta asialta, mutta hän tuntuu olevan sinut itsensä ja päätöksensä kanssa.

– En tunne mitään erityistä omistusoikeutta omiin munasoluihini. Kun lapsi täyttää 18 vuotta, hänellä on oikeus etsiä minut käsiinsä. Jos silloin oveen koputetaan, toivon että olen sitten henkisesti tarpeeksi kypsä ja valmis tutustumaan tähän ihmiseen ja kertomaan omista motiiveistani. Tieto ja tutustuminen saattaa silloin helpottaa oman minuuden löytämisessä, sanoo Tiina.

– Voihan toki oma mieli muuttua. Mutta kun seuraa maailmaa ja tiedostaa sen tapahtumat, nin huomaa että siellä on paljon lapsia joilla ei ole kotia. Jos joskus haluan lapsia pysyvästi kotiini, voisin ajatella sitten auttavani sellaista lasta. Ymmärrän, että joillekin oma lapsi on tärkeä. Vaikka se ei ole sitä minulle, se ei tarkoita sitä että muut eivät saisi jälkikasvua haluta, päättää 24- vuotias Tiina.