Koe uusi yle.fi

Senkin nalkuttava ämmä! – Menneisyyden asenteet ruokkivat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Naisiin kohdistuva väkivalta on syvään juurtunut syrjinnän muoto, jonka syyt ulottuvat pitkälle historiaan. Ohimennen lausuttu tahaton heitto vahvistaa sukupolvelta toiselle siirtyvää patriarkaalista perintöä, sanoo väkivaltatutkija Satu Lidman.

Kotimaa
nainen ottaa kannua keittiön kaapista
Yle

– Nainen on se joka nalkuttaa ja mies on se joka antaa nyrkin puhua.

– Istunkin tähän kauniimman sukupuolen edustajan viereen.

– Emäntä keittää sumpit!

Näitä oletuksia ja heittoja nainen saa kuulla yhä vuoden 2015 Suomessa.

Väkivaltatutkija Satu Lidmanin mukaan myös tasa-arvon puolestapuhujat saattavat huomaamattaan toistaa syvälle juurtuneita, naisia syrjiviä asenteita.

– Ne saattavat pulpahtaa pintaan tiedostamatta ja tämä on yksi syy, miksi naisia syrjivä asenneilmapiiri on pysynyt tiukasti yhteiskunnassamme.

Tämä on minulle ihan oikein, kun olen vain tällainen tyttö

Mutta mitä tekemistä pienillä, harmittomilta tuntuvilla heitoilla on väkivallan kanssa?

– Nainen ei aina koe kommentteja väkivaltana, loukkauksena tai syrjintänä, mutta sukupuolen perusteella tehtävät oletukset vaikuttavat usein myös lähisuhdeväkivaltatilanteissa.

– Jos nainen on jo lapsena kokenut syrjivää huumoria, ja jos hän aikuisena kohtaa väkivaltaa edelleen ja edelleen, kokemukset kasaantuvat, itsetunto menee ja usko omiin oikeuksiin hämärtyy. Tulee tunne, että näinhän tämän kuuluukin mennä. Olen varmasti itse aiheuttanut tämän, kun olen vain tällainen tyttö.

– Silti kuka tahansa voi joutua väkivallan kohteeksi läheisessä ihmissuhteessa.

Nykysuhteissakin kaikuja 1500-luvun avioliitto-malleista

Satu Lidman valaisee tuoreessa teoksessaan Väkivaltakulttuurin perintö sukupuolittuneen väkivaltakulttuurin asennehistoriaa erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan näkökulmasta.

Lidmanin mukaan naisille tyypillisellä oman itsensä syyllistämisellä on pitkä historiallinen juonne, joka tulee esiin vanhoissa historiallisissa teksteissä, kuten avioliitto-oppaissa 1500-luvulta eteen päin.

– Asetelma oli se, että jos nainen on hyvä vaimo ja tekee niin kuin hyvän vaimon kuuluu tehdä, silloin hän ei ärsytä miestään eikä anna syytä lyödä. Laiminlyömällä velvollisuutensa vaimosta tuli syypää moniin ongelmiin.

Miehiä on puolestaan kehotettu ymmärtämään sitä, että vaimo on heikko.

Älä muutu heti ärjyväksi ja karjuvaksi leijonaksi, kun vaimosi epäonnistuu, vaan hallitse maltilla. Älä käytä valtaasi väärin, sillä se ei hyödytä mitään. Nainen on puutteellinen, helposti särkyvä astia, joten älä suutu, kun hän heikkouttaan erehtyy. Siedä hänen virheitään, ethän itsekään ole enkeli.

Petrus Törnewall: Hyveellisen kotitalouden opaskirja, 1694

Grafiikka
Yle

Koti on yhä suomalaisnaiselle vaarallisin paikka

Vaikka 1500-luvulta suomalainen yhteiskunta on monilta osin tasa-arvoistunut, ei raiskausten ja perheväkivallan kitkemiseksi ole Lidmanin mukaan tehty tarpeeksi.

– Turvakotipaikkoja pitäisi lisätä ja aina auki oleva neuvova puhelin väkivaltatilanteissa tilanteessa oleville täytyisi avata. Myös elokuussa voimaan astunut Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vähentämiseksi edellyttäisi näitä toimenpiteitä.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA:n tutkimuksen mukaan vuonna 2012 suomalaisnaisista yli 30 prosenttia oli kokenut väkivaltaa.

Vertailussa suomalaiset, tanskalaiset ja latvialaiset naiset ilmoittivat kokeneensa väkivaltaa eniten.

FRA:n Euroopan laajuinen vertailu ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä väkivallasta ilmoittaminen saattaa Suomessa olla helpompaa kuin esimerkiksi katolisissa maissa.

Lidman pitää tärkeänä ongelmaan puuttumista siksikin, koska naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutukset ulottuvat uhreja laajemmalle. Ne koskevat perheitä, ystäviä ja koko yhteiskuntaa.

– Kaikkien täytyisi tehdä asialle jotain. Jos aikuiset osaisivat lapsia kasvattaessaan tiedostaa sen, miten asenteet tarttuvat, voitaisiin sillä ehkäistä väkivaltaa tulevaisuudessa.